Tunnisteet

ilmastonmuutos hiilijalanjälki lentomatkailu #nofly #zerofly asennemuutos juna Korona-virus bussi ilmastoteko muutos tukilakko zerofly Korona ilmastotietoisuus kasvissyönti kulutus laivamatka 3Dolli BIOS CO2 Climate Change IPCC Kanaria Pariisin ilmastosopimus Quorn ajansäästö ajatteleminen autoilu empatia ennakkoluulo eurooppa henkilökohtainen heräte-virta ilmastoahdistus ilmastolakko ilmastosopimus joseph romm kalastus katkaisintöpseli kauramaito kirja kokonaisuus laiva lihansyönti lobbaus onnellisuus politiikka some sähkönsäästö sähkösopimus takaisinkytkentä telttailu turvallisuus vaalit viestintätuki wegetarismi yritys 2020 30 työpäivää Agenda-Art2030 Auttiköngäs COP25 Covid-19 Harari Helvetinkolu Härkis Juha Sipilä KIKY Kalajoki Kuopio Kuusniemi Lauhanvuori Leonardo DiCaprio Martin Scorsese Nyhtökaura Oma maa Powerpark Rovaniemi Sapiens Suomi Suurpetokeskus Tampere Unimyrsky Visulahti algoritmi arjen muutos autoloma automaatio bad religion black friday bruttokansantuote chris rea dialogi dokumenttielokuva e-kirja eduskuntavaalit ekologinen jälleenrakennus ekologisuus energian aika etiikka frisbee-golf greta thurnberg grillaus hallitus hallitusohjelma harrastus hiilidioksidi hullut päivät hurrikaanit hyvän sään aikana hyönteiset ilmainen ilmastokatastrofi ilmastomarssi investointi joker jumala juomavesi jääkausi kWh kansallispuisto kapitalismi kasvihuoneilmiö kasvislounas katalysti keikahduspiste kerskakulutus keskustelu kestävä kehitys kesäloma kiire konsumerismi korallit kotikoulu kotiopetus kuivuminen kupla kuukausimaksu kuumeneminen kvanttifysiikka lama lapset lapsiperhe lenkkeily lihantuotanto lomamatka loppupeli lukeminen luomu mainos markkinatalous massamuutto massasukupuutto matkatoimisto megadeth merenpinnan nousu mikromuovi minigolf monimuotoisuus musta hevonen mökki naomi klein network on-demand osakkeenomistaja ozzy osborne patikointi peak point pohjoisnapa polarisoituminen punk-lyriikka puutarha päiväkirja päästörajoitukset retkeily rihmasto robotti robottien kukoistus rohkeus ruokavalio ryhmächat saksa seikkailu sisustaminen soijarouhe sopeutuminen sosiaalinen media sota stam1na standby power stratovarius sukupuuttoaalto supersankari suuryritykset säästö taantuma taide taideterapia talouskasvu tarina testament tiede tieto tina totuus tuhlaaminen tulevaisuus tupakka työpaikka uskonto utopia uusi normaali vaaliväittely vaellus vallankumous valtio verotus video ydinvoima yhteiskäyttö ylikulutus ympäristö yrittäjä

perjantai 1. joulukuuta 2017

Lukeminen kannattaa aina, kirjallisuustärppejä jouluksi...

Sanonta menee niin, että "Tieto lisää tuskaa", mutta omasta mielestäni tieto lisää kuitenkin ensisijaisesti tietoa. More is more, niinkuin ynkkäkin sanoo. Nyt siis mars kirjastoon ja faktat haltuun.
Täällä Zeroboysien toimituksessa on luettu ahkerasti koko syksyn bussimatkailut ja näin joulunkin lähestyessä on hyvä mahdollisuus suositella lukemistoa ilmastoasioista kiinnostuneille. Kovin syvällisesti en tässä kirjoista ala kertoa vaan lähinnä mistä on kyse ja kenelle kirjaa suosittelen. Lähtökohtana oli koittaa saada tuoretta tietoa ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista ja mahdollisimman paljon kotimaista näkemystä.


Ensimmäinen kirja on Loppupeli (2015), alunperin 2015 julkaistu ja 2017 suomennettu teos, joka kertoilee ilmastonmuutoksesta kokonaisuutena käyden läpi laajasti sen eri vaikutusalueita. Läpi käydään syyt nykytilanteeseen päätymiseen, seurauksia joita tästä koituu ja lopuksi myös hyvin eritellen tarjotaan mahdollisia suunnanmuutosehdotuksia. Kirja on helppolukuinen ja kirjoitettu tekijöidensä (Anthony Bardosky ja Elizabeth Hadly) omasta näkökulmasta, käyttäen esimerkkeinä heidän omia kokemuksiaan paleontologisilta tutkimusmatkoiltaan ympäri maailmaa.

Loppupeli voisi hyvin olla asiasta kiinnostuneen ensimmäinen kirja, sillä se kattaa hyvin perustiedot eikä sen tutkimuspohja ole vielä parissa vuodessa olennaisesti vanhentunutta. Kirjasta tuli hiukan mieleen Naomi Kleinin - Tämä muuttaa kaiken -kirja, joka tosin oli kerronnaltaan kärjistävämpi ja keskittyi katsomaan asioita kapitalismin vinkkelistä.

"Jos 100-vuotias Suomi on sinulle rakas niin olet ehkä kiinnostunut miltä se näyttää myös lähitulevaisuudessa, siihen tämä kirja tarjoaa hyvää ja tieteeseen perustuvaa näkemystä."
Toisena kirjatärppinämme on tuore kotimainen Hyvän sään aikana (2017). Kyseessä on vuoden 2017 aikana toteutettu yhteishanke, jossa Tampereen Yliopiston jourmalistiikan vierailijaprofessori Hanna Nikkanen työryhmineen käsittelee muuttuvaa ilmastoa nimenomaan Suomessa. Kirja koostuu lyhyistä kokonaisuuksista, joissa keskitytään ymmärrettävän kokoisiin asioihin. Jokaisen kappaleen lopussa on yhteenveto, joiden avulla luettu tieto on helppo ymmärtää tai vaikka myöhemmin palauttaa muistiin.

Kirja on kaikista tämänkertaisista teoksista selkeästi tyylikkäin sisältäen kymmeniä kauniita valokuvia, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään kontekstia sekä sijoittamaan tietoa kotimaiseen perspektiiviin. Lukuisat tutkijoiden ja päättäjien haastattelut liittävät kirjan todelliseen maailmaan, pois pelkän teorian ympäriltä. Ilmastonmuutos on käynnissä nyt, merkkejä siitä on näkyvissä joka puolella ja ehkäisevä toiminta pitäisi aloittaa heti, jotta vältyttäisiin radikaaleilta takaisinkytkennöiltä.

Jos 100-vuotias Suomi on sinulle rakas niin olet ehkä kiinnostunut miltä se näyttää myös lähitulevaisuudessa, siihen tämä kirja tarjoaa hyvää ja tieteeseen perustuvaa näkemystä.


Vaihtoehtoiset energiamuodot ovat jatkuvasti puheenaiheena. Tuulivoima ja aurinkovoima käyvät näennäisesti haastamaan likaisia fossiilisia energialähteitä, mutta harvoin puhutaan esim. vesivoimasta, jota suomessa on jo vuosikymmeniä valjastettu tuottamaan puhdasta energiaa. Aki Suokon ja Rauli Partasen Energian aika (2017) lähtee selvittämään ihmiskunnan energiankäytön kehittymistä teollisesta vallankumouksesta lähtien aina nykypäiviin ja tuleviin ratkaisuihin asti.

Energian käytön tehostamisella voitaisiin IEA:n mukaan saada aikaan 50% koko maailman kasvihuonekaasujen päästötavoitteista joten kyseessä on siis merkittävä asia. Yksilön tasolla energiaa voi lähteä säästämään optimoimalla turhat kulutukset pois esim. asumisesta ja liikkumisesta, mutta entä teollisuuden puolella? Teollisuus kuluttaa suomessa noin puolet kaikesta energiasta ja tällä hetkellä Suomessa käytettävä energia ei järin puhdasta ole. Sipilän hallituksen bioenergia-kärkihankkeen päästövähennysten tieteellinen näyttö on vähintäänkin hataralla pohjalla eikä lämpenevä ilmasto näillä leveysasteilla aurinkoisten päivienkään määrää ole lisäämässä joten mikä ratkaisuksi?

Kirjassa käytettävä kirjoitustyyli on välillä maallikkolukijalle haastava viitatessaan talousteorioihin ja -oppeihin, mutta toisaalta se tarjoaa hyvää pohjaa asioiden syvemmälle tarkastelulle. Siirryttäessä yksilön asioista valtion ja globaalien markkinoiden äärelle ei maalaisjärki enää oikein riitä. Maailmanlaajuinen kauppa investointeineen ja fuusioitumisineen elää omaa elämäänsä, eikä hyvin rasvattu rahantekokone käänny helposti kestävämpään suuntaan. Kirjaa voi ehdottomasti suositella kaikille eri energiamuotojen toiminnasta kiinnostuneille ja siitä saa hyvää ja ajankohtaista tietoa ja näkökulmaa usein liian pelkistetysti esitetystä energiateollisuudesta.

"Olisiko nyt hyvä aika tarkastella ydinvoiman edut ja haitat uudelleen ja lyödä niin sanotusti kaikki kortit pöytään ilmastonmuutoksen torjunnassa, polittisista linjavedoista viis?"
Luettuani Energian aika -kirjan jäin pohtimaan ydinvoiman osuutta hiilivapaassa tulevaisuudessa. Fossiilisten energialähteiden poistuessa eetteristä jää uudistuville energialähteille valtava kuoppa täytettäväksi eikä ainakaan toistaiseksi mikään (ainakaan minun lukemani) anna uskottavia viitteitä siitä, että pelkästään aurinko-, tuuli- ja vesivoima pystyisivät tuon kuopan täyttämään. Musta Hevonen - Ydinvoima ja ilmastonmuutos (2016) on Rauli Partasen ja Janne M. Korhosen tietokirja ydinvoimasta ja sen roolista muuttuvan ilmaston maailmassa.

Kirjassa käydään läpi ydinvoiman historia, nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät sekä teknologisessa että yhteiskunnallisessa mielessä. Ydinteknologian ainutlaatuinen kehityskaari puhtaan ja lähes ehtymättömän energian keulakuvasta pelätyksi ja vieroksutuksi haastajaksi on kiinnostavaa luettavaa. Ydinenergiasta harva tietää paljoakaan, mutta lähes kaikilla on siitä selvä mielipide.

Olisiko nyt hyvä aika tarkastella ydinvoiman edut ja haitat uudelleen ja lyödä niin sanotusti kaikki kortit pöytään ilmastonmuutoksen torjunnassa, polittisista linjavedoista viis? Jos haluat muodostaa oman mielipiteesi ydinvoimasta mittavan tutkimusaineiston pohjalta niin suosittelen lukemaan Mustan hevosen. Kirjan lopussa mittavat lähdeviitteet luovat tukevan pohjan kirjan kertomalle tarinalle ja poissulkevat turhan arvailun ja omien mielipiteiden listaamisen.


Viimeinen tämän syksyn kirjatärpeistä on Martin Fordin Robottien kukoistus (2015). Kyseessä ei ole jatko-osa Tripodien aika-klassikolle vaan kirja siitä miten automaatio on viime vuosikymmenten aikana vaikuttanut työllisyyteen ja miten yhä kehittyvä älyteknologia jatkaa työmarkkinoiden mullistamista tulevaisuudessakin.

Pari vuotta vanhana kirjana sitä lukiessa huomasi jo muutamissa kohden tiedon olevan vanhentunutta, lähinnä keinoälyn viimeisimmistä saavutuksista puhuttaessa. Kirja on kirjoitettu helppotajuiseksi ja se maalailee välillä todella hyvin perusteltuja ja uhkaavia tulevaisuudennäkymiä. Uhkaaviksi näkymät tekee pääasiassa ymmärrys siitä kuinka vaikea yhteiskunnan rakenteita on muuttaa, vaarallista ei niinkään ole se että koneet voisivat tulevaisuudessa tehdä suurimman osan töistä vaan se, että yhteiskunnan on hyvin vaikea sopeutua arkeen ilman työntekoa.

Nykyään tuhannen työntekijän yritys voi tehdä tuplaten saman tuloksen kuin 20 vuotta sitten 100 000 työntekijän yritys. Talouden taantumat vähentävät kertaheitolla suuria määriä keskiluokkaisten työpaikkoja, jotka eivät aiemmista taantumista poiketen talouden noustessa jaloilleen enää palaakaan takaisin vaan joko poistuvat täysin tai osittain muuttuvat matalapalkkaisiksi töiksi. Miten tämä kaikki sitten liittyy ilmastonmuutokseen? Ilmastonmuutos on ns. uhkien moninkertaistaja, joka vaikuttaa kaikilla elämänaloilla ja on siis osaltaan mukana tekemässä koko järjestelmästä epävakaampaa. Kirjaa voin suositella kaikille omasta työpaikastaan huolissaan oleville sekä niille, jotka vielä kuvittelevat ettei automaatio voi koskaan korvata heidän työpanostaan.

Antoisia lukuhetkiä ja hyvää joulunaikaa T: Zeroboys!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Arjen myytit ilmastotekojen esteenä

Maailmassa moni asia menee parempaan suuntaan jatkuvasti. Konfliktit ja köyhyys ovat vähenemään päin, lukutaitoisten määrä (sitämyöden sivistyksen taso) kasvaa, lääkehodot yleistyvät ihmistä aina ennen kiusanneisiin tauteihin ja ruokaakin saadaan koko ajan paremmin jopa syrjäisiin maailmankolkkiin. Kaikki nämä positiiviset uutiset (joista ei muuten juuri uutisoida) ovat huikean teknologisen kehityksen sekä tietoisten poliittisten päätösten seurausta. Yhteiskuntamme pystyy siis halutessaan keskittämään voimiaan (kunnallisella, valtiollisella sekä kansainväliselläkin tasolla) ja selättämään suuriakin esteitä.

Aikojen saatossa tutkijat ovat kääntäneet suurennuslasinsa useaan otteeseen kohti tätä hyvin rasvatuksii koneeksi luultua markkinatalouden pyörittämää yhteiskuntajärjestelmäämme ja kas kummaa sieltä on löytynyt valuvikoja ja myyttejä, jotka vaikuttavat monella tavoin jokaisen meidän maailmankuvaan ja arvoihin. Näiden myyttien henkilökohtaisesta tarkastelusta siis tämänkertaista blogausta. Kuppi kuumaa käteen, here we go.


Ennen vanhaan kuninkailla oli kaikki rahat ja muilla vaan veroja maksettavana. Nykyään tilanne on toinen, vai onkos oikeastaan sittenkään?
Markkinatalouden, eli Kapitalismin historiaan sen pidempään menemättä todettakoon lyhyesti, että kapitalismilla tarkoitetaan yhteiskuntajärjestelmää jossa on kansalaisten omistamia yrityksiä, jotka voivat käydä kauppaa sovittujen sääntöjen mukaisesti toistensa kanssa. Tätä kauppaa säännöstellään vaihtelevasti, tarkoituksena välttää väärinkäytökset (monopolit, orjakauppa jne) ja aikaansaada kaikille tasa-arvoinen järjestelmä. Siis teoriassa. Tästä kuvauksesta on helppo tunnistaa, että nykyään lähes koko maailmassa eletään markkinataloudessa (muutamia sosialistisia poikkeuksia lukuunottamatta). Tässä talousjärjestelmässä on kuitenkin se synnynnäinen taipumus, että siinä ajan kuluessa raha tuppaa kasaantumaan harvoille. Näiden ns.rikkaiden alapuolelle jää keskiluokka ja sen alle vielä köyhimmät. Jos rahalla saisi ainoastaan ruokaa ja taloon enemmän neliöitä ei ongelma olisi välttämättä niin vakava. Rahalla pystyy kuitenkin myös ostamaan vaikutusvaltaa ja sekä vaikuttamaan päätöksentekijöihin (lobbaus). Näillä keinoilla voidaan edistää omaa menestymistä ja saada sitä myöden vielä enemmän rahaa, valtaa jne.


Käsillä oleva ilmastonmuutos ja sen minimoiminen on maailmanlaajuinen ongelma, jonka vaikutukset eivät ensi vaiheissaan juurikaan suoraan uhkaa tätä kapitalistisen maailman eliittiä vaan heikommassa asemassa olevia alempia yhteiskunnan osia (kutsukaamme heitä (meitä) tästä edespäin taviksiksi). Kuten edellisessä kappaleessa kerrottiin, on näiden tavisten vaikeampaa päästä valtaan tai saada edes omia mielipiteitään kuuluville elinolojaan parantaakseen. Ja jos jotenkin tällainen poikkeus pääsisi tapahtumaan ovat eliitin edustajat edelleen valmiita liikuttamaan rahojaan ja laittamaan kapuloita rattaisiin, ainakin jos heidän etunsa ovat vaarassa.


Poliittisen vaikutusvallan puuttumisesta huolimatta taviksille jää jäljelle mahdollisuus laittaa alulle sosiaalinen liike, joka lähtee vaikuttamaan hallitsevaan tilanteeseen alhaalta ylöspäin. Tämä lähestymistapa on useissa tapauksissa ollut ratkaisevassa osassa asioiden edistymisessä esimerkiksi ihmisoikeus ja ympäristökysymyksissä, mutta olisiko siitä kapitalismin muuttajaksi?
"Useimmat meistä olemme vain katsoneet vanhemmista ja kavereista mallia ja sen enempää ajattelematta jatkaneet samaa rataa."
Miksi sitten ihmiskunta ei toistaiseksi ole saanut kasattua vaaditunlaista sosiaalista liikettä, vaikka on selvää mihin suuntaan olemme menossa ilman sellaista? Pääosin syypää löytyy peilistä, jep, me kaikki olemme osallisena tähän tilanteeseen ja business-as-usualin jatkumiseen. Ja ennen kuin hätäännyt ja lopetat lukemisen niin ei, tämä ei tarkoita että meistä kaikista pitäisi tulla aktivisteja ja sännätä kaduille plakaatit käsissämme.


Meidät kaikki (ja jep nyt yleistän, jotta säästyisin joka käänteessä selittämästä että ehkä keskuudessamme on myös poikkeuksia) on kasvatettu kapitalistisessa järjestelmässä. Meille on ostettu kertakäyttöleluja ja viety pikaruokaloihin, meille on tyrkytetty lelu-/vaate-/auto-/aurinkomatka- ja tupakka-mainoksia lapsesta asti eikä meille ole tarjottu juurikaan opastusta kaiken tämän viestinnän sisäistämisestä. Useimmat meistä olemme vain katsoneet vanhemmista ja kavereista mallia ja sen enempää ajattelematta jatkaneet samaa rataa. Kiitos tämän toimintamallin olemme päätyneet tilanteeseen jossa olemme olleet hyviä kuluttajia ja vahvistaneet järjestelmää. Jos järjestelmä toimisi kestävällä ja vastuullisella tavalla niin ongelma olisi huomattavasti pienempi, mutta ikävä kyllä järjestelmän motivaattori on raha eikä ihmisten tai ympäristön hyvinvointi.
"Jos tuntuu että elämästä puuttuu jotain niin ratkaisuna on luultavasti ostaa joku uusi tuote tai palvelu ja taas jaksaa."
Yritykset siis valmistavat kulutustavaroita, ruokaa, vaatteita, puhelimia autoja, energiaa, taloja ja ihan kaikkea muutakin vain saadakseen niitä myytyä. Tähän asti on pääsääntönä ollut että tarkoitus pyhittää keinot. Mainonnan tehtävä on synnyttää tarvetta uusille asioille ja saada jo omistamasi tavarat vaikuttamaan riittämättömiltä. Y.N.Harari selittää asiaa helppotajuisesti mainiossa Sapiens-kirjassaan. Hän kertoo että jopa henkilökohtaisimmatkin halumme ovat usein ympäristön ja sitä hallitsevien kaupallisten järjestelmien tuotteita. Esimerkkinä vaikka ulkomaanmatkailu, jolle ei löydy mitään luonnollista perustetta. Muinaiset egyptiläiset tai vaikka simpanssit eivät koskaan ole nähneet perustetta viettää vapaa-aikaansa kaukana kotoa.


Kyseessä on markkinatalouden kylkiäisinä kehittynyt asioiden romantisointi, joka kehottaa ihmisiä jatkuvasti kokemaan uusia elämyksiä, uusia tunteita, uudelaisia ihmissuhteita, uudenlaisia ruokalajeja, arvostamaan uudenlaista musiikkia ja taidetta. Mikä sen parempi tapa toteuttaa tätä kuin matkustaa kauas pois. Kaukana voi kokea uuden kulttuurin, sen hajut ja maut ja tavat. Romanttiset myytit kertovat meille kuinka “se kokemus muutti elämäni”. Romantisoinnin kanssa käsi kädessä kulkee myös konsumerismi, eli usko siihen että ollaksemme onnellisia meidän pitää kuluttaa mahdollisimman paljon tuotteita ja palveluita. Jos tuntuu että elämästä puuttuu jotain niin ratkaisuna on luultavasti ostaa joku uusi tuote tai palvelu ja taas jaksaa.


Yhdessä romantisointi ja konsumerismi ovat luoneet pohjan elämysmarkkinoille, joka toimii pohjana mm. Turismille. Matkoja kiehtoviin ulkomaan kohteisiin myydään seikkailuina ja elämyksinä, mahdollisuuksina laajentaa omaa kokemuspohjaa ja tietysti lisätä onnellisuutta. Kaikki matkustaminen tai elämyksien kokeminen ei tietenkään ole huono asia, mutta ennen lippujen ostamista kannattaa tiedostaa mikä on matkalle lähtemisen tarkoitus ja onko esim pitkä lentomatka valtavine hiilijalanjälkineen oleellinen osa ratkaisua vai voisiko elämyksiä oikeastaan löytää vähän lähempääkin? Luultavasti vastaus löytyy paremmin hetken mietinnällä kuin halpamatkojen nettisivuja pläräten.


Ymmärtäen nyt tämän pitkän vaikutusketjun toimintaa on helppo arvata miksi tavikset eivät nouse barrikaadeille vaatimaan vähemmän CO2 päästöjä: se voisi vaikuttaa tuotteiden ja palveluiden hintoihin ja sitämyöden vähentää onnellisuutta. Rahallahan saa onnea, vai saako?Todellisuudessahan onnellisuudella ei ole paljonkaan tekemistä ostetuiden tuotteiden tai tehtyjen etelänmatkojen kanssa. Kyseessä on sitkeä (ja isolla mainosrahalla ylläpidetty) myytti jota kuluttajat itse eivät halua särkeä, ainakaan niin kauan kun tilillä on rahaa tehdä vielä se yksi mielihaluostos.
"Havahtuessasi huomaamaan halusi haastaa jonkun tottumasi toimintamallin olet asian ytimessä, muutoksen äärellä."
Jos halutaan muuttaa omia elintapoja kestävämpään suuntaan (ja jos luit tänne asti niin ehkä tämä on totta sinunkin kohdallasi) pitäisi ensin tarkastella omia kulutustottumuksiasi. Ostatko paljon tuotteita, jotka tehdään toisella puolella maailmaa ja rahdataan sieltä monen mutkan kautta valitsemaasi ostoskeskukseen? Ostatko uusia vaatteita yhtä käyttöä varten tai jos et tietoisesti niin onko kaappiisi vaivihkaa kertynyt useampia vain kerran käytettyjä vaatteita? Ostatko tottumuksesta ison pussin halvimpia espanjalaisia tomaatteja, joista usein osa ehtii pilaantua, ja samalla rahalla saisit ainakin kesällä ostettua kotimaisia tomaatteja sopivan määrän? Kruisailetko autolla lähikauppaan, töihin ja harrastuksiin vaikka kävellen tai bussillakin pääsisi hyvin? Alkaako ensi vuoden etelänmatkasi suunnittelu pian tämän vuoden reissulta kotiutumisen jälkeen?


Kaduilla näkyvät etelänmatkamainokset ovat helppo tapa tunnistaa kulutusta ja kokemusta ihannoivien arvojen esillepanoa. Tästä ei ole enää pitkä matka They Live -elokuvan suoriin "CONSUME" -mainoksiin.
Jos haluamme mielummin olla osa ratkaisua kuin ongelmaa alamme kaikki miettiä miltä osin oma kuluttamisemme on markkinatoimistojen aikaansaamaa ja mikä asia elämässämme oikeasti tuottaa meille onnellisuutta. Tiedostamalla omat ennakkoasenteemme voimme alkaa asennoitumaan meille kaikille tyrkytettyyn “tietoon” kriittisemmin. Ihmisen aivot korostavat luontaisesti sitä osaa viestistä, joka vahvistaa omaa asennetta asiaa kohtaan, on siis luontaisempaa nyökytellä hyväksyen kuin haastaa totutut tavat. Havahtuessasi huomaamaan halusi haastaa jonkun tottumasi toimintamallin olet asian ytimessä, muutoksen äärellä.
"En voi väittää olevani minkään edellä mainitun asian erikoisosaaja, mutta olen havahtunut useampaan kertaan löytäessäni omasta ajattelustani sinne selkeästi markkinavoimien istuttamia myyttejä."
Pienet teot ja niiden jakaminen synnyttävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joka taas muuttuu ilmiöksi ja liikkeeksi. Perinteisesti sosiaaliset liikkeet ovat yhdistäneet ihmismassoja taisteluun yhteistä vihollista vastaan. Ilmastonmuutos itsessään on liian laaja käsite voidakseen toimia kohdistettavana vihollisena, mutta sitä edesauttava arkinen kulutushysteria ei. Kulutushysteriaa ylläpitävät markkinavoimat voivat kuitenkin taistella tietoisesti ja tehokkaasti vastaan, häiritä liikkeen toimintaa ja heikentää sen tehokkuutta. Ollakseen tehokkaampi ilmastonmuutosta vastaan toimivan kansanliikkeen olisi ehkä parempi muiden vastustamisen sijaan keskittyä yhteisten heikkouksiensa selättämiseen. Jokainen meistä voi tietoisesti alkaa muuttaa omaa toimintaansa ja ajatteluaan. Havahtuminen omaan ajattelutapojen muutokseen on palkitsevaa ja pikkuhiljaa havahtumisen hetkiä voi alkaa tarjota myös muille. Rikkinäisen ja omia etujaan ajavan järjestelmän myyttien tilalle on luotava omia ja kestävämpiä myyttejä, vaikka elokuvista tuttua tarinaa sankarin matkasta, jossa sankarina olisi jokainen ihminen.

Tieto lisää tuskaa, tämän vanhan sanonnan paikkansa pitävyyden olen itsekin viimeisen parin vuoden aikana useampaan kertaan todennut. Tieto lisää kuitenkin myös valmiuksia ajatella ja keskustella asioista. Keskusteleminen ja väitteleminenkin vahvistaa sosiaalista kanssakäymistä ja motivoi ajattelemaan vieläkin pidemmälle. Aluksi olin kiinnostunut tietämään ilmastonmuutoksesta, mutta lukemani kirjallisuus johdatti minut pidemmälle, tutustumaan psykologian, talouden, energiatuotannon ja kapitalismin syvempiin olemuksiin sekä tietysti myös historiaan.

Niinkuin edellisessä blogauksessani kirjoitin, kaikki nämä asiat kietoutuvat yhteen ja tarjoavat tarkemman kuvan tilanteesta, siihen johtaneista olosuhteista ja käsityksistä mitä on odotettavissa. En voi väittää olevani minkään edellä mainitun asian erikoisosaaja, mutta olen havahtunut useampaan kertaan löytäessäni omasta ajattelustani sinne selkeästi markkinavoimien istuttamia myyttejä. Näiden myyttien murtaminen on olennainen osa omien kulutustottumusten muuttamista ja siten kestävämmän kehityksen suuntaan kulkemista. Tervetuloa siis mukaan, itse olen jo matkalla!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Näetkö metsää puilta?

Vanha sanonta “näetkö metsän puilta” on ilmastonmuutoksesta puhuttaessa erittäin keskeinen kysymys. Useimmat uutiset ilmastonmuutoksesta kertovat jostain tietystä yksityiskohdasta, unohtaen maailmanlaajuisen kokonaiskuvan ja tekijät jotka vaikuttavat keskenään ristiin. Tässä blogauksessa haluan listata muutamia ilmastonmuutokseen liittyviä yleistyksiä, joita näkee uutisoinnissa ja kuulee usein aiheesta keskustellessaan.
"Ongelmien seurauksia voi koittaa ehkäistä ja säädellä byrokratialla loputtomiin, mutta jos niiden syntymistä ei ehkäistä ei niistä päästä koskaan eroon."
On tärkeä huomata kuinka kaikki seuraavat asiat liittyvät toisiinsa ja korostavat toistensa vaikutuksia. Luonnonilmiöistä puhuttaessa kerrannaisvaikutus on yleensä enemmän kuin yksittäisten osien summa, esim jos meriveden nousu aiheuttaisi 1-yksikön vahingon ja hurrikaani myös 1-yksikön vahingon niin yhdessä samanaikaisesti nämä saattavat aiheuttaa 3-yksikön vahingon.

Yksityiskohdista eli esimerkiksi yksittäisistä ilmastonmuutoksen seurauksista puhuminen siirtää huomion ongelman syntymisen estämisestä sen seurauksista jaarittelemiseen ja tämä on vahingollista etenkin kun puhujina ovat päättäjät. On selvää että ongelmien seurauksia voi koittaa ehkäistä ja säädellä byrokratialla loputtomiin, mutta jos niiden syntymistä ei ehkäistä ei niistä päästä koskaan eroon. Otetaanpa siis ensimmäinen yleistys:

Uhka: Helleaallot lisääntyvät
Väitetty ratkaisu: Ihminen sopeutuu kuumempaankin keliin.

Jos esimerkiksi korkeammat lämpötilat vaikuttaisivat ainoastaan ilman lämpötilaan niin tottahan toki ihminen voisi siihen sopeutua. Voisi vääntää ilmastointia lujemmalle ja kaataa kylmää sangriaa kannuun - problem solved!


Ongelma on kuitenkin tätä laajempi. Lisääntynyt kuumuus ja kuivuus vaikeuttavat jo nyt aurinkolomailijoiden yöunien lisäksi myös esim. maanviljelyä laajoilla alueilla Etelä-Euroopassa ja lähempänä päiväntasaajaa. Se sitten vuorostaan aiheuttaa työttömyyttä ja nostaa ruoan hintaa. Työttömyys ja hintojen nousu kiristää kansalaisten ja valtaa pitävien välejä ja johtavat usein yhteenottoihin. Yhteenotot muuttuvat nopeasti sodiksi jotka tuhoavat loputkin yhteiskunnan palveluista ja infrastruktuurista. Suuret pakolaisjoukot siirtyvät pois sota-alueelta, synnyttäen vastaanottajamaissa eripuraa ja siirtävät huomion jälleen kerran pois ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä yhden pienen yksityiskohdan - pakolaiskysymyksen - ratkaisun loputtomaan hieromiseen.

Uhka: Merenpinta nousee
Väitetty ratkaisu: Onhan ihmisillä pumppuja ja tulvavalleja.

Merenpinnan nousua vastaan taisteleminen tulvavalleilla, olivat ne kuinka nerokkaita insinööritaidon huippunäytteitä tahansa, on sekin resurssien ohjaamista ongelman ehkäisystä haittojen minimoimiseen. Vedenpinnan pelätään upottavan muutamia pieniä saarivaltakuntia kokonaan, mutta harvoin puhutaan ongelmista joita veden nouseminen aiheuttaa lukuisille suurkaupungeille ympäri maailmaa jo nyt. Esimerkiksi Miamissa veden nousu aiheuttaa päivittäisiä ongelmia, joita vastaan taistellaan pumpuilla ja valleilla (samalla kulutetaan paljon turhaan energiaa).

Samaan aikaan lämpimämmän ilmaston lämmittämä merivesi luo voimakkaampia myrskyjä entistä useammin ja korkea vesi nousee kaduille aiheuttamaan miljoonavahinkoja. Kun vahingot tietylle alueelle toistuvat tarpeeksi usein ei rakennuksille ja tonteille enää myönnetä vakuutuksia ja niiden arvo romahtaa. Tämä johtaa taas autioitumiseen ja jälleen kerran ihmiset siirtyvät muualle, eivätkä varmasti taaskaan kovin hyvin mielin.

Uhka: Juoma- ja viljelyvesi loppuu monilta alueilta ympäri maailmaa.
Väitetty ratkaisu: Vettä voidaan toimittaa muualta.

Kuumemman ilmaston kuivattaman maan viljely ja asukkaiden juottaminen ovat vaikeita asioita ratkottaviksi. Rikkaammilla valtioilla saattaa tilapäisratkaisuksi kelvata veden tuominen muualta, mutta pitkään ei kenelläkään ole varaa tällaiseen.


Kesien kuumetessa ja talvien leutoutuessa vuoristoissa sijaitsevat jäätiköt sulavat vuosi vuodelta enemmän ja keräävät talvisin vähemmän uutta jäätä. Nämä jäätiköt toimivat satojen miljoonien ihmisten pääasiallisena veden lähteenä ympäri maailmaa. Jos lämpenemisen annetaan jatkua nykyistä tahtia on edessä muutama vuosikymmen kasvavaa vedensaantia ja sitten nopeasti koittava veden loppuminen. Esimerkiksi Intia ja Pakistan saavat vetensä samasta vuoristosta ja kun vedentulo lakkaa niin näiden ydinasevaltioiden jo entisestään huonot välit joutuvat koetukselle.

Etenee tilanne Intian ja Pakistanin kesken sotaan tai ei on alueelta joka tapauksessa lähdössä lähivuosikymmeninä kymmeniä ellei satoja miljoonia ihmisiä vaeltamaan kohti alueita joissa on elämisen edellytykset, eli vettä. Se että meneekö jäätiköiden hupenemiseen 10, 25 vai 50 vuotta nähdään aikanaan. Ja ei, mistään muualta ei vettä saada jokia täyttämään, eli kun sulamisvedet loppuvat alue alkaa autioitua.

Uhka: Ilmastopakolaiset suuntaavat eurooppaan terrorisoimaan.
Väitetty ratkaisu: Rajavartioita voidaan lisätä ja muuttoliike hallita.
"Vuonna 2015 nähty satojen tuhansien ihmisten virta Eurooppaan saattaa hyvinkin muuttua kymmeniksi, jopa sadoiksi miljooniksi."
Kun pakolaiset ympäri maailmaa lähtevät liikkeelle ilmastosotien, veden loppumisen, kuivuuden, kuumuuden tai minkä tahansa näiden yhdistelmän johdosta, suuntaavat he kohti alueita joilla on elämisen edellytykset. Pohjoisen pallonpuoliskon teollistuneet valtiot ovat viimeisen 150 vuoden aikana olleet vastuussa lähes kaikista ilmastonmuutosta aiheuttavien kaasujen tuottamisista vieläpä usein vielä riistämällä raaka-aineita etelän köyhistä maista, aktiivisesti estäen niiden oman kehittymisen. Onkin kohtalon ivaa että nämä kapitalismin edelläkävijät ovat niitä jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta viimeisenä. Pahimmat vaikutukset iskevät ensimmäisinä köyhimpiin maihin ja jos toimintatavat ovat entisellään niin tukea rikkaasta pohjoisesta ei luultavasti olla lähettämässä heti ensimmäisellä koneella.

Pohjoisen maat esim. Euroopassa tuntevat ennen lämpenemisen ja kuivumisen suoria vaikutuksia ilmastopakolaisten tuomat ongelmat. Vuonna 2015 nähty satojen tuhansien ihmisten virta Eurooppaan saattaa hyvinkin muuttua kymmeniksi, jopa sadoiksi miljooniksi. Ottaen huomioon kaikki ilmastonmuutoksen tuomat ongelmat seuraavan 20-50 vuoden aikana, on erittäin vaikea kuvitella tilannetta, jossa yhteiskuntamme rakenteet pysyisivät pystyssä siihen asti kun tämä ihmisjoukko alkaa lähestyä maanosamme rajoja. Ja yhteiskuntarakenteiden tällaisenaan säilyminen tämän integraation alettua lienee mahdotonta. Ratkaisuja pitäisi miettiä valmiiksi, mutta tätä nykyä aika tuntuu kuluvan vain lapselliseen väittelyyn rajojen avaamisesta tai sulkemisesta. On sanomattakin selvää että kun rajan takana on tuollainen ihmismassa ovat nämä vaihtoehdot molemmat yhdentekeviä.

Uhka: Uusiutuvia energialähteitä ei pystytä rakentamaan tarpeeksi nopeasti vastaamaan kysyntää
Väitetty ratkaisu: Voidaan kompensoida höllentämällä päästörajoituksia ja tukemalla tarvittaessa halpaa hiilivoimaa jotta voitaisiin säilyttää jatkuva teollisuuden kasvu

Uusiutuvat energiamuodot kasvattavat suosiotaan jatkuvasti ja kehittyvät tehokkaammiksi sekä halvemmiksi. Jo nyt uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetaan hinnaltaan jopa halvempaa sähköä vaikka fossiilisten hintaan ei laskettaisi niiden haittojen synnyttämiä kustannuksia mukaan. Energiankäyttömme kasvaa jatkuvasti ja vaikka puhtaan sähkön tuotanto kasvaa myös, ei sen osuus kokonaispotista juuri kasva koska myös fossiilisia rakennetaan edelleen. Miksi vaakakuppi ei ole sitten kallistunut kokonaan uusiutuvien energiamuotojen puolelle vaan fossiiliset edelleen jylläävät? Yksi iso syy tähän ovat massiiviset tuet joita fossiiliselle tuotannolle maksetaan. Nämä rahat, veroedut ja palautukset eivät ainoastaan tue fossiilisten jatkoa vaan myös hidastavat uusien teknologioiden kehitystä ja ovat pois uusiutuvien järjestelmien investoinneista.


Hiilidioksidi pysyy ilmakehässä noin sata vuotta sinne päästyään eikä sen poistamiseksi toistaiseksi tunneta mitään kustannuksiltaan järkevää prosessia. Koska ei ole realistista odottaa että aurinko-, tuuli-, vesi- tai ydinvoima yksin tai yhdessä pystyisi yhdessä yössä kehittymään sille tasolle, että kaikki energia voitaisiin niillä tuottaa olisi tärkeää vähentää arkista energiankulutustamme kotona ja liikenteessä ja näin vähentää ilmastoon vapautuvan hiilidioksidin määrää mahdollisimman paljon samalla purkaen tätä vahingollista fossiilisten tukiverkostoa.

Uhka: Pariisin ilmastosopimuksen leikkaukset olisivat kolaus vasta lamasta nousevalle taloudelle.
Väitetty ratkaisu: Suomi on onneksi niin pieni maa, että on ihan sama mitä täällä tehdään kun isommat ei kuitenkaan muuta tapojaan.

Miksi rikkaiden länsimaiden hallitukset sitten ovat halulttomia auttamaan vähempiosaisia kehitysmaita kehittymään suoraan sähköttömyydestä puhtaaseen sähköön tai ilmastonmuutoksen seurausten torjumisessa? Miksi lähes kaikkien merkittävien maiden hallitukset allekirjoittivat Pariisin ilmastosopimuksen joka sitoutti ne päästövähennyksiin, mutta silti mitään ei oikein tapahdu? Koska millekään näistä ei ole poliittista tahtoa. Tahto syntyy tarpeesta ja poliittisen tarpeen synnyttävät äänestäjät eli kansalaiset. Jos ruohonjuuritasolla ei ole kiinnostusta asiaa kohtaan ei päättäjillä ole mitään syytä alkaa toteuttaa poliittisesti uhkarohkeita leikkauksia tai lakimuutoksia, sehän voisi tarkoittaa oman poliittisen uran loppua.

Jos taas kansalaisten keskuudessa aletaan paremmin ymmärtää tarve muutokseen ja vaatia sitä päättäjiltä, syntyy poliittista painetta, joka ajaa päättäjät tekemään parempia valintoja ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen. Mielestäni Suomi voisi hyvin olla kärkimaita, jotka lähtevät toteuttamaan Pariisissa sovittuja rajoja ja menemään niiden yli. Pieni ja vähäväkinen maa voisi hyvin näyttää mallia muulle maailmalle asiassa, jossa valinta pitää joka tapauksessa tehdä ennemmin tai myöhemmin. Osa muutoksista tulee olemaan helppoja ja osa muutoksista tulee varmasti osaa väestöstä harmittamaan. Verrattuna apokalyptisiin seuraamuksiin, joita käsistä lähteneellä itseään ruokkivalla ilmastonmuutoksella tulee olemaan on valinta helppo.
"Ihmisluontoa vähänkin tuntevat osaavat kuvitella kuinka suurin tuho ei tulevaisuudessa tule aiheutumaan pakolaisista, meriveden nousemisesta tai suuremmista pyörremyrskyistä vaan ihmisistä, jotka kieltäytyvät sopeutumasta muuttuvaan maailmaan ja väkivalloin pyrkivät pitämään kaiken ennallaan, vaikka asein."
Näetkö siis metsän puilta? Osaatko hahmottaa että ilmastonmuutos ei ole vain tavallista kuumempi aurinkoloma espanjassa tai helteiden vuoksi vaisuksi jäävä sienisato syksyllä? Hahmotatko kuinka kaikki asiat liittyvät toisiinsa ja kiihdyttävät toisiaan? Ihmisluontoa vähänkin tuntevat osaavat kuvitella kuinka suurin tuho ei tulevaisuudessa tule aiheutumaan pakolaisista, meriveden nousemisesta tai suuremmista pyörremyrskyistä vaan ihmisistä, jotka kieltäytyvät sopeutumasta muuttuvaan maailmaan ja väkivalloin pyrkivät pitämään kaiken ennallaan, vaikka asein. Toivoisin että tämän blogauksen luettuasi osaat ainakin hahmottaa kuinka yksi asia johtaa toiseen, joka taas voi johtaa kolmanteen ja neljäs voikin olla jo täysimittainen aseellinen selkkaus. Ei heti tulisi mieleen että lihansyönnin tai autoilun (tai minkä tahansa hiilipäästöjen) vähentäminen ehkäisisi väkivaltaisia konflikteja tai jopa sotaa, mutta välillisesti se voi niin tehdä.
"Se miten me asennoidumme nyt ilmastonmuutokseen tulee toimimaan pohjana tulevien sukupolvien asenteelle. Hyväksyminen, myötätunto, yhteistyö ja empatia luovat aivan erilaisen maailman kuin aggressio, kilpailu, syyllistäminen ja kieltäminen."
Ensi kerralla kun näet uutisen napajäätiköiden sulamisesta niin älä ajattele poloisia jääkarhuja, joiden elintila käy vähiin, ajattele ihmiskuntaa ja sitä kuinka jäätiköiden sulaminen -> meriveden nousu -> tuhoutuneet asuinalueet -> ihmisten massamuutto -> itsesuojeluvaisto vs. suljetut rajat -> konfliktit -> sota.

Ensi kerralla kun näet uutisen jossa kerrotana Pohjoisen jäämeren jäättömyyden mahdollistamasta uudesta globaalista kauppareitistä niin älä ensimmäiseksi ajattele että saat jatkossa thaimaalaisessa hikipajassa tehdyn paitasi ehkä euroa halvemmalla vaan ajattele kuinka merijään puuttuminen kiihdyttää merten lämpenemistä -> lisääntynyt hiili-intensiivinen laivaliikenne -> pohjoisten fossiilisten energialähteiden poraaminen -> kiihtyvä ilmastonmuutos -> ilmaston takaisinkytkennät -> asuinkelvottomien alueiden lisääntyminen -> sodat.

Ensi kerralla kun näet uutisen jossa voivotellaan kuolevia koralleja niin älä ensimmäisenä ajattele harmistuneita sukeltajia, joiden sukellusloma on pilalla vaan ajattele kuinka lämpenevä ja hiilidioksidin jatkuvasti enemmän happamoittama merivesi koituu korallin lisäksi kaikkien koralleilla asuvien satojen ja tuhansien kalalajien kuolemaksi -> ravintoketjussa pienten kuolema on nopeasti isojen kuolema -> kalastuselinkeino heikkenee nopeasti -> nälänhätä -> yhteiskuntajärjestyksen järkkyminen -> massamuutto -> sota.

Se miten me asennoidumme nyt ilmastonmuutokseen tulee toimimaan pohjana tulevien sukupolvien asenteelle. Hyväksyminen, myötätunto, yhteistyö ja empatia luovat aivan erilaisen maailman kuin aggressio, kilpailu, syyllistäminen ja kieltäminen.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Harrastuksena autoilu?

Junnut pitävät ihan yhtä hauskaa räntäsateessa lähiön hiekkakentällä kuin 15km päässä jalkapallohallissa. Vanhemmat ovat usein niitä mukavuudenhaluisempia.
Lapsena harrastin jalkapalloa ja jääkiekkoa. Aluksi jalkapallo täytti kesät, jääkiekko talvet ja treeneissä käytiin 150m päässä kotoa samalla kentällä kesät talvet. Kasvaessani isommaksi jatkoin harrastamista ja kehityin, pian pelasin jalkapalloa edustusjoukkueessa ja treenikausi jatkui vuoden ympäri, Tällöin treenit siirtyivät lähikentältä jalkapallohallille 15km päähän, johon tietysti piti kulkea autolla. Kyyditystä hoidettiin usein kimppakyyteinä niin että auto pakattiin täyteen pelikavereita ja eri viikkoina eri vanhemmat saivat lepovuoroa ja bensaa kului kaikilla tasaväkisesti. Kavereiden kanssa matkustaminen oli aina kivaa, sen muistan.
"Harrastaminen on kuitenkin vapaaehtoista ajankulua, jonka synnyttämää hiilijalanjälkeä on vaikeampi perustella kuin esimerkiksi työmatkan."
Kun treenejä alkoi olla 3-4 kertaa viikossa ympäri vuoden niin oli pakko jättää jääkiekon harrastaminen ajanpuutteen vuoksi pois. Noh, vuosi-pari myöhemmin jäi myös jalkapallo kun uusi musiikkiharrastus alkoi kiinnostaa enemmän. Bändikavereiden kanssa sai käydä soittamassa nuorisotiloilla 100m päässä kotoa eikä kyydityksiä enää tarvittu. Vanhempani taisivat salaa kiittää tästä (neljän lapsen vanhemmilla kyydittelyä riitti ilman minunkin menojani).

Nykyisin kun tiedämme enemmän syitä mm.yksityisautoilun vähentämiseksi kuin 80-luvulla, niin olisi hyvä miettiä miten voisimme harrastaa kestävämmin. Harrastaminen on kuitenkin vapaaehtoista ajankulua, jonka synnyttämää hiilijalanjälkeä on vaikeampi perustella kuin esimerkiksi työmatkan.

Autoilijoita on monenlaisia, tässäpä karkea jako, josta voit ehkä löytää itsesikin? Autoihmiset eivät ilman autoa liiku mihinkään ja perille on päästävä aina ovelle asti. Tapa-autoilijat ovat niin tottuneet autoiluun, että vaikka sopivasti perille pääsisi julkisilla tai vaikka pyörällä ei vaihtoehtoja enää osata edes ajatella. Pakko-autoilijat ovat ajautuneet tilanteeseen jossa työpaikka tai muu säännöllinen arkimeno vaatii autonkäyttöä, mutta pääosin menot hoidetaan muilla tavoin. Satunnaisesti-autoilevat hoitavat autolla vain pakollisia menojaan ja usein voivat itse jopa olla autottomia ja lainata autoa tarpeen mukaan kerran pari kuussa muilta.
"Satunnaisesti autoilevasta voi ajan myötä kehittyä Autoihminen, eikä ihme, sillä tähän kehitykseen meitä on kannustettu yli 100 vuotta luomalla autosta korkean statuksen ja vapauden symbolia."
Mitä enemmän ihminen autoilee, sitä enemmän hän yleensä vakuuttuu kyseisen liikkumismuodon ylivertaisuudesta (tämä pätee myös lapsiin, joita on autoiluun tottuneina vaikeampaa saada liikkumaan muilla keinoin, mutta onneksi lapset oppivat nopeasti). Tyypillisiä oireita ovat autoilun puolustaminen, muiden liikkumismuotojen vähättely ja jatkuvan kiireen korostaminen. Mitä nopeammin oireille tyypilliset väittämät tulevat selkärangasta kielenpäälle niin sitä syvemmällä rutinoitumisessa ollaan. Satunnaisesti autoilevasta voi ajan myötä kehittyä Autoihminen, eikä ihme, sillä tähän kehitykseen meitä on kannustettu yli 100 vuotta luomalla autosta korkean statuksen ja vapauden symbolia. Onneksi osaamme kuitenkin ajatella myös itse ja palauttaa auton puolijumalan asemasta kulutustavaraksi, jota käytetään harkiten ja jonka käyttökustannuksiksi lasketaan myös sen tuoma oman henkilökohtaisen hiilijalanjäljen lisäys.

Palataanpa nyt autoilutapoihin hiukan syvennyttyämme takaisin alkuperäiseen aiheeseen, eli auton käyttöön harrastusten yhteydessä. Seuraavassa kappaleessa käsittelen asiaa oman elämäni varrella olennaisten harrastusten näkökulmasta, sillä muiden saappaisiin on kovin vaikea hypätä. Muuttujia eri harrastuksissa ja tilanteissa on loputon määrä joten mitään valmista ratkaisua ei voi kenellekään tarjota, mutta toivon tekstin ärsyttävän silmienne takana olevaa evoluution huippuunsa hiomaa ajattelukeskusta juuri sen verran, että alatte ajatella asiaa omalta kantiltanne.

Harrastuksia on monenlaisia, mutta esimerkiksi urheiluharrastus, lajista riippumatta, hyötyy monenlaisesta liikkumisesta johon ei aina tarvita kalliita välineitä, erityistä suorituspaikkaa tai edes määrättyä vuorokaudenaikaa. Harrastamisen jatkuessa pidempään ja harrastajan kehittyessä harjoitusten määrä yleensä lisääntyy. Osa joukkueen yhteisistä (ja usein hintavistakin) hallivuoroharjoituksista voitaisiin varmasti korvata kodin lähellä pienryhmäharjoittelulla. Lähekkäin asuvat kokoontuisivat yhteen harjoittelemaan ennalta sovittuja yleiskuntoharjoitteita. Halutessaan harjoittelua voisi toteuttaa myös yksin omatoimisella liikkumisella. Oman harjoittelun monitorointi on helppoa ilmaisilla älypuhelinsovelluksilla, joista valmentajakin saisi helposti hyvää dataa pelaajien kehittymisestä.

Omatoimisuus tuo heti mieleen lintsaamisen, mutta jos motivaatiota kehittymiselle on niin lintsaaminen ei pidemmän päälle kannata kenenkään mielestä. Varsinkin kun siitä monitoroinnin vuoksi jää heti kiinni. Ja jos lapsella ei ole motivaatiota harrastaa niin vanhempien kannattaa ehkä miettiä kumpi harrastusta haluaa enemmän jatkaa lapsi vai vanhempi?
"Olisi tärkeä oppia laskemaan hyödyksi pienentyneiden bensakulujen lisäksi myös kutistunut hiilijalanjälki, joka on rahaa varsinkin jälkikasvumme pankkiin."
Omat harrastukseni eivät tällä hetkellä juuri reissaamista vaadi ja lapseni ovat vielä siinä iässä jossa harrastukset tarkoittavat kävelyä läheiselle jalkapallokentälle tai uimahalliin, peli-illat pyöräilyä 4km päähän naapurilähiöön (5-vuotiaskin pyöräilee muuten edestakaisen 8km matkan ihan mielellään kunhan ei pidä kiirettä). Sadepäivinä peli-iltoihin mennään bussilla, toisinaan kimppakyydillä, jossa on kiva muiden joukkuekavereiden kanssa jutella pelaamisesta tai vaikka jalkapallokorteista.

Hiihtäminen, silloin kun lumitilanne sen sallii, on erinomainen tapa kehittää yleiskuntoa, käsien ja jalkojen lihaksia, tasapainoa ja kaikkea tätä raikkaassa ulkoilmassa. On vaikea keksiä urheilulajia, jossa kyseisistä ominaisuuksista ei olisi hyötyä. Hiihtämisen maine on tosin ehkä huonompi kuin ydinvoiman, mutta itse onnistuin armeijan hiihto-odottelu-palelu-marssien synnyttämän inhon ylittämään jo muutama vuosi sitten.
Harrastuksiin kulkemista miettiessä ei tarvitse ajatella että joko AINA autolla tai EI KOSKAAN, jos aluksi korvaisi vaikka 1/4 viikottaisista treeneistä pienentäisi se ilmastokuormaa jo 25%. Olisi tärkeä oppia laskemaan hyödyksi pienentyneiden bensakulujen lisäksi myös kutistunut hiilijalanjälki, joka on rahaa varsinkin jälkikasvumme pankkiin.

Vuosien kuluessa varmasti eteen tulee valintoja, joissa mieluisia harjoituspaikkoa ei ihan naapurustosta löydy ja silloin on hyvä olla ennalta suunniteltuja toimintamalleja mietittynä. Ehkä joku jo on miettinyt ja toteuttaa? Mistä tuollaista selvittäisi? Missä omia ratkaisujaan voisi jakaa muidenkin tietoisuuteen?

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vuosi kasvislounaita + oma TOP 5

Kesän taittuessa on kulunut vuosi siitä kun päätin muuttaa kaikki töissä syömäni lounaat kasvisruoaksi. Tarkoitus oli pyrkiä vähentämään omaa lihansyöntiä 50% ja testata kuinka vaikeata se olisi. Ruoanlaittajana olen perusperheenisä-luokkaa, eli kokattua on tullut välillä kiireessä, välillä unessa ja välillä koko perheen kesken ajan kanssa. Kasvisruokia en ollut aiemmin salaatteja lukuunottamatta oikeastaan tehnyt ja yksi suurimmista jännityksen aiheista olikin uusiin raaka-aineisiin tutustuminen.
"Tässä blogauksessa esittelen satunnaisessa järjestyksessä viisi viime vuoden aikana tekemääni ruokaa, joita on tullut tehtyä useamminkin."
Netistä löydetyt reseptit näyttelivät osaa oikeastaan vain ihan alkuvaiheessa, jolloin piti saada jostain opastusta siihen miten tiettyjä raaka-aineita (kuten esim herkkusieniä) kypsennetään niin ettei lopputulos ole pelkkää mössöä. Valtaosan vuodesta olen itse testivalmistanut ruokia, jotka ovat liharuokina tuttuja, mutta joiden lihaosat on korvattu jollain kasvisvaihtoehdoilla. 

Tässä blogauksessa esittelen satunnaisessa järjestyksessä viisi viime vuoden aikana tekemääni ruokaa, joita on tullut tehtyä useamminkin. En suoranaisesti reseptejä kirjoittele, mutta jos et ole täysin lihapiirakoilla ja kalapuikoilla elänyt niin uskoisin että lukemalla kuvaukset huolellisesti onnistut vähintään yhtä hyvin kuin minä :)

1. NYHTÖKAURAWOKKI

1. Paprika 2. Tuoreet herkkusienet 3. kesäkurpitsa 4. sipuli 5. sokeriherneet
6. Poppamies Jamaican BBQ-kastike 7. Tomaatin makuinen Nyhtökaura
Toisinaan olen ostanut pakastealtaasta wokkivihanneksia ja tehnyt niitä lisukkeena ruoalle. Aloin pohtia että miten voisi tehdä itse vastaavaa tuoreista raaka-aineista ja siitä se ajatus sitten lähti. Katselin netistä ideoita wokkivihanneksiksi ja valikoin sitten itselle mieluisimmat. Isommasta ruokakaupasta löytyneet kaikki yllä listatut raaka-aineet. Uusi tuttavuus tässä itselleni oli sokeriherneiden lisäksi tuoreet herkkusienet, joita ei muuten kannata pestä vaan harjata puhtaaksi ennen paloittelua ja paistamista. Peseminen tekee sienistä lötköjä.

Vinkkejä kypsennykseen kyselin enemmän kokanneilta kavereiltani ja ohje oli jotakuinkin seuraavanlainen: Runsaasti rypsiöljyä pannulle ja sekaan paprikat ja sipulit, niitä pyöritellään muutama minuutti. Sitten perään sokeriherneet ja pian sitten herkkusienet ja kesäkurpitsat, joiden ei niin kauaa tarvitse pannulla viihtyä. Kun kaikki aineet ovat pannulla lisätään noin 1/3 pullollista tuota Jamaican BBQ-kastiketta (tai jotain muuta mieleistäsi soosia) ja jatketaan pyörittelyä hetki.

Itse halusin lisätä myös Nyhtökauran tuonne pannulle lämpenemään ja pehmenemään ja makuja imemään, mutta halutessaan senhän voi syödä vaikka kylmänä suoraan purkista.

Tämä ruoka ylitti odotukseni sekä valmistuksen helppoudessa että maussa. Omia wokkauksia voi hyvin tarjota lisukkeena mille vain ruoalle ja takuuvarmasti maku on sata kertaa parempi kuin kaupan pakastealtaan eineksillä.

2. KASVISTORTILLAT

1.punasipuli 2.paprika 3.appelsiini 4.purjosipuli 5.kurkku 6.punaviini (kokille) 7.Nyhtökaura/Härkis 8.salsa-/juusto-/lempikastikkeesi 9.tortillalätyt

Tortillat on varmasti kaikille tuttu ruoka ja normaalistikin ainoat lihat siinä ovat joko jauheliha tai kanasuikaleet, joten ei vaadi paljon mielikuvitusta korvata niitä kasvisvaihtoehdoilla. Pilkot vain x-määrän eriaisia kasviksia ja käytät lihan korvikkeena esim Nyhtökauraa, Härkistä, Quornia, soijarouhetta tai muuta mieleen juolahtavaa. Helppoa, hyvää, halpaa ja varmasti maistuu kaikille lapsista lepsoihin.

3. ITALIAN PATA QUORNILLA

1. Italian pata-pussi 2.Quorn-rouhe 3.valkoiset pavut 4.oliivit 5.jalopenoviipaleet
Tässäpä valinta, joka on tullut tehtyä usein kun ei vaan jaksa miettiä tai kuluttaa ruoanlaittoon aikaa yhtään enempää kuin mitä on välttämätöntä. Opiskeluaikoina tuli italianpataa tehtyä usein ja tuolloin patapussin kaveriksi osti vain 400g jauhelihaa. Quorn-rouhe on hyvä kasvispohjainen vaihtoehto, vaikka toki esim soijarouhe ajaa täysin saman asian. Tykkään liittää mukaan hiukan papuja, oliiveita ja jalopenoja jotta saan kerralla kolmen päivän lounaat tehtyä.

4. KANAA JA RIISIÄ ILMAN KANAA JA RIISIÄ

1.Ohrahelmi 2.kaurafraiche 3.kaurapohjainen ruokakerma 4.oman kasvimaan ruohosipuli, persilja tms 5.Quorn-fileet
Kaikkien lemppari helppo pikakotiruoka on joskus ollut kanaa ja riisiä. Se on halpaa ja maustamalla maukasta, mutta ei kovin ekologista. Miksi emme siis tekisi kasvisruokaa joka on rakenteeltaan lähes identtistä, maultaan yhtä manipuloitavissa ja ekologiselta jalanjäljeltään murto-osa kana-vastaavasta. Paistele hetki Quorn-fileitä öljyssä ja pilko ne palasiksi. Lisää joukkoon loput ainesosat ja anna muhia jonkun aikaa. Keittele ohra kattilassa ja lopuksi tarjoile salaatin kera.

Ohrahelmien hiilijalanjälki on selvästi pienempi kuin riisin, siksi ne tai saman valmistajan täysjyväversio ovat oivallinen tapa korvata vaikka kaikki kotona käytetty riisi. Jopa lapseni ovat sanoneet että nämä ovat vain vähän pulleampia, mutta muuten samaa kuin riisi.

5. SOIJAROUHE BOLOGNESE


Meni jostain syystä pitkään ennen kuin testasin soijarouhetta ensimmäisen kerran, mutta kun sen tein niin lopputulos sai jopa lapsilta kehuja. Lisäsin pannulle runsaasti öljyä ja sekaan muutaman siivutetun valkosipulinkynnen. Sitten sekaan pari desiä soijarouhetta, joka nopeasti imaisi itseensä öljyn. Tämän jälkeen lisäsin 3dl vettä ja annoin soijarouheen turvota edelleen. Sittten sekaan tomaattimurskaa ja mausteita oman maun mukaan (itse käytän paljon poppamiehen rubeja, jotka ovat valmiita ja maukkaita mausteseoksia). Lopuksi tarjoilin spaghetin ja oman kasvimaan tuotosten kera. Päälle voi ripotella raastettua juustoa tai sen ekologisempaa korviketta. On muuten lähes mahdotonta erottaa soijarouhetta jauhelihasta, koita tehdä vaikka sokkotestejä.

BONUS: ILTAPALAVOILEIVÄT

1.ruohosipuli 2.chili 3.salaatti 4.persilja 5.kurkku 6.tomaatti 7.Poorlammin vege-juusto
"Helppo tapa puolittaa oma juustonsyönti on pistää leivälle kahden siivun sijaan vain yksi!"
Muistanpa ajan kun tein usein iltapalaksi pari leipää joissa päällä siivu-tai-pari teollisesti prosessoitua kinkkumakkaraa sekä muutama siivu juustoa. Nämä sitten mikrotettiin lämpimäksi ja syötiin rasvaa valuvina ison maitokaakaolasin kera. Kuulostaa herkulliselta vai mitä? Noh, olihan se hyvää, mutta ei ehkä omiaan edistämään hyvää oloa ja ehjiä yöunia.

Sittemmin olen alkanut syödä pääasiassa kasviksilla höystettyjä voileipiä. Olen todennut että vaikeinta kasvisten käytössä on niiden pilkkomisen vaiva, joten siksi pilkon isomman määrän kerralla ja täten saan muutaman päivän varaston valmiiksi leivän päälle laitettavaksi. Kasvistäytteiset leivät ovat erittäin maukkaita ja samaan aikaan kevyitä sekä itselle että ympäristölle. Ja jos vege-juustoa ei ole saatavilla muista tämä; helppo tapa puolittaa oma juustonsyönti on pistää leivälle kahden siivun sijaan vain yksi.

YHTEENVETO:

Vuosi kasvislounaita: solved. Kasvisruokien tekemiseen liittyvät myytit kuten korkea hinta, vaivalloisuus ja mauttomuus kumosin jo ensimmäisten viikkojen kuluessa lounashaasteen aloittamisesta. Ja silloin kun kaikille välillä koittaa päiviä että ei vaan jaksa kokata niin on niitä kasviseineksiäkin saatavilla tai lounasravintoloita lähellä. Kun vaihtaa kaikki lounasruoat lihattomiksi ja toisinaan kotonakin tekee kasvisruokaa niin 50% lihansyönnin lasku on helppo saavuttaa. Eli käsi ylös kuka ei uskalla ottaa haastetta vastaan!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Valot pois tai rahat tänne!

Pohdin eräänä aurinkoisena päivänä keinoja opettaa jälkikasvulle energiansäästöä. Varmasti useimmissa lapsiperheissä on tuttua huomata että asunnon jokaisessa huoneessa on valot päällä, vaikka kaikki asukkaat olisivat keskenään samassa huoneessa. Valojen sammuttamista on opetettu jo vuosikymmeniä, eikä sitä sinänsä ole ilmastoteoksi leimattu, mutta vaikka säästö on ehkä mitätön niin ajatus ja periaate tuhlaamisen lopettamisesta on tärkein.


Kehitin siis yksinkertaisen pelin, jonka säännöt nelivuotiaankin oli helppo sisäistää. Jokaiselle perheenjäsenelle laitettiin pieni nimikkokippo keittiöön ja kaikkien kippoon laitoin pesämunaksi 10kpl 20c kolikoita. Säännöt olivat yksinkertaiset: aina kun joku huomaa että jossain palaa valot (tai on jätetty yksin surraamaan tv, tai läppäri, tabletti tms) niin tilanteen huomannut voi kysyä että kuka on jättänyt valon päälle ja sammutettuaan valon voi hän mennä siirtämään yhden kolikon syyllisen kiposta omaansa. Viikon/kuukauden voittaja on se kenen kipossa on eniten rahaa, häviäjä taas se keneltä kolikoita on eniten kadonnut.

Peliä on meillä pelattu nyt muutama kuukausi ja mukavan arkiseksi on tullut lasten kommentti “kuka on jättänyt valot päälle!?” Ajatuksen siemen on kylvetty!

maanantai 22. toukokuuta 2017

Empatian alkeita

Osaatko ajatella asioita toisten ihmisten näkökulmasta? Jos osaat niin teetkö koskaan niin ja jos teet niin miksi? Jos vastasit kaikkiin edellämainittuihin kysymyksiin ei, niin et luultavasti ole kovin empaattinen ihminen. Tämä ei kuitenkaan ole kuolemantuomio; iso osa ihmisistä ei tietoisesti tai tiedotttomasti anna empatian vaikuttaa omiin tekemisiinsä. Empatian puute voi olla myös hyve tietyissä korkeissa valta-asemissa, vaikka se ei välttämättä ole ainakaan enemmistön etu.
"Aiheuttaako teko enemmän haittaa minulle kuin hyötyä muille vai päinvastoin?"
Arkielämässä olen soveltanut kysymystä “aiheuttaako teko enemmän haittaa minulle kuin hyötyä muille vai päinvastoin?”. Tällä nopealla päätelmällä voi tehdä toimintaa ohjaavia valintoja erilaisissa arjen tilanteissa. Se on myös hyvä tapa opetella empatian alkeita. Mutta miksi empatia sitten olisi jotain opettelemisen arvoista? Miksi emme kaikki kovettaisi itseämme itsekkäiksi oman navan tuijottajiksi? Sillähän voisi vaikka rikastua!

Suomessa nähtiin osittainen auringonpimennys 2015. Edellisen täydellisen missasin vuonna 1990 ja seuraavaa joutuu odottamaan vuoteen 2126. Jatka lukemista niin selviää miten tämä liittyy empatiaan... 
Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, jolle on luontaista kuulua yhteisöön. Historian saatossa tehdyt innovaatiot maanviljelyssä johtivat kasvaviin yhteisöihin ja nykyään iso osa ihmiskunnasta asuu suurissa kaupungeissa. Kaupunkiasuminen perustuu sääntöihin, työntekoon ja paikalliseen kulttuuriin eikä niinkään paljon perheelle, naapurisuhteille ja yhteistyölle kuten aiemmin pienissä yhteisöissä. Tuntemattomien ihmisten etuja on vaikeampi ymmärtää ja sitenpä yhä useampi keskittyy omien etujensa ajamiseen. Omia etuja ajetaan samalla kun pyritään kohti parempaa ja onnellisempaa elämää, vaikka todellisuudessa ei välttämättä edes tunnisteta missä ja koska sitä onnellisuutta olisi tarjolla.

Suurin osa ihmisistä ei omia etujaan ajaessaan halua toiminnallaan tehdä muille haittaa, mutta käytännössä on harvinaista että toiminnan seurauksia mietitään kovin pitkälle syy-seuraus-ketjussa. Vaikka joku omassa työssään tekisi palkkansa eteen omalle yhteisölle hyödyllistä ja monen elämänlaatua parantavaa työtä saattaa hän kuitenkin lomarahoillaan tilata jokavuotisen etelänmatkan maahan, jossa rikotaan törkeästi ihmisoikeuksia ja siten kannustaa kohdemaata jatkamaan business as usual. Puhumattakaan hiilipäästöistä joita lentomatkat lisäävät ja joiden seuraukset huonontavat kaikkien ihmisten elämänlaatua seuraavan 100 vuoden ajan.

Onko onnea siis jokavuotinen kylmä drinkki uima-altaalla paahtavassa kuumuudessa 4000 kilometrin päässä vai voisiko jokainen löytää enemmän onnellisuutta 365 päivää vuodessa lähempänä kotia? Miten se voisi olla mahdollista?

Uskon että kuten ilmastonmuutoksen ehkäisy niin myös onnellisuus lähtee haasteiden tunnistamisesta ja tietoisten korjausliikkeiden tekemisestä omassa arjessa. Mietiskelin omasta elämästäni viisi asiaa, joiden uskon vaikuttavan onnellisuutta lisäävästi:

1. Pidän huolta itsestäni. Fyysistä peruskuntoa on melko helppo pitää yllä ja toisinaan yllytän itseäni koettelemaan rajojani asettamalla koviakin tavoitteita esim puolen vuoden aikajänteellä. Fyysinen hyvinvointi tukee myös henkistä hyvinvointia ja kun itsestä tuntuu hyvältä, näkyy se myös ulospäin.

2. Kehitän itseäni. En tyydy siihen että joskus olen osannut jotain vaan haluan aina oppia uusia asioita. Luen kirjoja, kehitän itseäni paremmaksi työssäni ja pidän huolta että harrastuksenikaan ei käy yksitoikkoiseksi. Oman kehittymisen huomaaminen on palkitsevaa kuten myös onnistumiset haastavissa tilanteissa.

3. Vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Työelämässä, somessa ja muissa vähemmän syvällisissä sosiaalisissa ympyröissä keskustelu on yleensä pinnallista ja persoonatonta. Lähipiirissä voi olla aidosti oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan. “Roolivaatteiden” riisuminen on myös omasta mielestäni parasta rentoutumista.

4. Tunnistan omat kykyni ja puutteeni. Näin ollen pystyn hyödyntämään osaamistani ja asettamaan realistisia tavoitteita puutteideni vähentämiselle.

5. En murehdi asioita. Asioita joihin en voi vaikuttaa on turha murehtia ja asioita joihin voin vaikuttaa voin koittaa muuttaa niin ettei tarvitse murehtia.

Jokainen edellämainituista asioista parantaa siis pieneltä osin omaa elämänlaatuani ja luo tunnetta oman elämäni hallinnasta. Oman elämän hallinta luo itsevarmuutta, joka taas puolestaan on omiaan vähentämään tarvetta kateudelle, syrjäytyvyydelle, mustasukkaisuudelle tai itsekkyydelle. Tällöin olen lähtökohtaisesti taipuvaisempi katsomaan asioita myös muiden näkökulmasta, eli toimimaan empaattisemmin.
"Empaattinen ihminen ymmärtää muutoksen tarpeen siinä missä kaikki muutkin, mutta osaa tarkastella omia valintojaan objektiivisemmin ja näkemään muutoksen toteuttamisen positiivisena asiana eikä riistona tai elämänlaadun laskemisena."
Miten empatia sitten liittyy Zeroboysiin tai ilmastonmuutoksen estämiseen? Kuten jo aikaisemmin olen todennut, uskon että ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvittavien toimien on lähdettävä yksittäisistä ihmisistä ylöspäin eikä hallinnosta alaspäin. Empaattinen ihminen ymmärtää muutoksen tarpeen siinä missä kaikki muutkin, mutta osaa tarkastella omia valintojaan objektiivisemmin ja näkemään muutoksen toteuttamisen positiivisena asiana eikä riistona tai elämänlaadun laskemisena.

Kuten tiedämme, yksilötasolla meidän kaikkien pitäisi alkaa muuttaa omia elintapojamme kohti kestävämpiä valintoja. Todellisuutta on myös se, että kehittyneemmissä ja rikkaammissa länsimaissa, kuten Suomessa, kansalaisten (ja yhteiskunnan) pitää tehdä suhteessa suurempia muutoksia kuin köyhemmissä maissa. Itse olen pyrkinyt vähentämään lihansyöntiäni 50% korvaamalla päivittäiset työlounaat kasvisruoalla. Olen myös vähentänyt yksityisautoilua ja pyrin lomamatkatkin järjestämään junalla tai bussilla. Lentomatkustamista koitan välttää ja pitkällisen harkinnan jälkeen peruin myös vuosia suunnittelemani auringonpimennysmatkan Amerikkaan 2017 elokuulle. Totesin että matkan aiheuttama ilmastohaitta on suurempi kuin itse siitä saamani elämyshyöty.

Itse olen alkanut ottaa oman elämäni haltuun ja suosittelen sitä kaikille muillekin. Jos jaksoit tänne asti lukea olet ilmeisesti kiinnostunut ilmastonmuutoksen estämisestä ja niistä keinoista, joilla itse voisit asiaan vaikuttaa. Uskon että empatian lisääminen on yksi tällaisista keinoista ja kaiken lisäksi helppo sellainen. Demokratiassa empaattisuutta ymmärtävät kansalaiset voivat valita johtaviin asemiin toisia empaattisia ihmisiä jolloin muutokset alkavat toteutua myös yhteiskunnan tasolla.

Tutustukaahan siis itseenne, sieltä ne oikeat rikkaudet löytyy!

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Yllättävän työmatkan jalanjälki

Tulipa tuossa muutama torstai takaperin yllättävä työmatka seuraavalle päivälle välillä Tampere-Jyväskylä. Asiakkaan puolelta ei tullut tarkempaa aikataulutoivetta, kunhan virka-ajan puitteissa ehtisin tunnin-pari käydä juttelemassa niin hyvä. Vaimon vapaapäivä herätti ajatuksen yhteisestä autoreissusta; hän voisi kierrellä keskustaa palaverin ajan ja sitten olisi kiva käydä yhdessä lounastamassa. Tämä suunnitelma kuitenkin kariutui tokaluokkalaisen poikamme aikaisen koulustapääsyn takia. Toisenkin repsikkavaihtoehdon kariutuessa alkoi olla selvää että matkaisin yksin.
"Yksin n.15 vuotta vanhalla autolla yli 300km matka parin tunnin palaverin takia tuntui turhan hiiliromulta joten päätin tutkia vaihtoehtoja"
Junalla pääsisin edestakaisin 28 eurolla (10e+18e) mutta keskustasta kertyisi matkaa vielä asiakkaalle n.7,5km. Lenkkeily tekisi poikaa, mutta eihän hikisenä voi palaveriin mennä. Jyväskylän paikallisbussien netistä selaaminen oli yllättävän vaikeaa ja ilmeisesti kyseisen teollisuusalueen suuntaan busseja kulki vain aamuisin ja työstäpaluuaikaan. Taksilla matkan hinnaksi tulisi arviolta 15-18e joten se tuplaisi koko matkan kustannukset.

Tässä vaiheessa olin jo kallistumassa oman auton turvaan, aikatauluttomuuteen, helppouteen ja näennäiseen edullisuuteen, mutta onnekseni valveutuneet elokuvantekijäystäväni chatista tilannetta seuranneena muistuttelivat kuinka tässä tilanteessa on selvästi kyse perinteisestä liikaan helppouteen tottumisesta. Purin tilanteen palasiksi ja sain aikaan kaavion:


Junalla matkustaessa voi mennen-tullen naputella läppäriä eikä työaikaa kulu toimettomana rattia hyväillessä. Tämä mahdollistaa töiden jatkumisen lähes koko päivän, joka ainakin itselleni on merkittävä asia.

Tämän analyysin seurauksena päättelin että jos itse avoimesti kannustan vähäisempiä co2 päästöjä ja aktiivista toimintaa ilmastonmuutoksen lieventämiseksi niin miksen työelämässä voisi tehdä samoin. Kysyin siis asiakkaalta suoraan voisiko hän tulla hakemaan minut juna-asemalta ja toimittaa sinne takaisin palaverin päätteeksi, ihan noin niinkun ympäristöä ajatellen. Myöntävä vastaus tuli nopeasti sähköpostiini. Ostin siis junaliput.

Laskeskellaampa sitten syventäväksi tiedoksi miten paljon hiilijalanäjlkeä nyt sitten pienennettiin: Tältä 300km matkalta päästöjä tulisi VR:n laskurin mukaan henkilöautolla 22kg, bussilla 14kg ja junalla 0kg. No toki junakin on pitänyt rakentaa ja raiteet ja niiden sähköntuotantotavasta riippuen välillisiä päästöjä tulee toki enemmän kuin 0kg, mutta silti varmasti murto-osa muiden vaihtoehtojen vastaavista (ja rakennetaanhan autot ja bussitkin eikä niitä päästöjä varmaankaan ole laskettu noihin lukuihin mukaan). Lentokoneella muuten suunnilleen vastaava matka kerryttäisi n.90kg co2 päästöjä.

Opiskeluaikoina tuli totuttua leppoisaan ja bussimatkustamiseen ja junan käyttö jäi siten todella vähäiseksi. Yhtenä syynä tähän on ollut myös junalippujen kova hinta. Tällä hetkellä tuntuu että VR on alkanut ottaa opikseen ja lippujen hinnat ovat laskeneet, ainakin jos ostaa lippunsa edes muutamaa päivää ennen matkaa.
"Suurin merkitys on tietysti usein toistuvien tapojen muuttamisella, kuten esimerkiksi päivittäisen työmatkan taittaminen muulla kuin omalla autolla"
Tässä kuten monissa muissakin ilmastoteoissa on kyse siitä että käytetään hiukan aikaa miettien omia totuttuja tapoja. Suurin merkitys on tietysti usein toistuvien tapojen muuttamisella, kuten esimerkiksi päivittäisen työmatkan taittaminen muulla kuin omalla autolla, mutta myös satunnaisten liikkumisten kuten työ- tai lomamatkojen liikkumista kannattaa miettiä. Varsinkin lentomatkustamisella voi yhdellä kertaa tuplata vuosittaiset henkilökohtaiset hiilipäästönsä, mutta tätä asiaa aion sivuta enemmän myöhemmässä blogauksessa.

PS. Nyt on muuten hyvä aika kaivaa pyörä ja lenkkikengät kaapista ja alkaa kulkea työmatkoja myös hyötyliikuntaa harrastaen :)

perjantai 10. helmikuuta 2017

Mistäs on tullut maksettua?

Ostinpa energiamittarin ja totesin että energian järkevä käyttäminen tulee halvaksi. Vietin yhden lauantai-iltapäivän mittaillen kodin eri sähkölaitteiden kulutuksia ja löysin helppoja säästämisen paikkoja. Uskoakseni kyseessä on yksi helpoimmista tavoista startata omia ilmastotalkoita, joten nyt mieli avoimeksi ja jatka lukemista.
"Kodin hiilijalanjälkeä voi pienentää helposti vaihtamalla sähkösopimuksen uusiutuviin energioihin ja vähentämällä sähkönkulutusta"

Sähkönkulutusmittari on kätevä kapistus jonka avulla kodin energiankulutusta voi helposti optimoida.
Nykyisessä ilmastonmuutoksen maailmassa säästöiksi ei voida laskea ainoastaan kaiken toiminnan rahallista arvoa vaan myös ympäristövaikutusta (eli laskennallista hiilijalankeä jota jokainen kilowatti kasvattaa tyypillisellä sekasähkösopimuksella n.260g). Kokonaisuudessaan keskiverto suomalaisen vuosittainen CO2-jalanjälki on n.8000-10000 kiloa, josta asumisen osuus n.30%, liikkumisen 20%, ja ruoan 18%. Muut ulkoiset palvelut yms täyttävät loput 32% (tässä mielenkiintoinen WWF:n kirjoitus aiheesta suomeksi). Kodin hiilijalanjälkeä voi pienentää helposti vaihtamalla sähkösopimuksen uusiutuviin energioihin ja vähentämällä sähkönkulutusta. Kaltaiseni kerrostaloasuja ei oikein voi aurinkokennoja tai maalämpöä hyödyntää, joten niistä en nyt tässä blogauksessa enempää kirjoita. Tosin pienen mittakaavan aurinkovoimasta kirjoittelin viime kesänä jutun toiseen blogiin, joka kiinnostuneiden kannattaa ehkä lukaista läpi.
"Useat laitteet kuluttavat sähköä ollessaan pois päältä ns.valmiustilassa. Virrankulutus valmiustilassa on pientä, mutta pienikin kulutus kasvaa ajan kuluessa merkittäväksi."
Energiamittari on yksinkertainen kapistus: se kiinnitetään töpselin ja sähköjohdon väliin ja se kertoo (mittarin mallista riippuen) Ampeerit, Watit, Voltit ja mittarista riippuen ehkä vielä kuluneen rahankin. Asia joka sähkölaitteiden virrankulutuksessa on merkillepantavaa on se, että useat laitteet kuluttavat sähköä ollessaan pois päältä ns.valmiustilassa. Virrankulutus valmiustilassa on pientä, mutta pienikin kulutus kasvaa ajan kuluessa merkittäväksi. Esimerkiksi jos laitetta käytetään vuorokaudessa keskimäärin 1h ajan tarkoittaa se sitä että valmiusvirtaa kuluu vuorokaudessa 23h ajan. Vaikka valmiusvirran kulutus tuntuisi yhden laitteen osalta per-tunti olevan lähes mitätöntä niin yhdessä niistä koostuu merkittävä osa länsimaisen yhteiskunnan asumiskulutuksesta (tutkimusten mukaan n.5-10%)

Tässä muutamia omien sähkölaitteiden kulutuslukuja sekä valmiustilassa, että toiminnassa. Vertailun vuoksi voidaan arvioida että yhden kilowattitunnin (kWh) energia vastaa peruspyöräilijän (tehona 200W) vauhdilla 5h kuntopyörän selässä tai uima-altaallisen verran (22700 litraa) vettä vesiturbiinista läpi.

32-tuumainen lcd-televisio (vuosimallia 2010), käyttö vuorokaudessa 1,5h (suluissa 1h kulutus)
Kulutus katseluajalta /kk 3.5 kWh (79W/h)
Kulutus valmiustilassa /kk 10.8kWh (3 x enemmän kuin katsellessa!!) (16W/h)

-> Kuka haluaisi kuntopyöräillä 50 tuntia kuukaudessa jotta voisi pitää televisionsa valmiustilassa?

Pöytätietokone (vuosimallia 2012), käyttö vuorokaudessa 1h
Kulutus käyttöajalta /kk 1.9kWh (64.4W/h)
Kulutus valmiustilassa /kk 9.3kWh (13.8W/h)

-> HUOM! Virtaa menee kuukaudessa 5 x enemmän valmiustilassa kuin käytössä. Tietokone on siis kytkettynä pois päältä eikä varsinaisessa windowsin valmiustilassa. Tähän lukemaan ei ole laskettu monitorien kulutusta ollenkaan.

Astianpesukone (vuosimallia 2011), käyttö vuorokaudessa 1 pesu (1,5h)
Kulutus käyttöajalta /kk 34.5kWh (920W)
Kulutus valmiustilassa /kk 0.77kWh (1.15W/h)

-> Toisinaan kannattaa kääriä hihat ja hoitaa tiskaus perinteiseen tyyliin

Wii-U -pelikonsoli, käyttö päivässä arviolta 3h
Kulutus käyttöajalta /kk 5.3kWh (59.8W)
Kulutus valmiustilassa /kk 1,55kWh (2.3W)

-> pelikonsolivertailussa Wii ja Wii-U ovat selkeästi vähiten virtaa vievät modernit konsolit.

Kuten näistä esimerkeistä näkee voi merkittävä osa kodin sähkönkulutuksesta olla huomaamatonta valmiustilakulutusta. Katkaisimellisilla jatkojohdoilla (á 6€) voi laitteet helposti sulkea aina käyttämättömäksi ajaksi ja ne maksavat itsensä nopeasti takaisin sähkölaskussa. Itse hankin katkaisinroikat sekä kotiin että työpaikalle ja nollasin valmiusvirrat lähes kokonaan - mikset sinäkin?


Katkaisimella varustettu töpseli on helppo kytkeä päälle ja pois tarpeen mukaan, lapsikin sen osaa.
"Kaukolämmitetyssä kerrostaloasunnossa ensimmäisen katkaisintöpselikuukauden jälkeen sähkönkulutus oli pudonnut 20% edellisten vuosien vastaavan kuukauden kulutuksesta."
EU vaikuttaa myös lainsäädännöllä herätevirtojen määriin, mutta tämä koskee siis vain uusia laitteita, jos kotonasi on vanhoja laitteita voi niiden kulutus olla yllättävän suuri. Myös laitteet jotka ovat yhteydessä Internetiin voivat myös lepotilassa ollessaan kuluttaa huomattavasti enemmän kuin offline-laitteet.

Valmistin googlen drivelle julkisesti jaettavan sähkönkulutustaulukon, jonka voit helposti kopioida itsellesi ja laskea omien mitattujen laitteidesi sähkönkulutusta. Taulukossa on oletuksena kymmenen riviä ja ne ovat nimettyinä laitteille joita oletuksena useimmista asunnoista löytyy. Ensimmäinen rivi on esitäytetty malliksi. Korvaa tarvittavat taulukon laitteet omillasi ja seuraa kulutustasi.

Sähkönkulutusmittareita myydään kodin elektroniikkaliikkeissä muutamalla kympillä tai niitä voi lainata luultavasti sinunkin sähköntoimittajaltasi. Mittarin käyttö on yksinkertaista ja turvallista eikä se vaadi sähköalan osaamista.

Muista että pelkästään rahallisen säästön lisäksi pitäisi huomioon ottaa sähkönkulutuksen ympäristövaikutukset, joten vaikka rahallinen säästö muutaman kymmenen kilowattitunnin vähentämisestä ei tunnu tärkeältä, on sillä silti suuri vaikutus nettopäästöihin kun vähentäjiä on vaikka sata, tuhat tai miljoona. Itselläni tavallisessa kaukolämmitetyssä kerrostaloasunnossa ensimmäisen katkaisintöpselikuukauden jälkeen sähkönkulutus on pudonnut 20% edellisten vuosien vastaavien kuukausien kulutuksesta. Selkeiden tulosten seurauksena syntyvälle hyvälle mielelle lasken muuten myös arvoa, sitä vaan en syötä excel-taulukoihin vaan jaan läheisilleni :)