Zeroboys - Kaksi vuotta muutosta

Vuodenvaihteessa tulee kaksi vuotta Zeroboys-blogin perustamisesta. Juhlan kunniaksi halusin summailla hiukan ajatuksia jatkuvasta sisäisestä ja ympäröivästä muutoksesta..

Sanotaan että muutos on maailman ainoa pysyvä asia. Se on olotila, jossa kaikki meistä viettävät koko elämänsä. Totta on että toisinaan muutosta ei havaitse, se voi hukkua arkiseen ahertamiseen tai mielen syövereihin. Pois näkyvistä, pois mielestä ja hyvä niin, sillä mihin me elämässämme tarttuisimme ellemme niihin pysyviin ja tukeviin asioihin kuten kotiin, perheeseen, ystäviin ja laajemmalla tasolla yhteiskuntaan ja valtioihin. Muutos näihin elämän peruspilareihin on aina pelottava kokemus ja siksi haluamme mieltää ne pysyviksi ja ajattomiksi käsitteiksi.

Kodit ja materiaaliset esineet kuluvat, tulevat korjatuiksi, vaihdetuiksi ja huolletuiksi. Perheet kasvavat kunnes jossain vaiheessa taas pienenevät. Sukupolvet vaihtuvat joidenkin sukuhaarojen vahvistuessa ja joidenkin kuihtuessa pois. Kaupungit kasvavat ja kuihtuvat, hallitukset vaihtuvat ja kehitys kehittyy. Pitkällä aikavälillä kaikki tämä vaikuttaa luonnolliselta ja vaarattomalta, kaukaiselta ja vääjäämättömyydensä vuoksi jopa hiukan yhdentekevältä. Maapallo rullaa radallaan, mutta mitä sitten? Muutoksen ydin ja omasta mielestäni sen tärkein ominaisuus ei kuitenkaan löydy mistään yllämainitusta.

"Pian koittaisi aika, jolloin oma ikäluokkani tarttuisi ruoriin ja olisi se osa yhteiskunnasta joka vastaa pienen hetken koko ihmiskunnan kollektiivisesta navigoinnista."

Kaksi vuotta sitten aloin kirjoittaa Zeroboys-blogia koska halusin kokea tekeväni jotain tärkeäksi näkemieni asioiden eteen. Ilmastonmuutoksen sanottiin vievän tutuksi ja pysyväksi kokemaani yhteiskuntaa kohti ikävämpiä aikoja pitkälti ainoastaan siksi että rikkaat voisivat rikastua ja loput länsimaalaiset nautiskella. Ja muista viis. Olin havahtunut ajatukseen siitä että olin jo lähempänä 40 kuin 30 ikävuotta. Pian koittaisi aika, jolloin oma ikäluokkani tarttuisi ruoriin ja olisi se osa yhteiskunnasta joka vastaa pienen hetken koko ihmiskunnan kollektiivisesta navigoinnista. Nuorilla ja vanhuksilla on omat kuvionsa enkä kuuluisi enää/vielä kumpaankaan niistä ryhmistä. Ajatus oli kypsynyt hitaasti ja huomaamatta mielessäni. Se oli  epäilemättä saanut pontta omien lasteni ja vanhempieni elämänvaiheiden seuraamisesta, eikä kaiken arkisen ja elämisen keskellä antanut itsestään elonmerkkejä ennen kuin oli jalostunut selkeäksi kysymykseksi: Kuka minä olen ja kuka minä haluan olla?

Aluksi minulla ei tietenkään ollut aavistustakaan mitä yksi ihminen voisi tehdä taistellakseen ilmastonmuutosta vastaan. Vietin työmatkat bussissa lukien kirjoja aiheesta ja koitin peilata niiden sisältöä omaan elämääni. Vähitellen käsitys siitä miten arkemme tulee muuttumaan tarkentui käytännön asioiksi, joita saatoin alkaa omalta kohdaltani muuttamaan. Muutokset eivät aluksi kuulostaneet yksinkertaisilta, helpompaa olisi varmasti ollut jatkaa samaa rataa, mutta selkeästi se nyt ei ole vaihtoehto. Järkeilin että jos minä en koe tapojen muuttamista helpoksi niin tuskin tuntevat kaikki muutkaan, joten omien kokemuksieni jakaminen voisi ehkä helpottaa jonkun muun muutosprosessia.

Zeroboys-blogi on siis kuin eräänlainen päiväkirja kestävämmän elämäntavan omaksumisesta, sen vaikeuksista ja oivalluksista. Tein tietoisen päätöksen muuttaa tapojani ja kertoa rehellisesti seurauksista. Parissa vuodessa olen saapunut välietapille, joka eroaa huomattavasti siitä mitä kuvittelin sen olevan. Tässä kohdassa nimittäin saavumme vihdoin aiemmin mainitsemaani muutoksen ytimeen.

"Totumme hyvin nopeasti erilaisiin olosuhteisiin emmekä pian koe välttämättä minkään edes muuttuneen."

Alusta pitäen uskoin kyllä pystyväni toteuttamaan muutokset ja ylläpitämään niitä ainakin vuoden-pari, tarpeeksi jotta pystyisin toteamaan että onko missään tässä pidemmän päälle järkeä. Ehkä länsimainen kulutuskeskeinen elämäntapa olisi sittenkin se ainoa oikea tapa säilyttää saavutettu elämänlaatu ja ilmastotyö vain tämän vuosikymmenen uutiskupla ennen seuraavaa. Sitä mitä en odottanut kuvaa hyvin termi “uusi normaali”. En nimittäin ottanut huomioon ihmisen ylivertaista sopeutumiskykyä, joka jatkuvasti muokkaa todellisuudentajuamme tuottaakseen meille olosuhteet joissa elää mahdollisimman vaivattomasti. Totumme hyvin nopeasti erilaisiin olosuhteisiin emmekä pian koe välttämättä minkään edes muuttuneen.

Toteutettuani suunnitelmallisesti muutamia muutoksia arkisiin tapoihini huomasin niiden hyvin nopeasti sulautuvan osaksi rutiinejani. Vähentäessäni 50% lihansyöntiä muuttamalla kaikki arkilounaat kasvispohjaisiksi huomasin nopeasti oppivani tekemään maukkaita ja täyttäviä ruokia ilman merkittäviä eroja ajankäytössä tai kustannuksissa. Leikatessani perheemme sähkönkäytöstä vuosittain parin kuukauden sähkölaskua vastaavan määrän pelkillä herätevirtojen katkaisemisella en kokenut arkeni vaikeutuneen ja lapsetkin osaavat vaivatta napsauttaa televisioon virran töpselistä kaukosäätimen sijaan.

"Useimmiten kuvittelemme että me muutamme tekemisiämme, mutta todellisuudessa tekemisemme muuttavat meitä jopa enemmän."

Useimmiten kuvittelemme että me muutamme tekemisiämme, mutta todellisuudessa tekemisemme muuttavat meitä jopa enemmän. Tästä syystä muutoksia ei kannata liikaa suunnitella tai ajoittaa tulevaisuuteen vaan ryhtyä tuumasta toimeen. Kuinka moni on luvannut marraskuussa aloittavansa liikkumisen helmikuussa kaiken joulun mähkimisen ja kiireiden jälkeen, mutta helmikuussa tämä muutos on jo autuaasti unohdettu? Jos liikkumisen aloittaa marraskuussa on siitä jo helmikuussa hyvää vauhtia tulossa luonteva ja vaivaton osa arkea. Kuinka moni päättää vähentää yksityisautoiluaan, mutta päivästä toiseen nousee autoonsa siitä parkkipaikalta, aivan bussipysäkin vierestä? Bussimatkustamisesta (tai mistään muustakaan elämäntapamuutoksesta) ei voi tulla tapa, ellei sitä ala tekemään. Ei voi odottaa muuttavansa ajatteluaan ensin ja sitten kun asia on loppuun käsitelty vasta siirtyä muutoksen toteuttamiseen. Homma ei vaan toimi niin.

Kahdessa vuodessa olen miettinyt monenlaisia asioita liittyen ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin omaan ja lasteni elämään. Olen kirjoitellut lähes 100 sivua ajatuksia, muistiinpanoja ja näitä julkaistuja blogitekstejä aiheesta. Alkuperäinen Zeroboys-ajatukseni oli jakaa konkreettisia arjen tekoja joilla toteuttaa vaiheittaisia muutoksia omassa elämässään, mutta ajan kuluessa olen siirtynyt arkisista asioista enemmän asioiden syvällisemmän pohtimisen suuntaan. Tärkeintä on ajatella asioita, ymmärtää kuinka muutoksia toteutetaan ja sitten siirtyä tuumasta toimeen. Tieto lisää tuskaa, mutta se lisää myös valmiuksia tehdä perusteltuja päätöksiä. Jonkun verran rohkeutta tarvitaan, mutta onnistumisen tuoma tunne on kyllä ainakin omalla kohdallani kääntänyt saldon helposti plussan puolelle.

"Tärkeintä on ajatella asioita, ymmärtää kuinka muutoksia toteutetaan ja sitten siirtyä tuumasta toimeen."

Se että ymmärtää miten oman elämän muutokset toteutetaan on hyvä alku, mutta vähintään yhtä tärkeätä on ymmärtää kuinka isossa mittakaavassa merkittävät muutokset täytyy aikaansaada päättäjätasolla. Poliittinen päätöksenteko on haastavaa sillä järjestelmän rakenteet eivät muutu ympäröivän maailman mukana vaan laahaavat aina perässä. Päätöksentekokoneistoa ei ole suunniteltu ja rasvattu toteuttamaan nopeita päätöksiä, jotka muuttavat pysyvinä pidettyjä rakenteita (esim. liikenne), rajoittavat käytettävissä olevia palveluita (esim. energiantuotanto) tai vaikuttavat arvomaailmaamme (esim. talouskasvu ei ole tärkein mittari). Tehdyt päätökset voivat kohdata huomattavaa vastustusta, varsinkin jos ihmiset kokevat että niitä suunnataan epäreilusti tiettyjä kansanryhmiä kohtaan kuten juuri syksyllä 2018 Ranskassa koettiin.

Täydellistä päätöksenteko-/toimeenpanokoneistoa ei varmasti koskaan saada kehitettyä, mutta on tärkeää että olemassaolevaa hyödynnetään mahdollisimman hyvin. Päättäjiksi tulee valita asiantuntevia ihmisiä ja vaikeitakin päätöksiä pitää pystyä tekemään ilman että jokaista prosessia viivytetään uskomuksiin perustuvilla vastaväitteillä tai että seuraavien vaalien jälkeen vietetään ensimmäinen vuosi purkaen tehtyjä päätöksiä ja palauttaen järjestelmää takaisin “vanhoihin hyviin aikoihin”.

Jos/kun esim. yksityisautoilua päätetään ympäristösyistä rokottaa, tulee tilalle tarjota julkista liikennettä ja joustavia kestävämpiä palveluita mahdollistamaan ihmisten liikkuminen jatkossakin. Tämän lisäksi myös työelämän on sopeuduttava uuteen liikennekulttuuriin esim. sallimalla enemmän liukuvia työaikoja ja etäpäiviä, tukemalla kimppakyytejä, yhteiskäyttöautoja ja tarjoamalla sähköautojen latauspisteitä. Harrastusten on hyödynnettävä enemmän kehittyvää älyteknologiaa ja paikallisia palveluita sen sijaan että harrastaminen nojaa yksinomaan oman auton jatkuvaan ajeluttamiseen. Moni asia tulee muuttumaan ja moni myös ärsyttämään, mutta ajan myötä useimmat muutokset asettuvat luonteviksi osiksi uutta normaalia ja saavat ihmiset miettimään miksi koskaan onkaan tehty mitenkään muuten. Kuka esim. kaipaisi takaisin savuisiin kapakoihin?

"Ihmisellä on luontainen taipumus hyväksyä tietoja jotka tukevat omaa mielipidettä ja hylätä vastaväitteet, tämä on todella tärkeä tiedostaa."

Se miten muutokseen olisi sitten helpompi asennoitua on vaikea kysymys. Tässä vielä lopuksi omiin kokemuksiini perustuva ehdotus: Hyvä alku on selvittää mikä oikeastaan on muuttumassa ja sitten hankkia lisätietoa aiheesta luotettavasta ja puolueettomasta lähteestä. Uusi tieto voi olla ristiriidassa omien uskomusten ja käsitysten suhteen ja onkin tärkeää asennoitua niin, että mielipidettään on lupa muuttaa. Ihmisellä on luontainen taipumus hyväksyä tietoja jotka tukevat omaa mielipidettä ja hylätä vastaväitteet, tämä on todella tärkeä tiedostaa. Kun tiedon määrä sitten lisääntyy voi alkaa rehellisesti tunnustella miltä tieto tuntuu, mitä tunteita uusi tieto herättää. Tämän pohjalta voi sitten miettiä onko inhimillistä, järkevää, taloudellisesti mahdollista tai jollain muulla merkityksellisellä mittarilla parempi muokata omia toimintatapojaan vai jatkaa samaa rataa (riippumatta mitä mieltä on ollut ennen kuin ymmärsi mistä puhutaan). Kuten jo aiemmin totesin, oman toiminnan muokkaaminen on paras tapa muokata myös asenteita ja ajatuksiaan. Ja lopulta on muuten palkitseva tunne muokata itse omia ajattelu- ja toimintatapojaan sen sijaan että muut tekevät sen sinun puolestasi.