Maalataan muutos

Olen visuaalinen ihminen ja hahmotan maailmaa ympärilläni vahvasti visuaalisuus edellä. Luonnon kauneus eri vuodenaikoina osuu silmääni enkä voisi kuvitella käveleväni vaikka lumisen metsän keskellä edes hetkeksi pysähtymättä kuuntelemaan sen hiljaisuutta ja ihailemaan sen yksityiskohtia. Kirjoitin viime syksynä blogauksen Näetkö metsää puilta, jossa puhuin ilmastonmuutoksen monimutkaisesta luonteesta. Ilmastonmuutos koostuu lukuisista eri ilmiöistä joista montaa ei edes heti osaisi ajatella samaan asiaan liittyväksi. Tuo kirjoitus kannattaa ehkä lukea ennen tämänkertaista. Ajatus ilmastonmuutoksesta rykelmänä toisiinsa sekoittuneita rihmastoja jäi mieleeni pyörimään enkä saanut sitä järjellä käsiteltyä miksikään konkreettisemmaksi. Sittenpä päätin lähestyä asiaa omalla visuaalisella tavallani, ottaa pensselin käteen ja katsoa mihin se minua vie. Valmistautukaa siis lähtemään kanssani tutkimusmatkalle maalaamaan jotain niin abstraktia kuin muutos. Mukana tällä kertaa enemmän kuvitusta sekä ajatuksen virtaa maalaushetken flow-tilan inspiroimana.

Pieni yksityiskohta valmiista kuvasta on abstrakti eikä kerro katsojalle kokonaisuudesta juuri mitään, aivan kuin ei yksittäinen muutos luonnossa kerro isommasta kokonaisuusta. Ennen kuin paljastetaan kokonainen kuva katsotaan miten se mistä osista se koostuu.

Jo muinaisilta ajoilta ihmisillä on ollut taipumus kertoa tarinoita ja käyttää mielikuvitustaan luodessaan myyttisia sankareita, hirmuisia hirviöitä ja kaikkivoipia jumaloita. Näiden tarinoiden tarkoitus on usein ollut viihdyttää ja synnyttää tunteita kuuntelijoissa, mutta tämän lisäksi ne ovat olleet tärkeässä osassa liittämässä ihmisryhmiä toisiinsa, kyliä kaupungeiksi ja kaupunkeja valtioiksi. Kertomuksista on tullut yhteisiä syntytarinoita ja ne elävät edelleen, tuhansia vuosia myöhemmin liittäen ihmisiä yhteen milloin miksikin kultiks, uskonnolliseksi ryhmäksi tai vaikka kansakunnaksi.

Kaikissa näissä tarinoissa on ainakin yksi yhteinen piirre: niissä kerrotaan jostain konkreettisesta asiasta kuten henkilöstä tai tapahtumasta. Koko tarina voi toki olla mielikuvituksen tuotetta, mutta tarinassa sitä kuvataan tarpeeksi tarkasti jotta kuuntelijalla syntyy selkeä käsitys mistä puhutaan. Tarinan päähenkilölle, oli se sitten jumala, sankari tai paholainen, annetaan kykyjä ja ominaisuuksia, joita kuuntelija voi mielessään kuvitella, taistella vastaan tai mahdollisesti jopa hyödyntää omassa arjessaan. Tehokkaimmat tällaiset tarinat kuullaan usein luotetuista lähteistä, kuten omilta vanhemmilta, isovanhemmilta tai muilta arvostetuilta auktoriteeteiltä.

Mikään muu eläin ei tarinoita kerro ja yllättäen siitä syystä ihminen onkin ainoa eläin, joka pystyy toimimaan erittäin suurissa yhteisöissä sujuvasti tuntematta kaikkia kenen kanssa hän on vuorovaikutuksessa (ennen kuin kukaan vetää muurahais- tai mehiläiskorttia niin todettakoon, että molemmat lajit toimivat ainoastaan oman “perheen” piirissä. Yhteistyö pesien välillä ei muuten onnistu.) Aiemmin mainitut uskonnot ja kansalliset identiteetit ovat osa nykyihmisen kykyä toimia yhteistyössä tuntemattomien kanssa, mutta lukematon määrä muitakin mielikuvituksen tuotteita kuten raha, lakipykälät ja ihmisoikeudet tekevät arjesta huomattavasti vähemmän pelottavaa. Niiden ansiosta uskallan itsekin liikkua tuntemattomien keskellä. Tarinoiden kertominen on tehnyt ihmisestä maapallon itsekruunatun kuninkaan.

Kuvan pohja-ajatus oli risteilevä toisiinsa kiinittyvien rihmojen verkosto, joista yhdessä koostuu jotain suurempaa kuin osiensa summa. Lähdin siis luonnostelemaan sellaista...

Ilmastonmuutoksen tarina sai alkunsa jo yli 100 vuotta sitten, jolloin yksittäiset tutkijat teorisoivat, että hiilidioksidin lisääminen ilmakehään voisi aiheuttaa lämpenemistä. Tuohon aikaan keinot suorittaa mittauksia olivat jokseenkin alkeellisia ja vähintäänkin paikallisia. Tarina oli kuitenkin syntynyt ja ajan kuluessa uudet kertojat tarkensivat yksityiskohtia, korjasivat aiempia virheitä ja tekivät uusia kunnes taas seuraavat tutkijat veivät viestikapulaa eteenpäin. Tietokonesimuloinnin avulla tarinaan saatiin liitettyä uusia vaikutuksia ennennäkemättömällä tarkkuudella. Kyse ei ollutkaan pelkästään lämpenemisestä vaan myös kuivumisesta, makean veden varantojen hupenemisesta, jäätiköiden sulamisesta, merenpinnan nousemisesta, meriveden happamoitumisesta, metsä- ja maastopalojen lisääntymisestä, myrskyjen voimistumisesta sekä monimutkaisista takaisinkytkennöistä jotka voisivat aiheuttaa nopeita sykäyksiä muutosten etenemiseen. Missään vaiheessa tämä tarina ei ole ollut kiinalaisten keksimä huijaus, vaikka joku asioista tietämätön niin väittäisikin.

Tämä tarina kehittyy jatkuvasti ja nykytiedon määrä on jo huikaisevan kattava, sisältäen lukemattomia yksityiskohtaisia ja monin tavoin todistettuja prosesseja, jotka vaikuttavat yhdessä muodostaen kokonaisuuden jota kutsumme ilmastonmuutokseksi. Tarinassa on kuitenkin eräs iso ongelma: tarinan “päähenkilö” on kuin iso nippu risteäviä rihmoja, levittyen niin alueellisesti kuin ajallisestikin laajalle alueelle. Sitä on vaikea hahmottaa ja siitä johtuen se on usein helpompi unohtaa kuin kohdata.

Köynnöksiä lähdin tekemään pohjaltaan vihreiksi, mutta sitten sain idean että toisiinsa kietoutuessa rihmat vahvistavat toisiaan ja kuumetessaan hiiltyvät ja tummentuvat.

Kvanttifysiikka on yksi tiedemaailman hankalimmista asioista. Se on tieteenhaara jota monet ihmiskunnan välkyimmistä ihmisistä Einsteinistä lähtien, jo yli 100 vuoden ajan ovat koittaneet ratkaista tai edes ymmärtää siinä onnistumatta. Newtonin, Einsteinin ja muiden tieteen merkkipaalujen luomat teoriat ajasta, energiasta ja massasta kuvaavat hyvin tarkasti mm.tähtien, planeettojen ja tykinkuulien liikkeitä, mutta kun tutkimuksen kohteena ovat atomit, niiden sisältä löytyvät elektronit, protonit ja neutronit ja vielä niiden sisältä löytyvät kvarkit niin saavutaan mittakaavaan, jossa meidän kaikkien normaalina pitämät “luonnonlait” eivät enään päde. Kvanttimittakaavan maailmaa on toistaiseksi äärimmäisen vaikeaa kuvailla mitenkään järkevästi vaikka sen olemassaolo voidaan vahvistaa tutkimuksilla. Ainoastaan kehittyneen matematiikan kielellä päästään jossain määrin ymmärrettävästi selittämään kvanttimaailman tapahtumia.

Kuvitteleppa seuraavaksi uskonnollisin tuntemasi henkilö. Kysyttäessä hän varmasti osaisi kuvailla omaa jumalaansa hyvin monin tavoin, kertoisi mahdollisesti siihen liittyviä tarinoita ja omakohtaisia kokemuksiaan. Mieti hänen jumalaansa. Mitään mikä liittyy jumalaan ei voida mitata tai testata millään lailla. Jos kuvitellaan kuitenkin että jokin mittaamaton jumala olisi olemassa on varmaan oikeutettua päätellä että kaikki mikä liittyy tuon olennon olemassaoloon on vaikeampaa ymmärtää kuin kvanttifysiikka. Mitkään tuntemamme lait eivät päde. Sukupolvesta toiseen jumalan tutkiminen ei etenisi mihinkään suuntaan ja normaalin tieteellisen tutkimuksen parissa edeltäjiensä olkapäillä seisovat tutkijat lähtisivätkin aina edeltäjiensä kanssa samalta viivalta. Voisi ihan yhtä hyvin todeta, että jumalan ymmärtäminen on käsityskykymme tuolla puolen eikä Jumala siis ole mitään mitä pystymme kuvittelemaan. Eli heti jos pystyt mielessäsi ajattelemaan jumalaasi tiedät että olet väärillä jäljillä.

Kuvan keskellä lomittuvien rihmojen taustat hehkuvat valkoisena ja tulisena. Hiiltyneet rihmat ovat täysin mustia vahvaa valoa vasten.

Jos kysyisit nyt uskovalta tutultasi miltä tuntuisi uskoa jumalaan joka ei olisi koskaan ollut mitään mitä voimme ymmärtää, itseasiassa on väärin jopa sanoa että “se ei ole koskaan” koska meidän kokemamme aika ei päde. Se ei myöskään olisi mikään mitä voisi kuvailla sanalla “se” tai millään muullakaan. ____ ei yksinkertaisesti ole mitään eikä siihen päde mikään ihmisen aivoilla kuviteltava laki, sääntö tai teoria. Olematonta ei myöskään voi rukoilla tai edes ajatella. Tällainen jumala kävisi äkkiä tylsäksi, siksipä ihmiset ovat tehneet omista jumalistaan mielenkiintoisempia ja helmpommin lähestyttäviä. Sellaisia parta-ukkeleita poikineen, haaremeineen ja monenlaisine kieltoineen.

Jottei ilmastonmuutokselle kävisi kuin yllämainitulle unohdetulle jumalalle, pitäisi siitä tehdä helpommin ymmärrettävä. Nykyisellään Mr.Ilmastonmuutosta ei oikein voi visualisoida yhdeksi ymmärrettäväksi kuvaksi tai ikoniksi takan päälle asiasta muistuttamaan. Parhaillaan tässä itse koitan kuvaa ilmastonmuutoksesta maalata ymmärtääkseni sitä paremmin. En valitettavasti osaa arvioida helpottaako tämä kenenkään muun pähkäilyä kuin omaani, mutta yrittänyttä ei laiteta. Monisyinen ilmiö, kuvaamani rihmastoverkko tuskin ajan myötä sen yksinkertaisemmaksi muuttuu, mutta ehkä sen tarinaan voisi lisätä uuden hahmon, joka helpottaisi samaistumista: itsesi.

Lisäsin kuvaan itseni. Tai sinut. Tai oikeastaan kenet vaan joka kuvaa katsoo. Kuvan alaosan tausta hohtaa puolestaan sinistä valoa aivan kuin ilmastonmuutoskin toisaalla kuumentaa ja toisaalla kylmentää odottamattomilla tavoin.

Itse olen kiinnostunut lukemaan ilmastouutisia ja kirjallisuutta. Olen todennut että kaiken hyödyllisen tiedon lisäksi niissä toistuu yleensä muutama sama teema yleistyksiä, joita tarjotaan ratkaisuksi maailmanlaajuiseen ongelmaan. Harvoin on kuitenkin niin, että samat keinot soveltuvat heti kaikille ihmisille, jokaisen olisi hyvä valita itselleen parhaiten soveltuvat keinot ja aloittaa niistä. Jos ottaa maailman pelastamisen sijaan tavoitteeksi tehdä yksi muutos omiin totuttuihin tapoihin ja sen jälkeen toisen niin pian voi huomata kuinka paljon tyydytystä onnistumiset tuottavat.

Tällä tavoin jokainen meistä on ilmastonmuutostarinassa mukana. Keneen olisikaan helpompii samaistua kuin omaan ystävään, isään, äitiin, puolisoon, idoliin tai vaikka naapuriin, jotka onnistuvat soveltamaan kestävämpää elämäntapaa arjessaan. Mitä useammat meistä tavallisista pikkuihmisistä alkavat kiinnittää huomiota omiin elintapoihinmme, sitä nopeammin myös yhteiskunta ympärillämme alkaa muuttua.

Kuvan ylälaitaan halusin savua, jota syntyy teollisuuden lisäksi kasvavassa määrin maasto- ja metsäpaloista sekä sademetsien polttamisesta.

Jos keskityn miljardin parempaa elintasoa tavoittelevan intialaisen tekemisiin tai yhdysvaltain presidentin ailahteleviin twiittauksiin niin ilmastonmuutoksen jyrä tuntuu pysäyttämättömältä. Jos luen suomalaisten poliitikkojen toilailuista tai suurten yritysten veronkierrosta ja orjatyöstä tuntuu asioihin vaikuttaminen hyvin vaikealta. Jos kuitenkin keskityn omaan tekemiseeni ja huomaan että pystyn nauttimaan lomastani junamatkan etäisyydellä lentokoneen sijaan tai korvaamaan 20, 40, 50, 90 tai jopa 100% syömästäni lihasta kasviperäisellä ravinnolla niin tunnen oloni aikaansaavaksi ja hyvinvoivaksi. Jos onnistun järjestämään töihin kimppakyydit tai kuljen polkupyörällä tai julkisella oman auton sijaan säästän rahaa ja ympäristöä ja samalla saan itselleni aikaa liikkua tai vaikka lukea niin olen varmasti onnellisempi kuin kököttäessäni peltilehmän sisällä neljän ruuhkassa.

Kyse ei ole siitä, että joka päivä pitäisi keksiä uusia tapoja pienentää hiilijalanjälkeään vaan siitä että kestävämmät tavat otetaan kiinteäksi osaksi omaa arkea. Kunnon naudanlihapihvi juhlapäivänä tuottaa pienen murto-osan niistä päästöistä, joita halvin sika-nautajauheliha tai eineslihapullat jos niitä syö jatkuvasti.

Helpoin tapa aloittaa oma muutos on alkaa tietoisesti vähentää juuri lihansyönnistä, yksityisautoilusta sekä lentomatkailusta. Lentomatkailun tuottamat hiilipäästöt ovat niin valtavia, että yhdellä edestakaisella lomalennolla keskiverto suomalainen voi lisätä 50% omiin vuosittaisiin päästöihinsä. Sellaista määrää on mahdoton korvata soijaa tai Nyhtökauraa syömällä vaikka olisi kuinka nälkäinen.

Alalaitaan halusin lisätä viitteitä nousevaan veteen sekä kuivumiseen ja autioitumiseen. Korostelin myös kirkkaita kohtia tekemällä niistä valojuovia ulospäin.

Vuoden alussa tehdään perinteisesti lupauksia tulevalle vuodelle. Olen itse huomannut että välittömästi täytäntöön laitetut tapamuutokset jäävät useammin pysyviksi kuin kuukauden päähän ajoitetut. “Aloitan vasta kuukauden päästä” tai “lopetan vasta kuukauden päästä” ei toimi. Tee tänään päätös aloittaa hiilijalanjälkesi pienentäminen, luit tätä sitten tammikuussa tai heinäkuussa. Aloita itsellesi sopivimmalla tavalla ja ole oman tarinasi päähenkilö. Älä päätä vastustaa ilmastonmuutosta  vaan päätä vahvistaa itseäsi enemmän, sillä tavoin asiat pysyvät järkevissä mittasuhteissa.

Lopulliseen kuvaan vahvistelin hiukan tummia kohtia ja lisäsin hahmon päälle punaisen "olet tässä"-merkin. Kuvan oikeaan laitaan lisäsin vielä palavaa metsää. Valmis kuva vastaa aika hyvin sitä mielikuvaa joka minulla ilmastonmuutoksesta on. Lukuisat rihmat yhdistyvät ja muodostavat yhteisvaikutuksillaan voimakkaampia ja odottamattomia vaikutuksia. Mitä useampi meistä seisoo itsevarmana ja asiat tiedostavana kallion reunalla, sitä harvemmat pitää työntää reunan yli alas.