 |
| Junnut pitävät ihan yhtä hauskaa räntäsateessa lähiön hiekkakentällä kuin 15km päässä jalkapallohallissa. Vanhemmat ovat usein niitä mukavuudenhaluisempia. |
"Harrastaminen on kuitenkin vapaaehtoista ajankulua, jonka synnyttämää hiilijalanjälkeä on vaikeampi perustella kuin esimerkiksi työmatkan."Kun treenejä alkoi olla 3-4 kertaa viikossa ympäri vuoden niin oli pakko jättää jääkiekon harrastaminen ajanpuutteen vuoksi pois. Noh, vuosi-pari myöhemmin jäi myös jalkapallo kun uusi musiikkiharrastus alkoi kiinnostaa enemmän. Bändikavereiden kanssa sai käydä soittamassa nuorisotiloilla 100m päässä kotoa eikä kyydityksiä enää tarvittu. Vanhempani taisivat salaa kiittää tästä (neljän lapsen vanhemmilla kyydittelyä riitti ilman minunkin menojani).
Nykyisin kun tiedämme enemmän syitä mm.yksityisautoilun vähentämiseksi kuin 80-luvulla, niin olisi hyvä miettiä miten voisimme harrastaa kestävämmin. Harrastaminen on kuitenkin vapaaehtoista ajankulua, jonka synnyttämää hiilijalanjälkeä on vaikeampi perustella kuin esimerkiksi työmatkan.
Autoilijoita on monenlaisia, tässäpä karkea jako, josta voit ehkä löytää itsesikin? Autoihmiset eivät ilman autoa liiku mihinkään ja perille on päästävä aina ovelle asti. Tapa-autoilijat ovat niin tottuneet autoiluun, että vaikka sopivasti perille pääsisi julkisilla tai vaikka pyörällä ei vaihtoehtoja enää osata edes ajatella. Pakko-autoilijat ovat ajautuneet tilanteeseen jossa työpaikka tai muu säännöllinen arkimeno vaatii autonkäyttöä, mutta pääosin menot hoidetaan muilla tavoin. Satunnaisesti-autoilevat hoitavat autolla vain pakollisia menojaan ja usein voivat itse jopa olla autottomia ja lainata autoa tarpeen mukaan kerran pari kuussa muilta.
"Satunnaisesti autoilevasta voi ajan myötä kehittyä Autoihminen, eikä ihme, sillä tähän kehitykseen meitä on kannustettu yli 100 vuotta luomalla autosta korkean statuksen ja vapauden symbolia."Mitä enemmän ihminen autoilee, sitä enemmän hän yleensä vakuuttuu kyseisen liikkumismuodon ylivertaisuudesta (tämä pätee myös lapsiin, joita on autoiluun tottuneina vaikeampaa saada liikkumaan muilla keinoin, mutta onneksi lapset oppivat nopeasti). Tyypillisiä oireita ovat autoilun puolustaminen, muiden liikkumismuotojen vähättely ja jatkuvan kiireen korostaminen. Mitä nopeammin oireille tyypilliset väittämät tulevat selkärangasta kielenpäälle niin sitä syvemmällä rutinoitumisessa ollaan. Satunnaisesti autoilevasta voi ajan myötä kehittyä Autoihminen, eikä ihme, sillä tähän kehitykseen meitä on kannustettu yli 100 vuotta luomalla autosta korkean statuksen ja vapauden symbolia. Onneksi osaamme kuitenkin ajatella myös itse ja palauttaa auton puolijumalan asemasta kulutustavaraksi, jota käytetään harkiten ja jonka käyttökustannuksiksi lasketaan myös sen tuoma oman henkilökohtaisen hiilijalanjäljen lisäys.
Palataanpa nyt autoilutapoihin hiukan syvennyttyämme takaisin alkuperäiseen aiheeseen, eli auton käyttöön harrastusten yhteydessä. Seuraavassa kappaleessa käsittelen asiaa oman elämäni varrella olennaisten harrastusten näkökulmasta, sillä muiden saappaisiin on kovin vaikea hypätä. Muuttujia eri harrastuksissa ja tilanteissa on loputon määrä joten mitään valmista ratkaisua ei voi kenellekään tarjota, mutta toivon tekstin ärsyttävän silmienne takana olevaa evoluution huippuunsa hiomaa ajattelukeskusta juuri sen verran, että alatte ajatella asiaa omalta kantiltanne.
Harrastuksia on monenlaisia, mutta esimerkiksi urheiluharrastus, lajista riippumatta, hyötyy monenlaisesta liikkumisesta johon ei aina tarvita kalliita välineitä, erityistä suorituspaikkaa tai edes määrättyä vuorokaudenaikaa. Harrastamisen jatkuessa pidempään ja harrastajan kehittyessä harjoitusten määrä yleensä lisääntyy. Osa joukkueen yhteisistä (ja usein hintavistakin) hallivuoroharjoituksista voitaisiin varmasti korvata kodin lähellä pienryhmäharjoittelulla. Lähekkäin asuvat kokoontuisivat yhteen harjoittelemaan ennalta sovittuja yleiskuntoharjoitteita. Halutessaan harjoittelua voisi toteuttaa myös yksin omatoimisella liikkumisella. Oman harjoittelun monitorointi on helppoa ilmaisilla älypuhelinsovelluksilla, joista valmentajakin saisi helposti hyvää dataa pelaajien kehittymisestä.
Omatoimisuus tuo heti mieleen lintsaamisen, mutta jos motivaatiota kehittymiselle on niin lintsaaminen ei pidemmän päälle kannata kenenkään mielestä. Varsinkin kun siitä monitoroinnin vuoksi jää heti kiinni. Ja jos lapsella ei ole motivaatiota harrastaa niin vanhempien kannattaa ehkä miettiä kumpi harrastusta haluaa enemmän jatkaa lapsi vai vanhempi?
"Olisi tärkeä oppia laskemaan hyödyksi pienentyneiden bensakulujen lisäksi myös kutistunut hiilijalanjälki, joka on rahaa varsinkin jälkikasvumme pankkiin."Omat harrastukseni eivät tällä hetkellä juuri reissaamista vaadi ja lapseni ovat vielä siinä iässä jossa harrastukset tarkoittavat kävelyä läheiselle jalkapallokentälle tai uimahalliin, peli-illat pyöräilyä 4km päähän naapurilähiöön (5-vuotiaskin pyöräilee muuten edestakaisen 8km matkan ihan mielellään kunhan ei pidä kiirettä). Sadepäivinä peli-iltoihin mennään bussilla, toisinaan kimppakyydillä, jossa on kiva muiden joukkuekavereiden kanssa jutella pelaamisesta tai vaikka jalkapallokorteista.
 |
| Hiihtäminen, silloin kun lumitilanne sen sallii, on erinomainen tapa kehittää yleiskuntoa, käsien ja jalkojen lihaksia, tasapainoa ja kaikkea tätä raikkaassa ulkoilmassa. On vaikea keksiä urheilulajia, jossa kyseisistä ominaisuuksista ei olisi hyötyä. Hiihtämisen maine on tosin ehkä huonompi kuin ydinvoiman, mutta itse onnistuin armeijan hiihto-odottelu-palelu-marssien synnyttämän inhon ylittämään jo muutama vuosi sitten. |
Vuosien kuluessa varmasti eteen tulee valintoja, joissa mieluisia harjoituspaikkoa ei ihan naapurustosta löydy ja silloin on hyvä olla ennalta suunniteltuja toimintamalleja mietittynä. Ehkä joku jo on miettinyt ja toteuttaa? Mistä tuollaista selvittäisi? Missä omia ratkaisujaan voisi jakaa muidenkin tietoisuuteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti