Lukeminen kannattaa aina, kirjallisuustärppejä jouluksi...

Sanonta menee niin, että "Tieto lisää tuskaa", mutta omasta mielestäni tieto lisää kuitenkin ensisijaisesti tietoa. More is more, niinkuin ynkkäkin sanoo. Nyt siis mars kirjastoon ja faktat haltuun.

Täällä Zeroboysien toimituksessa on luettu ahkerasti koko syksyn bussimatkailut ja näin joulunkin lähestyessä on hyvä mahdollisuus suositella lukemistoa ilmastoasioista kiinnostuneille. Kovin syvällisesti en tässä kirjoista ala kertoa vaan lähinnä mistä on kyse ja kenelle kirjaa suosittelen. Lähtökohtana oli koittaa saada tuoretta tietoa ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista ja mahdollisimman paljon kotimaista näkemystä.

Ensimmäinen kirja on Loppupeli (2015), alunperin 2015 julkaistu ja 2017 suomennettu teos, joka kertoilee ilmastonmuutoksesta kokonaisuutena käyden läpi laajasti sen eri vaikutusalueita. Läpi käydään syyt nykytilanteeseen päätymiseen, seurauksia joita tästä koituu ja lopuksi myös hyvin eritellen tarjotaan mahdollisia suunnanmuutosehdotuksia. Kirja on helppolukuinen ja kirjoitettu tekijöidensä (Anthony Bardosky ja Elizabeth Hadly) omasta näkökulmasta, käyttäen esimerkkeinä heidän omia kokemuksiaan paleontologisilta tutkimusmatkoiltaan ympäri maailmaa.

Loppupeli voisi hyvin olla asiasta kiinnostuneen ensimmäinen kirja, sillä se kattaa hyvin perustiedot eikä sen tutkimuspohja ole vielä parissa vuodessa olennaisesti vanhentunutta. Kirjasta tuli hiukan mieleen Naomi Kleinin - Tämä muuttaa kaiken -kirja, joka tosin oli kerronnaltaan kärjistävämpi ja keskittyi katsomaan asioita kapitalismin vinkkelistä.

"Jos 100-vuotias Suomi on sinulle rakas niin olet ehkä kiinnostunut miltä se näyttää myös lähitulevaisuudessa, siihen tämä kirja tarjoaa hyvää ja tieteeseen perustuvaa näkemystä."

Toisena kirjatärppinämme on tuore kotimainen Hyvän sään aikana (2017). Kyseessä on vuoden 2017 aikana toteutettu yhteishanke, jossa Tampereen Yliopiston jourmalistiikan vierailijaprofessori Hanna Nikkanen työryhmineen käsittelee muuttuvaa ilmastoa nimenomaan Suomessa. Kirja koostuu lyhyistä kokonaisuuksista, joissa keskitytään ymmärrettävän kokoisiin asioihin. Jokaisen kappaleen lopussa on yhteenveto, joiden avulla luettu tieto on helppo ymmärtää tai vaikka myöhemmin palauttaa muistiin.

Kirja on kaikista tämänkertaisista teoksista selkeästi tyylikkäin sisältäen kymmeniä kauniita valokuvia, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään kontekstia sekä sijoittamaan tietoa kotimaiseen perspektiiviin. Lukuisat tutkijoiden ja päättäjien haastattelut liittävät kirjan todelliseen maailmaan, pois pelkän teorian ympäriltä. Ilmastonmuutos on käynnissä nyt, merkkejä siitä on näkyvissä joka puolella ja ehkäisevä toiminta pitäisi aloittaa heti, jotta vältyttäisiin radikaaleilta takaisinkytkennöiltä.

Jos 100-vuotias Suomi on sinulle rakas niin olet ehkä kiinnostunut miltä se näyttää myös lähitulevaisuudessa, siihen tämä kirja tarjoaa hyvää ja tieteeseen perustuvaa näkemystä.

Vaihtoehtoiset energiamuodot ovat jatkuvasti puheenaiheena. Tuulivoima ja aurinkovoima käyvät näennäisesti haastamaan likaisia fossiilisia energialähteitä, mutta harvoin puhutaan esim. vesivoimasta, jota suomessa on jo vuosikymmeniä valjastettu tuottamaan puhdasta energiaa. Aki Suokon ja Rauli Partasen Energian aika (2017) lähtee selvittämään ihmiskunnan energiankäytön kehittymistä teollisesta vallankumouksesta lähtien aina nykypäiviin ja tuleviin ratkaisuihin asti.

Energian käytön tehostamisella voitaisiin IEA:n mukaan saada aikaan 50% koko maailman kasvihuonekaasujen päästötavoitteista joten kyseessä on siis merkittävä asia. Yksilön tasolla energiaa voi lähteä säästämään optimoimalla turhat kulutukset pois esim. asumisesta ja liikkumisesta, mutta entä teollisuuden puolella? Teollisuus kuluttaa suomessa noin puolet kaikesta energiasta ja tällä hetkellä Suomessa käytettävä energia ei järin puhdasta ole. Sipilän hallituksen bioenergia-kärkihankkeen päästövähennysten tieteellinen näyttö on vähintäänkin hataralla pohjalla eikä lämpenevä ilmasto näillä leveysasteilla aurinkoisten päivienkään määrää ole lisäämässä joten mikä ratkaisuksi?

Kirjassa käytettävä kirjoitustyyli on välillä maallikkolukijalle haastava viitatessaan talousteorioihin ja -oppeihin, mutta toisaalta se tarjoaa hyvää pohjaa asioiden syvemmälle tarkastelulle. Siirryttäessä yksilön asioista valtion ja globaalien markkinoiden äärelle ei maalaisjärki enää oikein riitä. Maailmanlaajuinen kauppa investointeineen ja fuusioitumisineen elää omaa elämäänsä, eikä hyvin rasvattu rahantekokone käänny helposti kestävämpään suuntaan. Kirjaa voi ehdottomasti suositella kaikille eri energiamuotojen toiminnasta kiinnostuneille ja siitä saa hyvää ja ajankohtaista tietoa ja näkökulmaa usein liian pelkistetysti esitetystä energiateollisuudesta.

"Olisiko nyt hyvä aika tarkastella ydinvoiman edut ja haitat uudelleen ja lyödä niin sanotusti kaikki kortit pöytään ilmastonmuutoksen torjunnassa, polittisista linjavedoista viis?"

Luettuani Energian aika -kirjan jäin pohtimaan ydinvoiman osuutta hiilivapaassa tulevaisuudessa. Fossiilisten energialähteiden poistuessa eetteristä jää uudistuville energialähteille valtava kuoppa täytettäväksi eikä ainakaan toistaiseksi mikään (ainakaan minun lukemani) anna uskottavia viitteitä siitä, että pelkästään aurinko-, tuuli- ja vesivoima pystyisivät tuon kuopan täyttämään. Musta Hevonen - Ydinvoima ja ilmastonmuutos (2016) on Rauli Partasen ja Janne M. Korhosen tietokirja ydinvoimasta ja sen roolista muuttuvan ilmaston maailmassa.

Kirjassa käydään läpi ydinvoiman historia, nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät sekä teknologisessa että yhteiskunnallisessa mielessä. Ydinteknologian ainutlaatuinen kehityskaari puhtaan ja lähes ehtymättömän energian keulakuvasta pelätyksi ja vieroksutuksi haastajaksi on kiinnostavaa luettavaa. Ydinenergiasta harva tietää paljoakaan, mutta lähes kaikilla on siitä selvä mielipide.

Olisiko nyt hyvä aika tarkastella ydinvoiman edut ja haitat uudelleen ja lyödä niin sanotusti kaikki kortit pöytään ilmastonmuutoksen torjunnassa, polittisista linjavedoista viis? Jos haluat muodostaa oman mielipiteesi ydinvoimasta mittavan tutkimusaineiston pohjalta niin suosittelen lukemaan Mustan hevosen. Kirjan lopussa mittavat lähdeviitteet luovat tukevan pohjan kirjan kertomalle tarinalle ja poissulkevat turhan arvailun ja omien mielipiteiden listaamisen.

Viimeinen tämän syksyn kirjatärpeistä on Martin Fordin Robottien kukoistus (2015). Kyseessä ei ole jatko-osa Tripodien aika-klassikolle vaan kirja siitä miten automaatio on viime vuosikymmenten aikana vaikuttanut työllisyyteen ja miten yhä kehittyvä älyteknologia jatkaa työmarkkinoiden mullistamista tulevaisuudessakin.

Pari vuotta vanhana kirjana sitä lukiessa huomasi jo muutamissa kohden tiedon olevan vanhentunutta, lähinnä keinoälyn viimeisimmistä saavutuksista puhuttaessa. Kirja on kirjoitettu helppotajuiseksi ja se maalailee välillä todella hyvin perusteltuja ja uhkaavia tulevaisuudennäkymiä. Uhkaaviksi näkymät tekee pääasiassa ymmärrys siitä kuinka vaikea yhteiskunnan rakenteita on muuttaa, vaarallista ei niinkään ole se että koneet voisivat tulevaisuudessa tehdä suurimman osan töistä vaan se, että yhteiskunnan on hyvin vaikea sopeutua arkeen ilman työntekoa.

Nykyään tuhannen työntekijän yritys voi tehdä tuplaten saman tuloksen kuin 20 vuotta sitten 100 000 työntekijän yritys. Talouden taantumat vähentävät kertaheitolla suuria määriä keskiluokkaisten työpaikkoja, jotka eivät aiemmista taantumista poiketen talouden noustessa jaloilleen enää palaakaan takaisin vaan joko poistuvat täysin tai osittain muuttuvat matalapalkkaisiksi töiksi. Miten tämä kaikki sitten liittyy ilmastonmuutokseen? Ilmastonmuutos on ns. uhkien moninkertaistaja, joka vaikuttaa kaikilla elämänaloilla ja on siis osaltaan mukana tekemässä koko järjestelmästä epävakaampaa. Kirjaa voin suositella kaikille omasta työpaikastaan huolissaan oleville sekä niille, jotka vielä kuvittelevat ettei automaatio voi koskaan korvata heidän työpanostaan.

Antoisia lukuhetkiä ja hyvää joulunaikaa T: Zeroboys!