Yllättävän työmatkan jalanjälki

Tulipa tuossa muutama torstai takaperin yllättävä työmatka seuraavalle päivälle välillä Tampere-Jyväskylä. Asiakkaan puolelta ei tullut tarkempaa aikataulutoivetta, kunhan virka-ajan puitteissa ehtisin tunnin-pari käydä juttelemassa niin hyvä. Vaimon vapaapäivä herätti ajatuksen yhteisestä autoreissusta; hän voisi kierrellä keskustaa palaverin ajan ja sitten olisi kiva käydä yhdessä lounastamassa. Tämä suunnitelma kuitenkin kariutui tokaluokkalaisen poikamme aikaisen koulustapääsyn takia. Toisenkin repsikkavaihtoehdon kariutuessa alkoi olla selvää että matkaisin yksin.

"Yksin n.15 vuotta vanhalla autolla yli 300km matka parin tunnin palaverin takia tuntui turhan hiiliromulta joten päätin tutkia vaihtoehtoja"

Junalla pääsisin edestakaisin 28 eurolla (10e+18e) mutta keskustasta kertyisi matkaa vielä asiakkaalle n.7,5km. Lenkkeily tekisi poikaa, mutta eihän hikisenä voi palaveriin mennä. Jyväskylän paikallisbussien netistä selaaminen oli yllättävän vaikeaa ja ilmeisesti kyseisen teollisuusalueen suuntaan busseja kulki vain aamuisin ja työstäpaluuaikaan. Taksilla matkan hinnaksi tulisi arviolta 15-18e joten se tuplaisi koko matkan kustannukset.

Tässä vaiheessa olin jo kallistumassa oman auton turvaan, aikatauluttomuuteen, helppouteen ja näennäiseen edullisuuteen, mutta onnekseni valveutuneet elokuvantekijäystäväni chatista tilannetta seuranneena muistuttelivat kuinka tässä tilanteessa on selvästi kyse perinteisestä liikaan helppouteen tottumisesta. Purin tilanteen palasiksi ja sain aikaan kaavion:

Junalla matkustaessa voi mennen-tullen naputella läppäriä eikä työaikaa kulu toimettomana rattia hyväillessä. Tämä mahdollistaa töiden jatkumisen lähes koko päivän, joka ainakin itselleni on merkittävä asia.

Tämän analyysin seurauksena päättelin että jos itse avoimesti kannustan vähäisempiä co2 päästöjä ja aktiivista toimintaa ilmastonmuutoksen lieventämiseksi niin miksen työelämässä voisi tehdä samoin. Kysyin siis asiakkaalta suoraan voisiko hän tulla hakemaan minut juna-asemalta ja toimittaa sinne takaisin palaverin päätteeksi, ihan noin niinkun ympäristöä ajatellen. Myöntävä vastaus tuli nopeasti sähköpostiini. Ostin siis junaliput.

Laskeskellaampa sitten syventäväksi tiedoksi miten paljon hiilijalanäjlkeä nyt sitten pienennettiin: Tältä 300km matkalta päästöjä tulisi VR:n laskurin mukaan henkilöautolla 22kg, bussilla 14kg ja junalla 0kg. No toki junakin on pitänyt rakentaa ja raiteet ja niiden sähköntuotantotavasta riippuen välillisiä päästöjä tulee toki enemmän kuin 0kg, mutta silti varmasti murto-osa muiden vaihtoehtojen vastaavista (ja rakennetaanhan autot ja bussitkin eikä niitä päästöjä varmaankaan ole laskettu noihin lukuihin mukaan). Lentokoneella muuten suunnilleen vastaava matka kerryttäisi n.90kg co2 päästöjä.

Opiskeluaikoina tuli totuttua leppoisaan ja bussimatkustamiseen ja junan käyttö jäi siten todella vähäiseksi. Yhtenä syynä tähän on ollut myös junalippujen kova hinta. Tällä hetkellä tuntuu että VR on alkanut ottaa opikseen ja lippujen hinnat ovat laskeneet, ainakin jos ostaa lippunsa edes muutamaa päivää ennen matkaa.

"Suurin merkitys on tietysti usein toistuvien tapojen muuttamisella, kuten esimerkiksi päivittäisen työmatkan taittaminen muulla kuin omalla autolla"

Tässä kuten monissa muissakin ilmastoteoissa on kyse siitä että käytetään hiukan aikaa miettien omia totuttuja tapoja. Suurin merkitys on tietysti usein toistuvien tapojen muuttamisella, kuten esimerkiksi päivittäisen työmatkan taittaminen muulla kuin omalla autolla, mutta myös satunnaisten liikkumisten kuten työ- tai lomamatkojen liikkumista kannattaa miettiä. Varsinkin lentomatkustamisella voi yhdellä kertaa tuplata vuosittaiset henkilökohtaiset hiilipäästönsä, mutta tätä asiaa aion sivuta enemmän myöhemmässä blogauksessa.

PS. Nyt on muuten hyvä aika kaivaa pyörä ja lenkkikengät kaapista ja alkaa kulkea työmatkoja myös hyötyliikuntaa harrastaen :)