ZeroFly-Matkapäiväkirja osa 2: Saksaan

Matka Tampereelta Helsinkiin Vuosaaren satamaan taittui bussilla, metrolla ja lopulta muutaman kilometrin verran taxilla (koostan matkakertomuksen perään yhteenvedon kaikista matkan kulkupeleistä, kilometreistä, kustannuksista sekä laskemani arvion hiilijalanjäljestä). Helsingistä Saksaan reissaava Ms Finnlady oli pienempi kuin mihin suomalaiset ovat Vikingin ja Siljan laivoista tottuneet, mutta kaikki tarvittava ajanviete ja palvelu löytyi iloista henkilökuntaa myöden. Mainitsemisen arvoinen oli ehdottomasti kuntosali, jossa aamulla sain treenata auringon noustessa sekä saunaosasto merinäköalalla varustettuine porealtaineen, molempien näiden käyttö sisältyi matkalipun hintaan.

Saunaosaston porealtaassa maatessamme katselimme taivaalle savuvanaa piirtävää matkustajakonetta ja pohdimme ääneen kuinka meidän matkustustapamme tuntui paremmalta kuin lentokoneen ahdas penkkirivistö. Laivalla käyminen on perinteisesti ollut yksi suomalaisten keskuudessa suosittu lomanviettotapa ja oli mukavaa saada se osaksi myös tätä reissua, samalla ylittäen kätevästi ensimmäinen etappimme. Kahden päivän matkaaminen vaihtuvassa merimaisemassa sai meidät ymmärtämään että pitkä matka on toisinaan aika pitkä matka, maapallo ei oikeasti olekaan niin pieni kuin mitä usein ajattelemme. Ja tämä on siis hyvä asia.

Tavemundeen saavuimme n.klo 21 paikallista aikaa ja terminaalin pihasta löysimme bussipysäkin, josta meni iltaisin 30min välein busseja n.15km matkan Lyypekiin. Hotellimme oli keskustan kupeessa ja sinne kävelimme bussipysäkiltä hiljaisen ja kauniin täysikuun valaiseman vanhan kaupungin läpi. Tunsimme olomme turvalliseksi ja tervetulleeksi uuteen maahan. Google Maps ja ulkomailla ilman lisämaksua toimiva laajakaistaliittymä ovat muuten voittamaton yhdistelmä kaikille matkaajille.

Lyypekissä seikkailimme aamupäivän vanhan kaupungin kaduilla ja joimmepa helteisen kelin helpotukseksi myös ne kuuluisat pitkät kylmät (myös colaa sai suht isoon lasiin). Lyypekin rautatieasemalle saapuessamme puoliltapäivin marssimme suoraan lipunmyyntikassoille, joissa n.10min jonottamisella pääsimme tiskille ja saimme englanninkieltä käyttäen junaliput ostettua hetkeä myöhemmin lähtevään Hampurin junaan. Juna oli ilmeisesti suomen paikallisjunaa vastaava sillä sinne ei myyty paikkalippuja. Juna oli kuitenkin alle puolillaan porukkaa, moderni ja ilmastoitu joten edessä oli helppo n.60km reissu maaseutumaiseman läpi Hampuriin.

Modernissa ja ilmastoidussa junassa matka etenee mukavasti kuumemmallakin kelillä.

Junalla reissatessa saapuu aina keskelle kaupungia ja jatkoyhteydet ovat helposti saatavilla. Hampurin jättimäiseltä rautatieasemalta ostimme heti automaatista 48h turistikortin, jolla saisi kulkea kaikilla julkisilla liikennevälineillä rajattomasti. Taas Google mapsin avulla löysimme meille sopivan paikallisjunan aikatauluineen ja suuntasimme hotellillemme, joka tällä kertaa oli keskustan sijaan lähiössä. Hampurissa kun oltiin niin ruoaksi oli pakko syödä hampurilainen heti kun sellaista hotellin naapurissa oli tarjolla.

Hampurin rautatieasema oli massiivinen, mutta oikean raiteen ja tarvittavien yhteyksien löytäminen oli helppoa.

Koska kiire oli kielletty otimme aamut aina rauhassa. Itse heräilen yleensä kuuden aikaan joten aamusta on pari-kolme tuntia aikaa touhuta omia juttuja ennen pojan heräämistä. Olin ottanut mukaan setin akryylimaaleja ja pieniä postikorttipohjia, joihin suunnittelin ikuistavani muutamia matkalla näkemiäni maisemia ja näitä oli toisinaan aamuisin hauska maalailla. Mukana oli myös miniläppäri, johon olin siirtänyt valikoiman digitoituja vhs-elokuvaklassikoita, joiden parissa vietin vähemmän luomisvimmaiset aamuni.

Useissa hotelleissa aamupala on maksullinen lisäpalvelu, jonka sijaan suuntasimme mielellämme keskustaan etsimään tuoreen kahvin- ja pullantuoksuisia leipomoita, joista sai n.10e hintaan täytetyt sämpylät, croisantit ja juomat. Näitä kahvilaleipomoita muuten löytyy niin paljon jokapaikasta, että ehdottomasti suosittelen vaihtoehdoksi hotelliaamiaiselle. Aamupalalta siirryimme metrolla suureen meriakvaarioon ja sieltä kiertämään kesäistä Hampuria Irwinin tuttuja melodioita hyräillen.

Torille oli kokoontunut satoja, ellei tuhansia ihmisiä katsomaan jalkapalloa.

Matkamme sijoittui samaan aikaan Venäjällä pelattujen jalkapallon MM-kisojen kanssa. Urheilu on kautta aikain yksi kansakuntia parhaiten yhdistäneistä asioista ja odotimmekin kovina MM-kisafaneina näkevämme joltain suurelta screeniltä hallitsevan maailmanmestarin Saksan pelaavan paikallisten hurratessa ympärillämme. Kaikkien yllätykseksi Saksa kuitenkin putosi kisoista vasta matkatessamme kohti Saksaa. Onneksi kisahuuma oli tästä huolimatta aistittavissa ja Hampurissa pääsimmekin täpötäydelle torille katsomaan Ranskan ja Argentiinan välistä ottelua. Pelit olivat myös hyvä tapa rentoutua iltaisin hotellissa pitkien ja kävelyntäyteisien päivien päätteeksi.

Parin Hampurissa vietetyn päivän jälkeen suuntasimme taas rautatieasemalle selvittelemään Berliiniin meneviä junia. Suurempi asema ja suuremmat jonot, tällä kertaa meni 40min vuoronumeron kanssa. Tiskille päästyämme saimme selville, että junia toki menisi noin tunnin välein, mutta eri nopeuksilla. Yksi matkalla tulleista ideoista oli päästä kokeilemaan todella nopeata ICE-junaa, joten päätimme maksaa melko kovalta tuntuneen yhteensä 90e paikkalipuista seuraavana lähtevässä ICE-junassa. Kassaneiti selitti että ostamalla liput etukäteen olisi hinnassa säästänyt roimasti, mutta toisaalta sitten aamupäivämme heräämiset ja menot olisivat olleet aikataulutettuja. Juna oli täynnä, mutta onneksi kohteliaasti huomauttamalla paikoillamme istuneille herroille, että kyseessä olivat meidän paikat pakkasivat he kamansa ja pääsimme istumaan. Kannattaa siis maksaa paikkalipuista hiukan ekstraa, ellei aio viettää matkaa esim ravintolavaunussa.

Berliinin keskusasema jätti massiivisuudellaan Hampurinkin ison aseman selvästi taakseen ja saimme kierrellä jonkun aikaa asemaa ympäri ennen kuin tajusimme mistä suunnasta löytäisimme sopivan kyydityksen Itä-Berliinin puolella sijaitsevaan hotelliimme. Ostimme taas automaatista heti 48h kaupunkipassin, joten julkiset liikennevälineet olivat vapaasti käytettävissämme. Nähtävyyksiä kierrettiin sujuvasti metrolla, raitiovaunuilla ja busseilla. Isostakin kaupungista löytyi sopivin välimatkoin terasseja ja ruokapaikkoja, joista saattoi ohimennessään nauttia huurteisen tai pientä purtavaa.

Hieno kiipeilypuisto kaupungin länsipuolella (nimihirviö: Waldhochseilgarten Jungfernheide) tarjosi todella hauskan kolmetuntisen toisena päivänämme Berliinissä. Muuta ikimuistoista oli mm.katsella Brandenburgin portin kupeessa Venäjän ja Espanjan välistä rangaistuspotkukilpailua kadulle kertyneen ihmisporukan kanssa. Espanja lähetettiin kotiin ja hetken aikaa Berliinin kadut kaikuivat venäjänlippuja ikkunoistaa heiluttelevien autojen tööttäyksiä.

"Olimme valinneet itse matkustamisen lentämättä ja tuon näyn äärellä oli selvää että toiset meistä saammekin valita enemmän kuin toiset."

Kävellessämme Berliinin katuja ohitimme myös puiston, joka näytti jo pidemmän aikaa toimineen suuren pakolaisjoukon majoituspaikkana. Telttoja ja makuualustoja, joiden ympärillä seisoskeli kymmenittäin kodittoman oloisia ihmisiä. Olimme valinneet itse matkustamisen lentämättä ja tuon näyn äärellä oli selvää että toiset meistä saammekin valita enemmän kuin toiset. Vapauden hinta on vastuu, enkä voi olla ajattelematta, että vaikka en olekaan vastuussa siitä millaiseksi yhteinen globaali yhteiskuntamme on tähän mennessä kasvanut, tuottaen ennennäkemättömän määrän hyvinvointia ja vaurautta, niin silti se on jättänyt niin monet hyväksikäytettyinä vaille meille niin itsestäänselvää onnea ja turvallisuutta. Koen mielekkääksi olla mielummin osa ratkaisua kuin ongelmaa, puhuttiin sitten ilmastonmuutoksen syistä tai seurauksista, joihin myös pakolaisjoukot liittyvät. Minulla on vapaus, mutta myös vastuu toteuttaa elämäntavassani niitä muutoksia, joiden ymmärrän olevan kestämättömiä ympäristön tai muiden ihmisten (olivatpa sitten kaukana tai lähellä) kannalta.

Viimeinen päivä Berliinissä alkoi juoksulenkillä läheisessä kauniissa puistossa ja nuoremmankin osapuolen herättyä syötiin aamupalaa taas ulkona. Olin paria päivää aiemmin varannut yöbussin Berliinistä suoraan Varsovaan, päätimme skipata Gdanskin kun vanha tuttuni tarjosi meille kommuunimajoitusta Varsovassa. Meillä oli siis koko päivä aikaa tutkia vielä Berliiniä ennen kuin bussimme lähtisi illalla klo 22. Päivään mahtui IMAX-elokuvateatterin testaaminen uudella Jurassic World 2-elokuvalla, paljon kävelyä, helteisiä hetkiä, maukasta currywurstia sekä jalkapallon katsomista ulkoilmassa.

Saavuttuamme linja-autoasemalle sain tekstiviestin bussiyhtiöltä että bussi olisi yli tunnin myöhässä. Onneksi ilta oli lämmin ja YleAreenasta katsomamme illan futismatsi meni jatkoajalle, joten saimme ajan kulumaan aseman pihassa kivasti. Bussi saapui, passit ja matkaliput katsottiin, reput bussin tavaratilaan ja sitten yläkertaan omille paikoille istumaan. Ecolinesin bussi oli moderni, ilmastoitu ja jalkatilaltaan samaa luokkaa kotimaisten onnibussien kanssa. Tarjolla oli ruokaa, juomaa ja herkkuja, joita saattoi hyvää englantia puhuvalta matkaemännältä tilata. Jokaisen penkin selustassa oli ruutu, josta takana istuva saattoi katsella leffoja, kuunnella musiikkia tai pelata pelejä. Tämä matka kuitenkin oli tarkoitus nukkua, Varsovassa oltaisiin seitsemän aikaan aamusta.

Yli 180-senttisenä huomasin että vaikka selkänojan sai mukavasti kaadettua tulivat ongelmaksi puutuvat polvet, en oikein löytänyt hyvää asentoa ja koko yön aikana nukuin varmaan maksimissaan pari tuntia. Loppu aika meni horrosmaisessa olotilassa musiikkia kuunnellen ja nuokkuen. Poikani nukkui ehkä 5h ja heräsi sitten juuri sopivasti ihastelemaan upeata auringonnousua Puolalaisten peltoaukeiden yllä. Jatkossa täytyy muistaa, että yöbusseja ei ainakaan peräkkäisiksi öiksi varaa, yksi huonosti nukuttu yö ei sinällään vielä haitannut menoa. Väsykiukkua ei kummallakaan meistä kaikesta huolimatta ollut ja kun saavuimme Varsovaan emme malttaneet kämpille jäädä nukkumaan vaan laitoimme pikaisesti likapyykkimme asuinpaikan pesukoneeseen ja jatkoimme suoraan keskustaan.

Auringonnousu matkallamme kohti Varsovaa.

Matka jatkuu seuraavassa blogissa….