Arjen myytit ilmastotekojen esteenä

Maailmassa moni asia menee parempaan suuntaan jatkuvasti. Konfliktit ja köyhyys ovat vähenemään päin, lukutaitoisten määrä (sitämyöden sivistyksen taso) kasvaa, lääkehodot yleistyvät ihmistä aina ennen kiusanneisiin tauteihin ja ruokaakin saadaan koko ajan paremmin jopa syrjäisiin maailmankolkkiin. Kaikki nämä positiiviset uutiset (joista ei muuten juuri uutisoida) ovat huikean teknologisen kehityksen sekä tietoisten poliittisten päätösten seurausta. Yhteiskuntamme pystyy siis halutessaan keskittämään voimiaan (kunnallisella, valtiollisella sekä kansainväliselläkin tasolla) ja selättämään suuriakin esteitä.

Aikojen saatossa tutkijat ovat kääntäneet suurennuslasinsa useaan otteeseen kohti tätä hyvin rasvatuksii koneeksi luultua markkinatalouden pyörittämää yhteiskuntajärjestelmäämme ja kas kummaa sieltä on löytynyt valuvikoja ja myyttejä, jotka vaikuttavat monella tavoin jokaisen meidän maailmankuvaan ja arvoihin. Näiden myyttien henkilökohtaisesta tarkastelusta siis tämänkertaista blogausta. Kuppi kuumaa käteen, here we go.

Ennen vanhaan kuninkailla oli kaikki rahat ja muilla vaan veroja maksettavana. Nykyään tilanne on toinen, vai onkos oikeastaan sittenkään?

Markkinatalouden, eli Kapitalismin historiaan sen pidempään menemättä todettakoon lyhyesti, että kapitalismilla tarkoitetaan yhteiskuntajärjestelmää jossa on kansalaisten omistamia yrityksiä, jotka voivat käydä kauppaa sovittujen sääntöjen mukaisesti toistensa kanssa. Tätä kauppaa säännöstellään vaihtelevasti, tarkoituksena välttää väärinkäytökset (monopolit, orjakauppa jne) ja aikaansaada kaikille tasa-arvoinen järjestelmä. Siis teoriassa. Tästä kuvauksesta on helppo tunnistaa, että nykyään lähes koko maailmassa eletään markkinataloudessa (muutamia sosialistisia poikkeuksia lukuunottamatta). Tässä talousjärjestelmässä on kuitenkin se synnynnäinen taipumus, että siinä ajan kuluessa raha tuppaa kasaantumaan harvoille. Näiden ns.rikkaiden alapuolelle jää keskiluokka ja sen alle vielä köyhimmät. Jos rahalla saisi ainoastaan ruokaa ja taloon enemmän neliöitä ei ongelma olisi välttämättä niin vakava. Rahalla pystyy kuitenkin myös ostamaan vaikutusvaltaa ja sekä vaikuttamaan päätöksentekijöihin (lobbaus). Näillä keinoilla voidaan edistää omaa menestymistä ja saada sitä myöden vielä enemmän rahaa, valtaa jne.

Käsillä oleva ilmastonmuutos ja sen minimoiminen on maailmanlaajuinen ongelma, jonka vaikutukset eivät ensi vaiheissaan juurikaan suoraan uhkaa tätä kapitalistisen maailman eliittiä vaan heikommassa asemassa olevia alempia yhteiskunnan osia (kutsukaamme heitä (meitä) tästä edespäin taviksiksi). Kuten edellisessä kappaleessa kerrottiin, on näiden tavisten vaikeampaa päästä valtaan tai saada edes omia mielipiteitään kuuluville elinolojaan parantaakseen. Ja jos jotenkin tällainen poikkeus pääsisi tapahtumaan ovat eliitin edustajat edelleen valmiita liikuttamaan rahojaan ja laittamaan kapuloita rattaisiin, ainakin jos heidän etunsa ovat vaarassa.

Poliittisen vaikutusvallan puuttumisesta huolimatta taviksille jää jäljelle mahdollisuus laittaa alulle sosiaalinen liike, joka lähtee vaikuttamaan hallitsevaan tilanteeseen alhaalta ylöspäin. Tämä lähestymistapa on useissa tapauksissa ollut ratkaisevassa osassa asioiden edistymisessä esimerkiksi ihmisoikeus ja ympäristökysymyksissä, mutta olisiko siitä kapitalismin muuttajaksi?

"Useimmat meistä olemme vain katsoneet vanhemmista ja kavereista mallia ja sen enempää ajattelematta jatkaneet samaa rataa."

Miksi sitten ihmiskunta ei toistaiseksi ole saanut kasattua vaaditunlaista sosiaalista liikettä, vaikka on selvää mihin suuntaan olemme menossa ilman sellaista? Pääosin syypää löytyy peilistä, jep, me kaikki olemme osallisena tähän tilanteeseen ja business-as-usualin jatkumiseen. Ja ennen kuin hätäännyt ja lopetat lukemisen niin ei, tämä ei tarkoita että meistä kaikista pitäisi tulla aktivisteja ja sännätä kaduille plakaatit käsissämme.

Meidät kaikki (ja jep nyt yleistän, jotta säästyisin joka käänteessä selittämästä että ehkä keskuudessamme on myös poikkeuksia) on kasvatettu kapitalistisessa järjestelmässä. Meille on ostettu kertakäyttöleluja ja viety pikaruokaloihin, meille on tyrkytetty lelu-/vaate-/auto-/aurinkomatka- ja tupakka-mainoksia lapsesta asti eikä meille ole tarjottu juurikaan opastusta kaiken tämän viestinnän sisäistämisestä. Useimmat meistä olemme vain katsoneet vanhemmista ja kavereista mallia ja sen enempää ajattelematta jatkaneet samaa rataa. Kiitos tämän toimintamallin olemme päätyneet tilanteeseen jossa olemme olleet hyviä kuluttajia ja vahvistaneet järjestelmää. Jos järjestelmä toimisi kestävällä ja vastuullisella tavalla niin ongelma olisi huomattavasti pienempi, mutta ikävä kyllä järjestelmän motivaattori on raha eikä ihmisten tai ympäristön hyvinvointi.

"Jos tuntuu että elämästä puuttuu jotain niin ratkaisuna on luultavasti ostaa joku uusi tuote tai palvelu ja taas jaksaa."

Yritykset siis valmistavat kulutustavaroita, ruokaa, vaatteita, puhelimia autoja, energiaa, taloja ja ihan kaikkea muutakin vain saadakseen niitä myytyä. Tähän asti on pääsääntönä ollut että tarkoitus pyhittää keinot. Mainonnan tehtävä on synnyttää tarvetta uusille asioille ja saada jo omistamasi tavarat vaikuttamaan riittämättömiltä. Y.N.Harari selittää asiaa helppotajuisesti mainiossa Sapiens-kirjassaan. Hän kertoo että jopa henkilökohtaisimmatkin halumme ovat usein ympäristön ja sitä hallitsevien kaupallisten järjestelmien tuotteita. Esimerkkinä vaikka ulkomaanmatkailu, jolle ei löydy mitään luonnollista perustetta. Muinaiset egyptiläiset tai vaikka simpanssit eivät koskaan ole nähneet perustetta viettää vapaa-aikaansa kaukana kotoa.

Kyseessä on markkinatalouden kylkiäisinä kehittynyt asioiden romantisointi, joka kehottaa ihmisiä jatkuvasti kokemaan uusia elämyksiä, uusia tunteita, uudelaisia ihmissuhteita, uudenlaisia ruokalajeja, arvostamaan uudenlaista musiikkia ja taidetta. Mikä sen parempi tapa toteuttaa tätä kuin matkustaa kauas pois. Kaukana voi kokea uuden kulttuurin, sen hajut ja maut ja tavat. Romanttiset myytit kertovat meille kuinka “se kokemus muutti elämäni”. Romantisoinnin kanssa käsi kädessä kulkee myös konsumerismi, eli usko siihen että ollaksemme onnellisia meidän pitää kuluttaa mahdollisimman paljon tuotteita ja palveluita. Jos tuntuu että elämästä puuttuu jotain niin ratkaisuna on luultavasti ostaa joku uusi tuote tai palvelu ja taas jaksaa.

Yhdessä romantisointi ja konsumerismi ovat luoneet pohjan elämysmarkkinoille, joka toimii pohjana mm. Turismille. Matkoja kiehtoviin ulkomaan kohteisiin myydään seikkailuina ja elämyksinä, mahdollisuuksina laajentaa omaa kokemuspohjaa ja tietysti lisätä onnellisuutta. Kaikki matkustaminen tai elämyksien kokeminen ei tietenkään ole huono asia, mutta ennen lippujen ostamista kannattaa tiedostaa mikä on matkalle lähtemisen tarkoitus ja onko esim pitkä lentomatka valtavine hiilijalanjälkineen oleellinen osa ratkaisua vai voisiko elämyksiä oikeastaan löytää vähän lähempääkin? Luultavasti vastaus löytyy paremmin hetken mietinnällä kuin halpamatkojen nettisivuja pläräten.

Ymmärtäen nyt tämän pitkän vaikutusketjun toimintaa on helppo arvata miksi tavikset eivät nouse barrikaadeille vaatimaan vähemmän CO2 päästöjä: se voisi vaikuttaa tuotteiden ja palveluiden hintoihin ja sitämyöden vähentää onnellisuutta. Rahallahan saa onnea, vai saako?Todellisuudessahan onnellisuudella ei ole paljonkaan tekemistä ostetuiden tuotteiden tai tehtyjen etelänmatkojen kanssa. Kyseessä on sitkeä (ja isolla mainosrahalla ylläpidetty) myytti jota kuluttajat itse eivät halua särkeä, ainakaan niin kauan kun tilillä on rahaa tehdä vielä se yksi mielihaluostos.

"Havahtuessasi huomaamaan halusi haastaa jonkun tottumasi toimintamallin olet asian ytimessä, muutoksen äärellä."

Jos halutaan muuttaa omia elintapoja kestävämpään suuntaan (ja jos luit tänne asti niin ehkä tämä on totta sinunkin kohdallasi) pitäisi ensin tarkastella omia kulutustottumuksiasi. Ostatko paljon tuotteita, jotka tehdään toisella puolella maailmaa ja rahdataan sieltä monen mutkan kautta valitsemaasi ostoskeskukseen? Ostatko uusia vaatteita yhtä käyttöä varten tai jos et tietoisesti niin onko kaappiisi vaivihkaa kertynyt useampia vain kerran käytettyjä vaatteita? Ostatko tottumuksesta ison pussin halvimpia espanjalaisia tomaatteja, joista usein osa ehtii pilaantua, ja samalla rahalla saisit ainakin kesällä ostettua kotimaisia tomaatteja sopivan määrän? Kruisailetko autolla lähikauppaan, töihin ja harrastuksiin vaikka kävellen tai bussillakin pääsisi hyvin? Alkaako ensi vuoden etelänmatkasi suunnittelu pian tämän vuoden reissulta kotiutumisen jälkeen?

Kaduilla näkyvät etelänmatkamainokset ovat helppo tapa tunnistaa kulutusta ja kokemusta ihannoivien arvojen esillepanoa. Tästä ei ole enää pitkä matka They Live -elokuvan suoriin "CONSUME" -mainoksiin.

Jos haluamme mielummin olla osa ratkaisua kuin ongelmaa alamme kaikki miettiä miltä osin oma kuluttamisemme on markkinatoimistojen aikaansaamaa ja mikä asia elämässämme oikeasti tuottaa meille onnellisuutta. Tiedostamalla omat ennakkoasenteemme voimme alkaa asennoitumaan meille kaikille tyrkytettyyn “tietoon” kriittisemmin. Ihmisen aivot korostavat luontaisesti sitä osaa viestistä, joka vahvistaa omaa asennetta asiaa kohtaan, on siis luontaisempaa nyökytellä hyväksyen kuin haastaa totutut tavat. Havahtuessasi huomaamaan halusi haastaa jonkun tottumasi toimintamallin olet asian ytimessä, muutoksen äärellä.

"En voi väittää olevani minkään edellä mainitun asian erikoisosaaja, mutta olen havahtunut useampaan kertaan löytäessäni omasta ajattelustani sinne selkeästi markkinavoimien istuttamia myyttejä."

Pienet teot ja niiden jakaminen synnyttävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joka taas muuttuu ilmiöksi ja liikkeeksi. Perinteisesti sosiaaliset liikkeet ovat yhdistäneet ihmismassoja taisteluun yhteistä vihollista vastaan. Ilmastonmuutos itsessään on liian laaja käsite voidakseen toimia kohdistettavana vihollisena, mutta sitä edesauttava arkinen kulutushysteria ei. Kulutushysteriaa ylläpitävät markkinavoimat voivat kuitenkin taistella tietoisesti ja tehokkaasti vastaan, häiritä liikkeen toimintaa ja heikentää sen tehokkuutta. Ollakseen tehokkaampi ilmastonmuutosta vastaan toimivan kansanliikkeen olisi ehkä parempi muiden vastustamisen sijaan keskittyä yhteisten heikkouksiensa selättämiseen. Jokainen meistä voi tietoisesti alkaa muuttaa omaa toimintaansa ja ajatteluaan. Havahtuminen omaan ajattelutapojen muutokseen on palkitsevaa ja pikkuhiljaa havahtumisen hetkiä voi alkaa tarjota myös muille. Rikkinäisen ja omia etujaan ajavan järjestelmän myyttien tilalle on luotava omia ja kestävämpiä myyttejä, vaikka elokuvista tuttua tarinaa sankarin matkasta, jossa sankarina olisi jokainen ihminen.

Tieto lisää tuskaa, tämän vanhan sanonnan paikkansa pitävyyden olen itsekin viimeisen parin vuoden aikana useampaan kertaan todennut. Tieto lisää kuitenkin myös valmiuksia ajatella ja keskustella asioista. Keskusteleminen ja väitteleminenkin vahvistaa sosiaalista kanssakäymistä ja motivoi ajattelemaan vieläkin pidemmälle. Aluksi olin kiinnostunut tietämään ilmastonmuutoksesta, mutta lukemani kirjallisuus johdatti minut pidemmälle, tutustumaan psykologian, talouden, energiatuotannon ja kapitalismin syvempiin olemuksiin sekä tietysti myös historiaan.

Niinkuin edellisessä blogauksessani kirjoitin, kaikki nämä asiat kietoutuvat yhteen ja tarjoavat tarkemman kuvan tilanteesta, siihen johtaneista olosuhteista ja käsityksistä mitä on odotettavissa. En voi väittää olevani minkään edellä mainitun asian erikoisosaaja, mutta olen havahtunut useampaan kertaan löytäessäni omasta ajattelustani sinne selkeästi markkinavoimien istuttamia myyttejä. Näiden myyttien murtaminen on olennainen osa omien kulutustottumusten muuttamista ja siten kestävämmän kehityksen suuntaan kulkemista. Tervetuloa siis mukaan, itse olen jo matkalla!