Tunnisteet

ilmastonmuutos hiilijalanjälki lentomatkailu #nofly #zerofly asennemuutos juna Korona-virus bussi ilmastoteko muutos tukilakko zerofly Korona ilmastotietoisuus kasvissyönti kulutus laivamatka 3Dolli BIOS CO2 Climate Change IPCC Kanaria Pariisin ilmastosopimus Quorn ajansäästö ajatteleminen autoilu empatia ennakkoluulo eurooppa henkilökohtainen heräte-virta ilmastoahdistus ilmastolakko ilmastosopimus joseph romm kalastus katkaisintöpseli kauramaito kirja kokonaisuus laiva lihansyönti lobbaus onnellisuus politiikka some sähkönsäästö sähkösopimus takaisinkytkentä telttailu turvallisuus vaalit viestintätuki wegetarismi yritys 2020 30 työpäivää Agenda-Art2030 Auttiköngäs COP25 Covid-19 Harari Helvetinkolu Härkis Juha Sipilä KIKY Kalajoki Kuopio Kuusniemi Lauhanvuori Leonardo DiCaprio Martin Scorsese Nyhtökaura Oma maa Powerpark Rovaniemi Sapiens Suomi Suurpetokeskus Tampere Unimyrsky Visulahti algoritmi arjen muutos autoloma automaatio bad religion black friday bruttokansantuote chris rea dialogi dokumenttielokuva e-kirja eduskuntavaalit ekologinen jälleenrakennus ekologisuus energian aika etiikka frisbee-golf greta thurnberg grillaus hallitus hallitusohjelma harrastus hiilidioksidi hullut päivät hurrikaanit hyvän sään aikana hyönteiset ilmainen ilmastokatastrofi ilmastomarssi investointi joker jumala juomavesi jääkausi kWh kansallispuisto kapitalismi kasvihuoneilmiö kasvislounas katalysti keikahduspiste kerskakulutus keskustelu kestävä kehitys kesäloma kiire konsumerismi korallit kotikoulu kotiopetus kuivuminen kupla kuukausimaksu kuumeneminen kvanttifysiikka lama lapset lapsiperhe lenkkeily lihantuotanto lomamatka loppupeli lukeminen luomu mainos markkinatalous massamuutto massasukupuutto matkatoimisto megadeth merenpinnan nousu mikromuovi minigolf monimuotoisuus musta hevonen mökki naomi klein network on-demand osakkeenomistaja ozzy osborne patikointi peak point pohjoisnapa polarisoituminen punk-lyriikka puutarha päiväkirja päästörajoitukset retkeily rihmasto robotti robottien kukoistus rohkeus ruokavalio ryhmächat saksa seikkailu sisustaminen soijarouhe sopeutuminen sosiaalinen media sota stam1na standby power stratovarius sukupuuttoaalto supersankari suuryritykset säästö taantuma taide taideterapia talouskasvu tarina testament tiede tieto tina totuus tuhlaaminen tulevaisuus tupakka työpaikka uskonto utopia uusi normaali vaaliväittely vaellus vallankumous valtio verotus video ydinvoima yhteiskäyttö ylikulutus ympäristö yrittäjä

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Utopia syvällisestä keskustelusta

Ennen vuotta 2020 henkilökohtaista hiilijalanjälkeä sivuttaessa esiin nousi yleensä ensimmäisenä vakiintunut kolmikko: vähennä lihansyöntiä, yksityisautoilua ja lentomatkustamista. Toisena asiana esitettiin tyypillisesti monenlaisia lukuja, vertauksia, kaavioita ja käyriä kertomaan edellä mainittujen asioiden hiili-intensiteetistä sekä niiden osuuksien jyrkästä kasvusta edeltävinä vuosikymmeninä. Kolmantena asiana, ellei sitten jo aiemmin, tuli sarkastinen piikittely ja kiukkuisen sävyinen kommentointi. Keskusteluksi sitä ei oikein voinut sanoa koska yleensä osapuolten ajatusmaailmat olivat niin kaukana toisistaan että perusteltujen argumenttien sijaan tyydyttiin vain mollaamaan ja vähättelemään vastapuolen kommentteja kunnes sitten muutamaa kommenttia myöhemmin mentiin henkilökohtaisuuksiin ja epätoivoiseen vitsailuun toisen kustannuksella.

Mainosrahoitteisten sivujen linkkien klikkailu oli kuin itse aloitettu mainoskatko, jonka sisältöä kukaan ei valvonut.
Vaikka tämän dialogin ala-arvoinen taso oli turhauttavaa ja asioiden etenemistä estävää, huomattiin tunnelin päässä 2018 vaiheilla jo valon pilkahduksia. Kaikkein kärkkäin “keskustelu” oli edeltävänä vuosikymmenenä käyty netissä ja lähinnä sosiaalisessa mediassa, josta monen kohun jälkeen alettiin tunnistamaan odottamattomia piirteitä. Ajattelin nyt näin jälkeenpäin kertoa mitä 2020-luvun vaihteessa oikein tapahtui ja miten siihen pisteeseen saavuttiin.
"Ajattelin nyt näin jälkeenpäin kertoa mitä 2020-luvun vaihteessa oikein tapahtui ja miten siihen pisteeseen saavuttiin."
90-luvulla Mooren-lain vauhdittamana kehittyvä tietotekniikka synnytti unelman tietoyhteiskunnasta, jossa internet tarjoaisi kaikille ihmisille kaiken tiedon. Wikipedian nopea kasvu ja maksuttomuus loi uskoa noihin käsityksiin ja kun Google alkoi tarjota ilmaisen sähköpostin lisäpalveluina kasvavaa määrää työkaluja tekstinkäsittelystä taulukkolaskentaan alkoi todella tapahtua. Ainakin siis ruutujen takana, bittimaailmassa jota tavallinen käyttäjä ei näe. Googlehan on pohjimmiltaan hakukone, jonka haku-algoritmi sattui aikanaan päihittämään useimmat kilpailijansa. Parantaakseen haun tuloksia algoritmi käskettiin oppimaan käyttäjän henkilökohtaisten hakujen perusteella ja tällä tavoin “tutustumaan” käyttäjiin. Kun käyttäjien kiinnostuksen kohteet alkoivat erottua hakutiedoista selkeinä piikkeinä syntyi ennennäkemättömän tehokas kohdennettu markkinointityökalu. Ennen suosituimmat hakutulokset listattiin ensimmäisinä, mutta sittemmin paikan ottivat ostetut mainokset. Googlen laariin alkoi sataa rahaa kasvavaan tahtiin.


2000-luvun puolella syntyi sosiaalinen media joka toi mukanaan uudet oppimisalgoritmit. Somen käyttäjät kertoivat itsestään, mielihaluistaan, inhokeistaan ja ennenkaikkea omista verkostoistaan paljon enemmän kuin ennen ja koneet muistivat kaiken. Rahoittaakseen ilmaista palveluaan tekivät Facebook yms. saman tutun valinnan kuin Google aikoinaan ja alkoivat yhdistää palveluun kasvavassa määrin mainontaa. Algoritmit haistelivat käyttäjille mieluisimmat julkaisut näytettäväksi uutisvirtaan ja erilailla ajattelevien julkaisut jätettiin näyttämättä. Käyttäjille alkoi muodostua näkymättömiä sosiaalisia kuplia, joista poikettiin ulkona entistä harvemmin.

Pikkuhiljaa ja useimmilta täysin huomaamatta ilmaisten nettipalveluiden käyttäjät alkoivat ajautua entistä syvemmälle omiin kupliinsa, samoin kuin vaikka poliittisesti ääriaktiiviset ihmiset olivat tehneet jo ennen nettiä. Nyt kuplat syntyivät kuitenkin arkisemmista asioista, kuten autoihmisten kupla ja pyöräilyihmisten kupla, lihansyöjien kupla ja kasvissyöjien kupla, kissaihmisten kupla ja koiraihmisten kupla, mv-lehden lukijoiden kupla ja Guardiania lukevien kupla jne. Kuplien sisällä virtuaalinen viini virtasi ja laulut soivat ja kaikilla oli kivaa, mutta kun kuplat törmäsivät syntyi kärpäsistä härkäsiä ja ohjukset olivat välittömästi ilmassa. Entiset arkisesta face-to-face -maailmasta nettimaailmaan siirtyneet keskusteluetiketit saivat väistyä uuden agressiivisen, välimerkittömän, yhdyssanasäännöistäpiittaamattoman ja USEIN KAPITAALEILLA KIRJOITETTUJEN pseudo-väittelyiden tieltä pois.


"Algoritmit haistelivat käyttäjille mieluisimmat julkaisut näytettäväksi uutisvirtaan ja erilailla ajattelevien julkaisut jätettiin näyttämättä. Käyttäjille alkoi muodostua näkymättömiä sosiaalisia kuplia, joista poikettiin ulkona entistä harvemmin."
Huonolaatuisesta dialogista tuli vähitellen uusi normaali eikä kukaan enää kiinnittänyt siihen huomiota. Mediat tiedostivat tilanteen ja otsikoivat juttunsa aina provosoivasti ja hankkivat näin jutuilleen lukijoita ja omille mainostajilleen asiakkaita. Mitä ärsyttävämpi otsikko, sitä enemmän klikkauksia ja sitä enemmän mainosrahaa, oli täysin yhdentekevää onko someen jaetussa jutussa edes totuuden siementä, kunhan sen otsikko oli yhtenevä oman ajatusmaailman ja ennakkoluulojen kanssa.

2017 Tienoilla järjestelmästä oli kertynyt dataa jo huiman paljon ja sitä tutkimalla pystyttiin vetämään johtopäätöksiä Internetin, sosiaalisen ja perinteisen median sekä ilmaisten palveluiden vaikutuksista netin käyttäjiin. Ilmeni että ilmaiset palvelut, jotka rahoittavat toimintaansa mainostuloilla ja tarjoavat käyttäjilleenkin mahdollisuuden tienata mainostuloilla johtavat vääjäämättä tilanteeseen, jossa käyttäjille sisältöjen suosittelemisesta siirrytään nopeasti käyttäjän ohjailuun tämän sitä yleensä tiedostamatta. Toisin sanoen alettiin ymmärtää että hyvää tarkoittavat ihmiset voivat tehdä mielestään hyvän palvelun hyville ihmisille, mutta jos tärkeintä on lopulta tuottaa mainostuloilla voittoa oman organisaation osakkeenomistajille vääristyy lopputulos ajan myötä väkisinkin käyttäjiä manipuloivaan suuntaan.

Algoritmit eivät välittäneet silloin, eivätkä ne välitä nykyäänkään mitä tietoa niillä välitetään. Myytävänä olimme me, käyttäjien käyttäytymisdata ja huomioaika ja eniten maksava toimija saattoi myydä hyvin tehokkaasti valikoidulle joukolle kenkiä tai vaikka poliittisia ideologioita. Samat algoritmit ohjasivat nettikasinoiden mainoksia eniten niille, joilla ovat käyttäytymisen perusteella havainneet peliriippuvuutta tai jos olit hakenut hakukoneella paljon tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä saatetaan sinulle ohjata mainoksia äkkilähdöistä etelään koska maanisiin kausiin liittyy vahvasti impulsiivinen kuluttaminen. Äkkilähtöjä myyvä matkatoimisto saattoi olla tietämätön perusteista joilla algoritmit valitsevat mainostuksen kohteet joten se ei tuntenut tekevänsä eettisesti hataria valintoja. Myöskään algoritmit eivät ole koskaan poteneet eettistä morkkista. Järjestelmä oli eettisesti kyseenalainen vaikka kukaan sen tekijöistä tai käyttäjistä ei olisi tätä tarkoittanut. Tämä oli suora seuraus ainoastaan siitä, että koko systeemi perustui mahdollisimman tehokkaaseen mainostamiseen.

"Järjestelmä oli eettisesti kyseenalainen vaikka kukaan sen tekijöistä tai käyttäjistä ei olisi tätä tarkoittanut. Tämä oli suora seuraus ainoastaan siitä, että koko systeemi perustui mahdollisimman tehokkaaseen mainostamiseen."
Palataanpa takaisin siihen aiemmin mainittuun valoon tunnelin päässä. Näennäisesti ilmaisten palveluiden alettiin 2018 vaiheilla ymmärtää maksavan valeuutisineen, trolleineen ja mielipidevaikuttamisineen huomattavasti enemmän kuin kiinteästi maksulliset palvelut. Aiemmin toimimattomalta vaikuttanut toimintaperiaate jonka musiikkipuolella Spotify sekä elokuva- ja televisio-sisältöjä tarjoavat palvelut kuten Netflix ja HBO osoittivat yllättäen toimivaksi alettiin nähdä mahdollisuutena myös sosiaaliselle medialle, hakukoneille ja muille netin suosituimmille, näennäisesti ilmaisille palveluille. Saatiin aikaan yhteisymmärrys siitä, että kahden tai useamman ihmisen halutessa keskustella keskenään välikädeksi ei tarvittukaan kolmatta osapuolta joka yritti vaikuttaa molempien mielipiteisiin. Lainsäädännöllä, kuten vaikka GDPR (General Data Protection Regulation) estettiin vapaa käyttäjädatan siirtely ja ohjattiin mainostajan ja kuluttajan välistä vuorovaikutusta määrän sijaan laadullisempaan suuntaan.

Suuret toimijat kuten Google, Facebook ja Amazon alkoivat laajamittaisen palveluidensa hinnoittelun, kohdentaen muutoksen ensin länsimaihin ja porrastetusti myös muuhun maailmaan. Kuukausimaksut olivat ainoastaan muutamia euroja, jotka saattoi myös helposti kuitata tekemällä muutaman tunnin kuvantunnistusta, käännöstöitä tai muita keinoälyä avustavia tehtäviä, joihin saattoi omilla tunnuksillaan rekisteröityä. Huimat käyttäjämäärät sekä kaikki odotukset ylittänyt kiinnostus kehitystehtäviin johti automatisoitujen AI-palveluiden kuten älykkäiden kuvahakujen ja käännöspalveluiden laadun nopeaan parantumiseen ja samalla tuottivat palveluntarjoajille rahanarvoista etua.

On-demand mainokset muuttuivat nopeasti entisestä kolmen pennin tuputus-giffeistä kehittyneiksi ja onnistuneesti kohdennetuiksi tuote-esittelyiksi, joissa saattoi itse määrittää saatavuuden, hinnan tai laadun määräävimmäksi tekijäksi. Keinoälyyn pohjautuvat mainokset laskivat itse käyttäjän sijaintiin perustuen sopivimmat vaihtoehdot ja algoritmi lisäsi hintaan myös tuotteiden ympäristövaikutukset sekä käyttäjien palautteeseen perustuen tuotteiden odotetun elinkaaren, luoden näin ennennäkemättömän tehokkaan keinon valita aidosti edullisin tuote. Tämä vähensi huomattavasti valtamerten yli kuljetettavan kertakäyttöisen elektroniikan, vaatteiden sekä kulutustavaroiden menekkiä. Äkkiä olikin jälleen järkevää valmistaa kestäviä ja pitkäikäisiä tuotteita paikallisesti ja vastuullisesti.

Myös yhteiskunnallisesti Internetin ulkopuolella alettiin havahtua nopeasti muuttuvaan kulutuskulttuuriin ja omaksua netissä toimiviksi todettuja toimintamalleja. Automatisaation välittömästi ja välillisesti lisäämä kroonistuva työttömyys ja sen luoma rahoituspaine alkoi helpottua kun kansalaispalkan esiasteet hivuttautuivat järjestelmään ensin netin AI-koulutuksen inspiroimina. Keinoälyn sijaan ihmisiä kannustettiin jakamaan omaa osaamistaan muille, liittymään laajaan HI-tietoverkkoon (Human Intelligence) joka käytännössä oli moderni versio entisajan kyläyhteisön vaihtotaloudesta. Osaamishakuja saattoi tehdä yksin tai yhdessä oman yhteisön kanssa ja useimmiten tietoa löytyi lähempää, nopeammin ja inhimillisemmin kuin aikoihin. Yhdessä tekeminen opetti ihmisiä kohtaamaan toisiaan kasvotusten luonnollisissa tilanteissa ja kommunikoimaan arkipäiväisistä ja merkittävistä asioista aidommin. Netissä syntyneiden keinotekoisten kuplien kaltaisia eriytymisiä ei enää syntynyt kun nähtiin, että mielipiteiden ja sanojen takana oli ihminen eikä esim. Aurinkolaseja pitävän kissan luoma avatar.
"Käynnistävä voima muutokseen löytyi epäkohtien tiedostamisesta, siitä että tavallisina hyväksytyt asiat kuten huomiohakuinen klikkiotsikointi ja sosiaalisten kuplien ylläpitämä provosoiva itkupotkuraivari-kirjoittelu alettiin kyseenalaistaa ja vaatia yhdessä parempaa."
Toki meillä on tekemistä yhä edelleen monen asian suhteen, mutta tässä tiivistettynä pääkohdat vuosien 2017-2022 tapahtuneista muutoksista länsimaisessa keskustelukulttuurissa. Käynnistävä voima muutokseen löytyi epäkohtien tiedostamisesta, siitä että tavallisina hyväksytyt asiat kuten huomiohakuinen klikkiotsikointi ja sosiaalisten kuplien ylläpitämä provosoiva itkupotkuraivari-kirjoittelu alettiin kyseenalaistaa ja vaatia yhdessä parempaa. Yhteistyössä on voimaa, paremmin keskusteleva yhteiskunta tuottaa ajattelevia yksilöitä ja ymmärrystä erilaisuudelle. Olipa tämä muutos isossa osassa myös ilmastonmuutoksen torjunnan läpilyömisessäkin, mutta se on tarina toiselle kertaa.