Jalat maassa

On heinäkuu 2020 ja mediassa on vihdoin nähty muutakin kuin Korona-uutisointia. Muun muassa matkustusrajoitusten poistumisesta on iloittu ja matkatoimistojen työntekijät kehuvat haastatteluissa kuinka syksyn matkoja on varattu jo oikein mukavasti. Vuoden-parin päästä tiedämme varmasti paljon enemmän siitä miten Covid-19 levisi ympäri maapallon niin nopeasti, mutta yksi asia on nyt jo varmaa: Vapaa-ajan matkailun huikea kasvu nykytasolle kuljetti tehokkaasti viruksen Kiinasta Eurooppaan ja Keski-Euroopan suosituista talvimatkustuskohteista jopa tänne pohjolan perälle. Täyteen ahdetut laskettelukeskukset, ravintolat ja tiiviisti pakatut lentokoneet loivat ideaaliset olosuhteet viruksen nopealle leviämiselle.

Toukokuussa valtioneuvosto päätti avata aiemmin keväällä suljetut peruskoulut lukuvuoden kahdeksi viimeiseksi viikoksi poikkeusjärjestelyin. Päätöksestä syntyi äänekäs keskustelu ja mielipiteitä tuotiin julki paljon sekä puolesta että vastaan. Sen sijaan että ottaisin tässä nyt kantaa jälkiviisaana koulujen avaamiseen tahtoisin kääntää huomion itse tuohon syntyneeseen kohuun. Mieleeni tuli, että keskustelu on hyvä asia. Ihmiset olivat nopeasti oppineet perusasioita virusten leviämisestä, käsien pesuun kiinnitettiin huomiota ja vanhemmat olivat jopa valmiita pitämään lapsensa kotiopetuksessa koulun sijaan vaikka jokainen meistä kotiopetusta keväällä 2020 tehneistä tietää ettei se ainakaan se helpompi vaihtoehto ollut. Ihmiset olivat siis valmiita näkemään vaivaa pitääkseen viruksen kaukana ja mielestäni tämä oli positiivinen yllätys.

"Toivoisin vilpittömästi että kasvava ulkomaanmatkojen varaaminen saisi ihmisissä aikaan vähintään yhtä voimakkaan allergisen reaktion kuin keväinen koulujen avautuminen."

Nyt kesäisiä matkailulööppejä silmäillessäni toivoisin tuollaisen "koronakevään hengen" asustavan meissä kaikissa edelleen. Toivoisin vilpittömästi että kasvava ulkomaanmatkojen varaaminen saisi ihmisissä aikaan vähintään yhtä voimakkaan allergisen reaktion kuin keväinen koulujen avautuminen. Siinä missä lentomatkustaminen on osa lastemme tulevaisuutta vaarantavaa länsimaista kerskakuluttavaa elämäntapaa on huomaamatta matkakohteissa ja matkustamoissa leviävä virus uhka itsellemme ja läheisillemme mahdollisesti jo viikkojen aikajänteellä. Ratkaisu molempiin on kuitenkin helppo: muutetaan asennettamme matkailuun, nyt meillä on siihen jopa aiempaa painavampi konkreettinen syy. Syy jota voi perustella tieteellä, isänmaalla, lasten ja vanhusten terveydellä, taloudellisilla ja sosiaalisilla syillä sekä niin monella muullakin asialla että valitse vain itsellesi sopivin ja anna mennä!

Turismin varaan rakennettu yhteiskunta on Pariisin ilmastokokouksessa 2015 yhdessä sovittuihin tavoitteisiin sopimaton käsite. Kuten ovat myös mm. keinotekoisesti ylirahoitettu lentoteollisuus, ulkoistetut teollisuuden päästöt ja sademetsien tuhoaminen. Eri mieltä olevat saattavat kysyä että mikä ihmeen Pariisin sopimus tai että mitä sitten. Kansainväliset sopimukset ovat käytännössä ainoa asia terveen järjen lisäksi joka pitää yhteiskuntamme poissa törmäyskurssilta toistensa kanssa. Ja tervettä järkeä tuntuu monen valtion johdossa olevan nykypäivänä vähemmän ja vähemmän. Poikkeuksellisena aikana tulee kansainvälisiä sopimuksia kunnioittaa vähintään yhtä päättäväisesti kuin niiden allekirjoitushetkellä.

Euroopassa laantumassa oleva Covid-19 ensimmäinen aalto jää toivoakseni ainoaksi laatuaan, vaikka on täälläkin paikoittain jouduttu peruuttamaan jo avattuja palveluita. USA:ssa avautuva talous yhdistettynä sosiaaliseen kuohuntaan tuntuu pitävän tartuntakäyrät ylhäällä ja muilla mantereilla tilanne on monin paikoin vielä pahenemassa. Mikään ei kuitenkaan ole käytännössä muuttunut puolen vuoden takaisesta: virus leviää aivan yhtä herkästi ja tulee aiheuttamaan uusia tartunta-aaltoja laajoilla alueilla heti kun ulkomaanmatkustaminen alkaa taas yleistyä. Perustuslaki takaa meille liikkumisen vapauden, mutta lainsäädännöllä voitaisiin motivoida yrityksiä ja yksittäisiä ihmisiä harkitsemaan vaihtoehtoa ulkomaanmatkailulle esimerkiksi pakollisten ja pysyvien matkailua seuraavien karanteenijaksojen avulla.

"Jos vuosi 2020 muistetaan tulevaisuudessa Korona-vuotena niin olkoon sitten niin, mutta varmaa on että sitä ei tulla muistamaan ihmisistä jotka kuolivat tai vammautuivat joutuessaan perumaan jokavuotisen etelänmatkansa."

En ole poliitikko tai perustuslakiasiantuntija, mutta tiedän nyt paremmin kuin tiesin puoli vuotta sitten kuinka suuri valta lainsäädännöllä on arkiseen elämäämme tarpeen vaatiessa. Lainsaadäntö on tärkein ase sekä virusten että ilmastonmuutoksen torjunnassa, ainoa ero näiden kahden välillä on uhkakuvien aikajänne. Tekemällä tuntuvia lainsäädöllisiä muutoksia kohti Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita tehdään varmasti lyhyellä aikavälillä jossain määrin hallaa sekä teollisuudelle, kansantaloudelle kuin yksittäisten ihmisten kokemukselle heidän perusoikeuksistaan, mutta niin kauan kun päätökset perustellaan tutkitulla tiedolla ja parhaimmalla mahdollisella asiantuntijoiden joukolla ovat vaikutukset varmasti pienemmät kuin ne joilla tavoin muuttuva ympäristö yhteiskuntia pidemmällä aikavälillä verottaa.

Jos vuosi 2020 muistetaan tulevaisuudessa Korona-vuotena niin olkoon sitten niin, mutta varmaa on että sitä ei tulla muistamaan ihmisistä jotka kuolivat tai vammautuivat joutuessaan perumaan jokavuotisen etelänmatkansa. Olen ehkä naiivi, mutta en niin lapselinen että kuvittelisin matkailumuutoksen olevan pysyvä ilman siihen kannustavia tukia ja lainsäädäntömuutoksia. Päättäjillä on kyky tehdä päätöksiä ympäristön ja henkilökohtaisen turvallisuutemme eteen ainoastaan jos heillä on siihen tarpeeksi taloudellisia, yhteiskunnallisia, henkilökohtaisia ja tieteeseen perustuvia syitä. Käyttäytymällä vastuullisesti lähetämme pienen viestin, jonka perheemme, ystävämme, naapurimme, työkaverimme ja sitä kautta iso joukko muitakin voi levittää lopulta päättäjien tietoisuuteen asti. Hyvää kesää ja pidetään jalat maassa!

Uusi normaali

En ole koskaan ollut kiinnostunut sisustamisesta, mutta viime päivinä olen huomannut kiukustuvani tavallista herkemmin joutuessani keskustelemaan aiheesta. Huomaan myös kaipaavani omaa aikaa, hiljaisuutta tai musiikin kuuntelua keskeytyksettä. Arki Korona-kriisin aiheuttaman sosiaalisen eristäytymisen keskellä on muuttunut valtavasti, mutta joudun jopa pinnistelemään yrittäessäni keksiä millä tavoin elämäni on tänä aikana kokenut ns. todellista laadun alenemista. Jos meille vielä pari kuukautta sitten olisi kuvailtu tämänhetkistä tilannetta ja kysytty miten luulisimme tämän erilaisen arjen kokevamme niin olisimme luultavasti vastanneet käyttäen melko painavia adjektiivejä kuten kamala, surullinen, ahdistava jne.mutta todellisuudessa tilanteen ollessa päällä sopeudumme siihen äärimmäisen nopeasti ja melko vähäpätöisten em. sisustuskiukkujen ja hiljaisuustoiveiden rinnalle nousee monta merkittävää positiivistakin asiaa.

Arjesta eristyksissä tulee nopeasti uusi normaali, aivomme tottuvat muutokseen ja pian ainoastaan hitaammin hioutuvat nurkkakohdat herättelevät meitä muistamaan että jokin on muuttunut. Toisille (kuten itselleni) sosiaaliset suhteet on arjessa ennenkin hoidettu pääasiassa chattien välityksellä ja ainoastaan poisjääneet viikottaiset pikku kyläilyt vanhempieni luona harmittavat ja muistuttavat että jotain puuttuu. Ymmärrettävästi on myös ihmisiä (kuten esim. vaimoni) joille sosiaaliset suhteet, kahvitteluhetket kasvokkain, ovat olleet sosiaalisen elämän ydin ja heille muutos on varmasti tältä osin vaikeampi. Vaikeimmassa tilanteessa varmasti ovat itse tartunnan saaneet, heidän omaisensa sekä itsensä riskirajoille laittava hoitohenkilökunta. Kotona työskentely itselleni graafisen alan yrittäjänä on melko helposti toteutettavissa, mutta esim. ravintola- tai kauneusalan yrittäjälle tulevaisuus voi näyttää epävarmemmalta. Voi vain toivoa että pakotettu muutos tuottaa innovatiivisia ratkaisuita myös näillä aloilla ja johtaa jopa pysyvään ja markkinavaihteluita paremmin kestävämpiin toimintamalleihin. Tulevaisuus on ehkä epävarmempi kuin koskaan elinaikanamme, mutta ainakaan minä en sitä osaa tai ehdi arjessa murehtia.

Ajattelin että asioiden konkretisoimiseksi voisi olla hyvä kirjata muistiin arjen kulkua nyt kun olemme sen keskellä, jotta sitten myöhemmin olisi referenssiä tästä erilaisesta ajasta ilman että aika on muistoja kullannut tai mullannut. Ehkä tuntemusten ylös kirjaaminen voi olla myös terapeuttista tai auttaa niiden ymmärtämisessä, joten here goes:

Näin sen koin, Korona-eristäytyminen viikot 5-6:
Kirjoita toki itsellesi oma versio myöhempää tarkastelua varten

TYÖ: Omien töiden tekeminen kotoa käsin, sikäli kun löytää aikaa keskittymiselle, hoituu teknisesti melko hyvin. Koti tarjoaa kyllä häiriötekijöitä enemmän joten koneen ääressä kököttäminen vaatii enemmän omanlaistaan tsemppaamista. Toistaiseksi myös etäyhteydet toimiston tietokoneisiin ovat toimineet pääasiassa hyvin (muista kytkeä Windowsin päivitysboottaukset pois käytöstä!).
KOULU: Lasten koti-/etäkoulu sujuu hyvin, varsinkin kun 5. Luokkalaiset saivat Teams-yhteydet rullaamaan. Arvostan opettajia joka päivä enemmän.
LAPSET: Jatkuvasti ainoastaan toistensa kanssa leikkivät alakouluikäiset veljekset möykkäävät, nahistelevat, nauravat, pelleilevät, pelailevat ja vaativat huomiota kasvavassa määrin. Olen käyttöönottanut ns.kaksinpelipäivät eli joka viikko pelailen molempien kanssa ainakin yhden illan ihan kaksin jotain konsolipeliä (laatuaikaa). Koko perheen yhteinen lautapelipäivä on myös hitti ja peruttujen jalkapallo-yms-harrastusten sijaan käymme melkein päivittäin yhdessä frisbeegolfaamassa lähipuistossa ja -metsässä (35e frisbeegolf-kori Tokmannilta ehdottomasti suosittelemisen arvoinen hankinta!). Meteliä pitää myös vaan sietää enemmän kuin tavallisesti, mutta meteliä pidin varmasti itsekin pienenä.

HARRASTUKSET: Oma lenkkeilyharrastus sujuu hyvin, mutta kauniina päivänä kannattaa jo virallista lenkkipolkua välttää kun porukkaa on niin paljon liikkeellä (onneksi tyhjiä katuja ja syrjempiä polkuja riittää). Kotijumppa lasten kanssa ei aivan kuntosalilla käyntiä korvaa, mutta sentään venyttelyt ja tärkeimmät lihashuollot sillä kattaa. Hyviä pyöräilykelejä odotellaan vielä. Kirjan lukemiselle täytyy löytää jostain aikaa nyt kun ei työmatka-bussissa tule luettua! Takapihan istutukset itävät jo ikkunalaudalla ja puutarhahommia odotellaan. Pohdimme jo myös kesäpelejä, joita pienellä takapihalla voisi pelailla, jos rajoitukset jatkuvat pidemmälle kesään.
PARISUHDE: Sisustuskeskusteluita lukuunottamatta viestintä puolison kanssa sujuu melko hyvin ja yhteistä aikaa yritetään varata iltoihin. On vaikea nähdä asioita kumppanin silmin, mutta tätä pitää yrittää paremmin ja malttaa olla puuttumatta ihan jokaiseen ärsyttävään asiaan/tapaan.
KAVERIT JA MUU YHTEYDENPITO: Videopuhelut omille vanhemmille ja sisaruksille viikottaisia. Olen myös käynyt vanhemmilleni hakemassa kauppatarvikkeita, mutta äitini käy myös itse lähikaupassa aamuisin riskiryhmäläisten käyttövuorolla. Kavereiden kanssa chättiä päivittän kuten ennenkin. Yhdet onnistuneet kaverin 34v-synttärit ryhmävideoillanistujaisina Zoomin kautta, oli hauska kokemus ja näitä pitäisi järjestää enemmänkin.
ENITEN ÄRSYTTÄÄ: Muksujen huoneista jatkuvasti kaikuva lapsille ja nuorille tubettavien moottoriturpien jatkuva selitys täysin tyhjänpäiväisistä aiheista, miksi oi miksi lapseni eivät voi vaan kuunnella W.A.S.P.ia niin kuin minä tuossa iässä??

Käynnissä ekaluokan matematiikantunti.

Elämäntapamuutokset joita on jo monen vuoden ajan suositeltu toteutettaviksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tai ympäristön tilan parantamiseksi pelätään ja vältellään yleisesti niiden elämänlaatua heikentävien vaikutusten vuoksi. Uuden normaaliuden tunne koittaa kuitenkin myös näiden muutosten kanssa lähes reaaliajassa eikä elämänlaatu itseasiassa laske vaan päinvastoin nousee. Tietoisen muutoksen toteuttaminen tuottaa onnistumisen iloa, motivoi tekemään enemmän ja vahvistaa samoin toimivaa yhteisöä ja siihen kuuluvuuden tunnetta. Samalla oppii myös ymmärtämään muutoksen tarvetta paremmin ja näkemään sen hyödyt.

"Vanha normaali on ollut hyväksyä mm.kokonaisvaltaista ympäristön raiskaamista kasvavan talouden nimissä joten voitaneen siis olettaa että pystymme uuden kanssa vielä huomattavasti pahempaankin."

Aivan kuin kriisitilanteet ja niihin sopeutumisen tavat voivat olla yllättäviä ja vaikeasti ennustettavia on myös henkilökohtaisten muutosten vaikutuksia vaikea ennustaa tai ymmärtää etukäteen. Kauneus on katsojan silmässä, mutta jos perspektiivi muuttuu niin voidaan nähdä kauneutta myös aiemmin katveessa tai hämärän peitossa olleilla alueilla. Kaiken tämän muutoksen keskellä me itse muutumme ja se jos mikä voi kuulostaa pelottavalta. Vaatii rohkeutta kohdata omia pelkojaan tai olla ensimmäinen oman sosiaalisen piirin jäsen joka kokeilee jotain uutta, oli se sitten työmatkojen hoitaminen julkisilla välineillä, liharuokien osuuden vähentäminen ruokavaliosta, kuluttamisen tietoinen vähentäminen tai lentomatkailun lopettaminen muutaman merkittävimmän muutoksen mainitakseni.

Vain elämällä ikuisesti tai jotenkin maagisesti pikakelaamalla läpi vuosien voisimme saada aidon kuvan ihmiskunnan eri vaiheista ja niiden vaikutuksista aikalaisten arkeen. Ehkä nyt katastrofisilta kuulostavat tulevat sään ääri-ilmiöt, ilmastopakolaisuus ja nouseva merenpinta koetaan jatkossa uutena normaalina olotilana ja niihin sopeudutaan välttämättömänä pahana, tai itse asiassa sopeutuessamme niihin unohdamme niiden olevan edes pahoja. Vanha normaali on ollut hyväksyä mm.kokonaisvaltaista ympäristön raiskaamista kasvavan talouden nimissä joten voitaneen siis olettaa että pystymme uuden kanssa vielä huomattavasti pahempaankin. Vaihtoehtona on kuitenkin myös muutos parempaan ja kestävämpään suuntaan. Vaikka se tunnetusti vaatii pääasiassa yksilöä suurempien tekijöiden toimintaa niin uskoakseni muutoksen ytimessä ovat silti meidän jokaisen asenteet ja niiden luoma yleinen ilmapiiri. Nyt jos koska on hyvä aika miettiä itsekseen millaisen yhteiskunnan haluaisi tulevaisuudessa kokea normaaliksi ja millaisia asioita oikeastaan kannattaa vastustaa. Olemme kriisin keskellä globaalina yhteisönä astumassa uudelle rappuselle, taas uuteen normaaliin, vielä on vaikea nähdä astummeko ylös- vai alaspäin.

Kiitos kun luit tänne asti, lopuksi vielä halusin mainita kuinka nyt haastavampina aikoina ainakin omalla kohdallani tekee mieli tehdä entistä enemmän tärkeiden asioiden eteen talkoita. Käynnistin vuodenvaihteessa Tukilakko 2020-hankkeen, jossa lupasin tehdä 30 päivää talkootöitä ilmaston eteen. Nyt noin neljässä kuukaudessa olen saanut jo 7 päivää tehtyä, mutta lisää tämän viestintätukeni hakijoita kaivataan. Jos olet sitä mieltä että ilmaston eteen kannattaa talkoita tehdä niin olisin kiitollinen jos jakaisit viestiä hankkeestani, esim jakamalla someen tai suoraan kaverille linkin tähän alkuperäiseen Tukilakko 2020-blogaukseeni. Sillä tavoin aitoa ilmastotyötä tekevät ihmiset voivat saada ammattitaitoani hyödyntäen lisää näkyvyyttä tärkeälle työlleen! Kiitos vielä kerran ja hyvää keväänjatkoa!

Keikahduspisteessä

Jokainen on joskus leikkinyt kiikkulaudalla ja tietää miten se toimii. Painoa siirtyy hitaasti laudan toiseen päähän ja kun paino laudan vastapuolella ylittää oman puolemme painon niin lauta keikahtaa. Tämän keikahduspisteen ylitettyään lauta jatkaa kulkuaan alaspäin kiihtyvällä vauhdilla, vaikka paino ei enää lisääntyisikään. Maahan osuessaan lauta pysähtyy ja jää odottamaan joko mekaanista työntövoimaa tai vastapainon lisääntymistä ennen kuin alkaa liikkua takaisinpäin.

Keikahduspisteitä voi havaita muuallakin kuin leikkikentällä. Talousjärjestelmät, ekosysteemit, sivilisaatiot tai vaikka niinkin arkiset asiat kuten muotivirtaukset käyvät läpi äkkinäisiä muutoksia ohittaessaan keikahduspisteitä. Miljardien ihmisten tai moninaisten luonnonvoimien luomat loputtoman monimutkaiset järjestelmät elävät omaa elämäänsä ilman että kukaan voi niitä täysin ymmärtää. Kaikki järjestelmät vuorovaikuttavat keskenään ja aikaansaavat todellisuutemme, jossa mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos.

Monet eri tieteenalat ovat vuosisatojen ajan yrittäneet ymmärtää omaa pientä osuutta todellisuudesta ja selittää sen toimintaa mahdollisimman tarkasti. Taloustieteilijöiden matemaattiset mallit kuvaavat talouselämän ylä- ja alamäkiä melko hyvin ja ilmastotieteilijöiden vastaavat laskelmat luonnon ilmiöitä. Molemmissa esimerkkitapauksissa myös potentiaaliset romahdukset näkyvät ennustuksissa, mutta tarkkaa keikahduspistettä on mahdotonta tietää etukäteen. Paikallisten muuttujien loputon määrä ja eri järjestelmien keskinäinen vuorovaikutus luo niin suuren virhemarginaalin, että on helppoa ajautua keikahduspisteen yli huomaamatta.

"...ihminen joko yksilönä, yhteiskuntana tai globaalina toimijana leikkii kiikkulaudalla jonka keikahdukseen sillä ei ole varaa."

Jatkuvaan talouskasvuun pyrkivä yhteiskunta on pakotettu aina lisäämään tuotantoaan ja sen saavuttamiseksi mennään kiikkulaudalla yhä kauemmas pitkän tähtäimen kestävistä ratkaisuista ja kohti lyhyen tähtäimen tuottoja. Kun tarpeeksi monta pientä paikallista järjestelmää ylittää oman keikahduspisteensä alkavat yhä suuremmatkin järjestelmät liikkua kiihtyvällä vauhdilla kohti omaa keikahdustaan. Lopulta ei tarvita kuin ehkä pieni tönäisy ja seurauksena on suuri keikahdus. Kaikki tämä on tietysti tavalliselle ihmiselle yleensä näkymätöntä ja kaikki saattaa vaikuttaa olevan hyvin kunnes äkkiä mikään ei olekaan hyvin.

Tupakoitsijan krooninen yskä on vain asiaankuuluva oire, johon ei usein reagoida ennen keuhkosyöpädiagnoosia. Hyönteisten määrä ympäri maailmaa on vähentynyt 70-luvun lukemista 50-90%. Yhdessä sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen ja tehomaatalouden lannoitekuorman aiheuttaman maaperän köyhtymisen kanssa, viljely ja kasvien pölyttäminen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi. Koralliriutat maailman merissä vaalenevat ja menettävät elinvoimaansa mm.veden lämpenemisen ja happamoitumisen johdosta. Ne ovat oireita hiilidioksidin lisääntyvästä määrästä ilmakehässä ja vaikuttavat suoraan niiden yli 500 miljoonan ihmisen elämään, jotka saavat päivittäisen ravintonsa koralliriuttojen ylläpitämistä runsaista ekosysteemeistä. Ilmaston lämpeneminen sulattaa myös jäätiköitä maailman vuoristojen huipuilta ja uhkaa täten miljardien ihmisten juomaveden saantia.

Kaikki yllä olevat tapaukset ovat vain pieni osa helposti ymmärrettävistä esimerkeistä järjestelmistä, joissa ihminen joko yksilönä, yhteiskuntana tai globaalina toimijana leikkii kiikkulaudalla jonka keikahdukseen sillä ei ole varaa. Silti emme useimmiten suostu muuttamaan tapojamme vedoten milloin taloudellisiin syihin ja milloin siihen ettei kukaan muukaan muuta tapojaan. Kevään 2020 tilanteessa Korona-viruksen antama tönäisy ihmiskunnalle ei ollut pieni ja nähtäväksi jää montako kiikkulautaa se keikautti nurin, mutta selvää on että ensimmäisenä kippasivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja ne jotka ovat leikkineet tulella jo aiemmin.

"Pohjimmiltaan ihmistä on aika helppo miellyttää eikä siihen usein tarvita kosketusta kummempaa, ehkä siis olisi hyvä keikauttaa omaa arvomaailmaamme kestävämpään suuntaan nyt kun luonto meitä siihen tavallista näkyvämmin kehoittaa."

Jokainen meistä on nyt haluamattaan joutunut tilanteeseen jossa voimme katsoa omaa elämäämme ulkoa päin. Arki on poikkeuksellisena aikana meillä kehittyneissäkin yhteiskunnissa pelkistynyt ja jäljelle ovat jääneet vain olennaisimmat asiat kuten perhe, koti, luonto ja iso kasa viihdeteknologiaa. Jos uskallamme nyt olla rehellisiä tarkastellessamme hetkeksi taakse jäänyttä hektistä elämäämme voimme varmaan löytää siitä asioita, joita voisimme vaivatta muuttaa ja samalla jopa lisätä onnellisuuttamme. Pohjimmiltaan ihmistä on aika helppo miellyttää eikä siihen usein tarvita kosketusta kummempaa, ehkä siis olisi hyvä keikauttaa omaa arvomaailmaamme kestävämpään suuntaan nyt kun luonto meitä siihen tavallista näkyvämmin kehoittaa.

On ollut mielenkiintoista oppia tutkimusten osoittavan, että tarvitaan vain 3,5% osuus yhteiskunnasta joka aktiivisesti ja rauhanomaisesti ajaa muutosta ja loput seuraavat perässä. Suomessa tämä tarkoittaa n.190 000 ihmistä. Tämä kuulostaa minusta hyvinkin saavutettavissa olevalta määrältä. Vanhaa maailmaa ei pidä hylätä päivässä, mutta suunta pitää ottaa päättäväisesti kohti mm. Pariisissa jo 2015 globaalisti sovittuja tavoitteita. Joukkovoima ohjaa poliitikkoja tietyn keikahduksen jälkeen vahvemmin kuin teollisuuden raha ja kriisistä voidaan nousta uuteen ja parempaan maailmaan, eikä takaisin todistetusti tuhoon johtavalle tielle. Tarvitaan vain rohkeutta, päättäväisyyttä ja tervettä järkeä.

Eihän pompata takaisin?

Tätä kirjoittaessani pörssikurssit ovat laskussa, tulosvaroituksia satelee ja poliitikot istuvat pitkittyvissä kokouksissaan. Korona-virus on levinnyt Suomeen kuten muuallekin maailmaan. Urheilu- ja kulttuuritapahtumia perutaan päivittäin, harrastukset on hoidettava omatoimisesti ja osa koululaisistakin opiskelee etänä. Tapahtumien etenemisen myötä arki on monessa perheessä ja yrityksessä alkanut hidastua.

Jos Koronan käynnistämästä pörssisukelluksesta kehkeytyy se kauan odotettu iso rysäys niin on vaikea arvioida miten ja mitkä yritykset siitä selviävät. Luultavasti ainakin paremmin ne, jotka tekevät tervettä liiketoimintaa pitkäaikaisilla tavoitteilla nopean rahastuksen sijaan. Ja ne jotka eivät ole voittojen toivossa ulkoistaneet suurta osaa tuotannostaan aasiaan. Nykyinen tuotannon optimoinnilla ja ympäristön kustannuksella ylläpidetty jatkuvan kasvun malli on paperilla kiva ja luultavasti huonoista vaihtoehdoista se suurimpia rikkauksia lupaava. Tämä on totta vain niin kauan kun ymmärrämme rikkaudet kuten meille maailmansotien jälkeen on totuttu opettamaan: paljon rahaa, nopeasti ja harvalle. Talouden ehkä kuuluisin mittari Bruttokansantuote ei huomioi lainkaan hyvinvointia, koulutusta, ihmisten terveyttä, tasa-arvoa eikä etenkään ympäristövaikutuksia. "Käytännössä BKT kasvaa lyhyellä aikavälillä sitä nopeammin, mitä kestämättömämpää taloudellinen kehitys on." totesi Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö jo yli 10 vuotta sitten.

Vaikka BKT laskee niin moni hyvinvointimittari voi samaan aikaan nousta.

Koronan jyllätessä etätyöt ja videoneuvottelut on nostettu isoon osaan arkea. Yritykset joutuvat pian myöntämään että toimistolla tai reissussa jumittaminen ei enää ole edellytys olemassaololle tai edes menestymiselle. Pitkään jo on on ollut tiedossa, että kahdeksasta-viiteen -kulttuurista olisi jo korkea aika päästä eroon. Työnteon tehokkuus on kasvanut moninkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä eivätkä siitä oikeastaan ole hyötyneet kuin muutamat ravintoketjun huipulla olevat. Vähemmän ja etänä töitä tekemällä voitaisiin hyvin saavuttaa kestävämpi tuotannon taso ja kuluttamista hillitsemällä talouttakin voitaisiin tasata. Taloustiede ei ole tietenkään aivan näin suoraviivaista korkoineen, investointeineen ja rahoituskuvioineen, mutta vaihtoehtoja nykymallille on.

Työnteon murros on ollut jo pitkään käynnissä, mutta näköpiirissä oleva taantuma tulee varmasti taas asioita kiihdyttämään. Sen ei tarvitsisi tarkoittaa ainoastaan jatkuvia YT-neuvotteluita ja heikennettyjä sopimuksia vaan voisimme saada aikaan myös työntekijöiden oloja parantavia asioita. Lainsäädännöllä voitaisiin tehdä ohjausliikkeitä, joita yrittäjäjärjestöt voisivat lähteä yhdessä yritysten ja työntekijöiden kanssa toteuttamaan. Etätyöt, kimppakyydit, videotapaamiset, lyhennetyt työviikot ja muut nykyaikaiset työnteon keinot voitaisiin ottaa laajasti käyttöön ihan tavallisessakin arjessa, ei ainoastaan poikkeusoloissa ja yrityksiä voisi niiden avulla saavutetuista säästöistä palkita. Aika harva meistä kuolinvuoteellaan toivoo tehneensä enemmän töitä, mutta perheen ja läheisten kanssa vietettyä vapaa-aikaa toivoo sitäkin useampi. Työntekijöiden elämänlaadun tulisi olla työnantajille tärkeä mittari ja tämä tulee viimeistään nyt tehdä selväksi.

Suunniteltuja etelänmatkoja ei voi korvata etäyhteydellä tai videoallasbaarilla, mutta eiköhän tästä selvitä. Suomalaiset ovat tutkitusti maailman onnellisin kansa ja uskon että ensi vuonna emme tuossa tilastossa juurikaan sijoituksia menettäisi vaikka kukaan meistä ei lentäisi tänä vuonna etelän lämpöön. Olemme myös top 10 joukossa koulutuksen tasossa ja jopa rahallisesti 25 parhaiten toimeentulevan maan joukossa, eivätkä nämäkään tilastot ole riippuvaisia vuosittaisista vierailuista köyhempiin ja sivistymättömämpiin maihin. Mitä jos katsoisimme lähemmäs ja tukemalla paikallisia palveluitamme parantaisimme oman yhteisömme hyvinvointia riistämättä samalla vähempiosaisia jossain kaukaisessa maailmankolkassa?

Oli kyse sitten yksittäisistä kansalaisista tai yrityksistä niin ehkä taloudellisen alamäen vihdoin tasoittuessa olla hyvä miettiä millaiseksi haluamme rikkoutuneen järjestelmämme tuolloin restauroida. Vai opitaanko virheistämme ja lähdetään rakentamaan uudenlaisen yhteiskunnan perustuksia? Täydellinen järjestelmä on utopiaa, mutta jos voisimme edes aidosti sivistysvaltio 2.0:n kanssa pyrkiä kestävään kasvuun ja tasapainoon meitä elättävän ympäristön kanssa olisi se jo huimasti parempi kuin nykyinen kaikkia osapuolia pitkällä tähtäimellä riistävä malli. BIOS-Tutkimusyksikön julkaisema Ekologinen jälleenrakennus on kiehtovan laaja esitys siitä mitä kaikkea voisimmekaan saada aikaan ja lopulta löytää itsemme hyvinvoivina ja monella tavalla nykyistä rikkaampina. Pitkän tekstin lisäksi ajatuksia on jaettu mm.Lapin kansan podcast-sarjana, jota on helppo kuunnella vaikka lenkillä tai työmatkalla.

Ilmastonmuutoksesta ei viime päivinä ja viikkoina ole juuri puhuttu. Monien mielestä tämä on varmasti hyvä asia, eikä se omasta mielestänikään mitenkään huolestuttavaa ole. Korona on onnistunut nopeasti siinä mihin ilmastotyön kanssa on pyritty jo pitkään. Tuotanto ja kulutus ovat jyrkässä laskussa ja lentoliikenne käytännössä pysähdyksissä. Pörssikurssien lasku tietää melko varmasti myös ilmastopäästöjen laskua kuten kävi myös vuonna 2008 taantuman aikaan. Tärkeää olisi pitää huolta että kun pahin on ohi me emme pomppaa takaisin vanhoihin kulutuskeskeisiin kaavoihimme.

Tehdään päätös suojella lapsiemme tulevaisuutta samanlaisella päättäväisyydellä kuin nyt terveydenhuoltojärjestelmää ja vanhuksiamme. Aletaan pyrkiä askel kerrallaan kohti parempaa tulevaisuutta, tasa-arvoisempaa maailmaa jossa hyvinvointi, yhteistyö ja kestävä kehitys nousevat elämämme keskiöön rahan, kuluttamisen ja oman edun sijaan. Ensimmäinen askel on uskaltaa rehellisesti pohtia omia valintojaan ja myöntää että jotain voisi tehdä toisin. Kun tarpeen muutokselle ymmärtää itse niin sitä voi vaatia muiltakin ja kohdistaa muutospaineen päättäjille. Tie on varmasti pitkä ja virheitäkin tullaan tekemään, mutta se kuulostaa vain elämältä. Ja elämä on oikeastaan aika kivaa touhua, kysy vaikka lapsilta.