Kirja: Climate Change: What everyone needs to know (Joseph Romm, 2015)

Joseph Romm on amerikkalainen pitkänlinjan ilmastovaikuttaja. Hän on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja ja ylläpitää aktiivisesti palkittua ilmastoblogia ClimateProgress. Rommin 2015 julkaisema kirja Climate Change: What everyone needs to know esittelee ilmastonmuutoksen syitä, seurauksia ja keinoja sen vähentämiseksi. Kirja on kirjoitettu kysymys/vastaus-muotoon, joten sitä voi läpilukemisen lisäksi pitää helposti selattavana lähdemateriaalina.

Itselleni tämä oli ensimmäinen lukemani Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja ja mielestäni se oli onnistunut läpileikkaus laajasta aiheesta. Kirja käy läpi Ilmastonmuutoksen perusteet, selittää sääolosuhteiden muutoksia ja niiden ennakoituja seurauksia kuten myrskyjä, kuivuutta ja ekosysteemien muuttumista. Mikä tärkeintä kirja kertoo perustellusti miten kaikki tämä vaikuttaa lukijaan, elää hän sitten missä päin maailmaa tahansa. Kirja tarjoaa tietoa myös uusiutuvista energialähteistä sekä poliittiisista päätöksistä joita tarvittavan mittakaavan muutokset vaativat. Ainoa olennainen asia jota kirja ei juurikaan sivua on talouden muutos kestävälle pohjalle.

Harmillista kyllä Joseph J. Rommin kirjoja ei tietääkseni ole suomennettuina, joten täysin kielitaidottomille kirja ei sovellu. Teksti on kyllä helppolukuista ja perus englanninkielen taidoilla pärjää hyvin. Kirjaa saa tilattua netistä ja siitä on myös edullisempi elektroninen versio.

Tästä linkistä voit tilata kirjan Amazonilta.

Netistä löytyvälle ilmastotiedolle on toisinaan vaikea löytää luotettavia lähteitä, joten itse suosin arvostettujen kirjailijoiden kirjoja, joissa kaikki lähteet on listattu selkeästi ja helposti. Näin voi olla lähes varma että tiedot ovat tieteellisesti perusteltua ja viimeisimmän (kirjoitushetken) ilmastotieteen mukaan paikkaansapitäviä. Tältä pohjalta suosittelen tätä kyseistä teosta hyvänä perustiedonlähteenä aiheesta Ilmastonmuutos.

Tavoite: Ole ruokavalioyksilö

Olen ottanut tavaksi kyseenalaistaa vakiintuneita mielipiteitäni asioista. Eli jos tulee puheeksi vaikka 90-luvun europoppi niin tiedän heti oman mielipiteeni asiasta. Mutta sen sijaan että kovaan ääneen julistaisin oman mielipiteeni ainoana oikeana faktana koitan hetkeksi antautua ajatukselle, että aiheesta voisikin oppia jotain uutta, joka ehkä mutkien kautta saattaisi muuttaa paatunutta mielipidettäni suuntaan tai toiseen.

Europoppi ei luonteeltaan ole useimmille meistä kovin vakavasti otettava asia, mutta kasvissyönti voisi olla. Olen aina pitänyt itseäni lihansyöjänä ja kasvispihvejä yms olen syönyt vain kuriositeettina lautasen reunalla. En muista koskaan ajatelleeni asiaa pidemmälle, niin se vain on aina ollut. Lapsuudessa kotona syötiin paljon liharuokia, yleensä jauhelihaa ja kesäkeittokin oli kesäkeittoa, eikä lihatonta keittoa (vaikka joskus sitä mietti että jotain tästä puuttuu). Jossain vaiheessa teini-ikää pienessä sosiaalisessa piirissäni ajatukselle kasvissyönnistä alkoi kehittyä negatiivisia tai hassuja piirteitä. Laumaeläimenä positiivisten mielikuvien yhdistäminen kasvissyöntiin kävi yhä vaikeammaksi. Kaikki tämä tiedostamattomasti tietysti. Tiedostamattomasti tähän hetkeen asti.

"Tämä oli se hetki kun tajusin että olen ennakkoluuloinen asiasta, josta minulla ei oikeastaan ole mitään pintaraapaisua syvempää käsitystä"

Keväällä 2016 kun ensimmäiset Nyhtökaurat saapuivat valikoituihin kauppoihin heräsi kiinnostukseni sitä kohtaan. Kiinnostukseni heräsi teknologialähtöisesti kun kuulin että nyhtökaura on modernia molekyylitasolla muokattua ruokaa. Puhuin kaverien kanssa asiasta ja keskustelu siirtyi kasvissyöntiin. Bingo! Havahduin heti kun sana kasvissyönti mainittiin ja aloin analysoida omia tuntemuksiani. Tämä oli se hetki kun tajusin että olen ennakkoluuloinen asiasta, josta minulla ei oikeastaan ole mitään pintaraapaisua syvempää käsitystä.

Aloin miettiä kasvissyöntiä ja päätin kokeillakin. Nyhtökaura oli hyvä ja moderni tapa aloittaa tietoinen ajatuskaavojen muokkaus joten hain muutaman paketin nyhtistä ja kokeilin muutamia eri valmistustapoja (toistaiseksi totesin parhaaksi muuten käytön salaatissa sellaisenaan). Nyhtiskokeilun jälkeen minulle vinkattiin Quorn-niminen pakastehyllystä löytyvä kasvispohjainen proteiininkorvike, jonka valmistusaineena ovat sienet (sieniä vieroksuvasta ennakkoluulostani olen päässyt eroon onneksi jo teini-iässä). Quorn-kuutiot ovat aivan kuin kanaa ja jauhettu-Quorn aivan jauhelihaa, eikä 4-5e hintakaan päätä huimannut. Pian tämän jälkeen kauppoihin saapui Härkis, joka sekin on oikein maukas ja helppo lihankorvike. Välihuomautus:Tavoitteenani on, että kunhan pikkuhiljaa raaka-aineet tulevat tutummiksi, niin vähennän näiden prosessoitujen kasvisruokien osuutta.

Vasemmalla valmistamani liha-, oikealla kasvisvaihtoehto. Meikäläisen kokkaamina mössöä molemmat :)

Aiemmin ennakkoluulojeni perusteina oli kasvisruoan paha maku, työläs valmistaminen ja kallis hinta, joista kaikki tulivat heti kättelyssä kumotuiksi. Viime aikoina olemme saaneet kauppojen hyllyille useita näitä uusia kasvisproteiinivalmisteita eli ns.lihankorvikkeita. Niitä on helppo käyttää ruuan runkona ja siihen ympärille kasata erilaisilla lisukkeilla makuja ja muotoja. Sain myös tutustuttua uusiin raaka-aineisiin, jotka aiemmin olin vain ohittanut outoina ja hippimäisinä. Monenväriset pavut, herkkusienet, paseeratut tomaatit ja kesäkurpitsat eivät todellakaan olleet aiemmin kuuluneet omiin kokkausraaka-aineisiin, mutta pakotin itseni (kavereiden rohkaisemana) kokeilemaan. Ja onneksi niin.

Lihansyönnin vähentäminen on autoilun ja lentomatkustamisen vähentämisen lisäksi yksi tärkeimmistä ilmastoteoista jonka perusjamppa voi tehdä. Tällä hetkellä suositellaan vähentämään lihansyöntiä 50%. Tämä tarkoittaa siis että puolet lihansyönnistä pitäisi korvata muilla proteiineilla. Omasta mielestäni tämä ei mahdottomalta kuulostanut, joten päätin että hoitaisin kaikki arkipäivien lounaat kasvisruokana. Wege-natsiksi en halunnut tai edes voinut heti alkaa koska enhän rehellisesti sanottuna tiennyt mikä ruoka on täysin wegeä ja mikä ei. Maidon korvasin kauramaidolla ja leivän päältä vaihdoin leikkeleet ja juustot purjosipuliin, tomaattiin, kurkkuun yms. Tällä päätöksellä oma lihansyöntini vähenisi n.arviolta n.40% ja kun kotonakin tekisin toisinaan kasvisruokaa niin prosentit saavuttaisivat viidenkymmenen suositusrajan. Kotona kasvisruoan sovittaminen koko perheen keskimääräisen ennakkoluuloisiin makuhermoihin tulisi olemaan haaste.

"Omasta sosiaalisesta ryhmästä ei siis ole tarvetta siirtyä toiseen, se kun on meille kaikille äärimmäisen vastenmielistä."

Kasvisruokakokeilua jatkaessani aloin ymmärtää että kasvissyönnissä ei tarvitse olla kysymys siirtymisestä lihansyöjäryhmästä kasvissyöjäryhmään vaan toisinaan tehty/nautittu lihaton ruoka tuo tervetullutta vaihtelua päivittäiseen ruokailurituaaliin. Omasta sosiaalisesta ryhmästä ei siis ole tarvetta siirtyä toiseen, se kun on meille kaikille äärimmäisen vastenmielistä. Kukin voi olla omanlaisensa ruokavalioyksilö.

Voisin kuvitella että kasvisruokien tekeminen tai tekemättä jättäminen johtuu ennakkoluulojen lisäksi yleensä muista saman talouden syöjistä. Lapset (ainakin meillä) ovat hiukan kankeita opettelemaan uusien ruokien syömistä, joten olen aloittanut kevyesti tekemällä toisinaan koulusta/päiväkodista tuttuja kasvisruokia kuten pinaattikeittoa. Töissä olen nyt puoli vuotta ylläpitänyt kasvis-/wege-diettiä enkä oikein keksi siitä mitään negatiivista sanottavaa. En ole koskaan ollut kummoinen kokki, enkä edelleenkään panosta kovinkaan paljon ruoan ulkonäköön tai tiedä koska pasta on ylikypsää, mutta silti olen onnistunut valmistamaan monipuolista ja vähintäänkin yhtä maukasta kasvisruokaa kuin mitä liharuokia.

Tiedostamalla että:

1kg naudanlihaa = 15kg CO2 (hiilidioksidi) päästöjä

1kg possua = 5kg CO2

1kg broileria = 4kg CO2

1kg kalaa= 1,5kg CO2

voi liharuokapäivinäkin tehdä valintoja kevyemmän ilmastokuorman puolesta. Yllättävää voi myös olla että juustokilon CO2 päästöt ovat jopa 13kg! Varsinkin punaista lihaa ja juustoa voisi alkaa ajatella arkipäivämättämisen sijaan enemmän luksus-elintarvikkeina, joiden nauttiminen harvakseltaan tuottaa kutkuttavaa mielihyvää ja yhdessä syötyinä kulinaristisia sosiaalisia tilanteita.

Tässäpä otoksia 2016 valmistamieni kasvislounaiden värikylläisyydestä.

"Kaikkein tärkeintä on aina muistaa, että olipa ruoka liha- tai kasvispitoista sitä tehdään aina sellainen määrä että ruokaa ei tarvitse heittää roskiin. Ruokavalioyksilö ei haaskaa!"

Kannustan kaikkia rohkeasti kokeilemaan ruuanlaittoa kasvisten kanssa. Useimmat varmaan löytävät jostain päin tuttavapiiriään jonkun mentorin, jolta saa pari ensimmäistä ostoslistaa ja reseptiä joiden avulla pääsee alkuun (tai jos et löydä niin kysy vaikka minulta). Itse myönnän tunteneeni oloni täysin ummikoksi kauhistellessani eri väristen papujen tai tomaattimurskeiden määrää lähimarketissa. Kavereideni kannustamana pääsin kuitenkin helposti yli noista ensimmäisistä kauppareissuista ja kokkaustulosten raportointi toi hauskaa lisuketta arkichattiinkin. Lopuksi haluan vielä todeta että kaikkein tärkeintä on aina muistaa, että olipa ruoka liha- tai kasvispitoista sitä tehdään aina sellainen määrä että ruokaa ei tarvitse heittää roskiin. Ruokavalioyksilö ei haaskaa!

Villen pyynnöstä lisäsin tähän loppuun vielä yhden reseptin, jolla saa aikaan maukkaan Chili Con Quornin. Annostele chiliä ja mahdollisia muita mausteita oman maun mukaan.

• Jauhettua Quornia (pakastealtaasta, sitä jauhelihan näköistä)
• 1 prk kaura-ruokakermaa
• 1 sipuli
• 1 prk Tomaattimurskaa (350g)
• 1 prk valkoisia Papuja
• 1 prk kidneypapuja
• ⅓ prk Jalopenoviipaleita
• 2 kpl tuoreita chilejä/habaneroja

Paistele Quorn ensin, lisää sitten sipulit, jalopenot, chilit ja pavut pikkuhiljaa mukaan niin että kaikki saa lämpöä, eli ei ihan samalla rysäyksellä. Sit kerma ja lopuksi tomaattikastike. Sitten anna muhia jonkun aikaa. Tässä on vaikea epäonnistua :)

Tarkoitus ei ole sponsoroida ketään, tässä vain kokoelma tyypillisesti kaupoista löytyviä elintarvikkeita joita esimerkiksi voisi tämän ruoan valmistuksessa käyttää.

Video: Before the Flood (2016)

Before the Flood on vuonna 2016 ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva ilmastonmuutoksesta, jonka on ohjannut Fisher Stevens. Elokuva tuottajina ovat Stevens, Leonardo DiCaprio, James Packer, Brett Ratner, Trevor Davidoski, ja Jennifer Davisson Killoran. Martin Scorsese on vastaava tuottaja. DiCaprio julkisti elokuvan 9. syyskuuta 2016 Toronton elokuvajuhlilla, ja se sai ensiesityksensä 30. lokakuuta 2016 National Geographic Channel -kanavalla. Osana National Geographicin sitoutumista käsitellä ilmastonmuutosta, dokumenttielokuva julkaistiin maksutta laajasti saataville.[lähde: wikipedia]

Zeroboys kommentoi:
Leonardo Di Caprio tarjoilee aiheeseen perehtymättömälle helposti lähestyttävän, muttei kovin radikaalin ensikosketuksen ilmastonmuutokseen. Se ei juuri anna eväitä oman elämän muuttamiseen, mutta tuo laajasti esille ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia. Hyvä ensikosketus aiheeseen, jonka näyttää vaikka epäuskoiselle appiukolle.

Elokuvaa katsottavissa mm. Netflixissä.

Johdanto vallankumoukseen

Joskus 90-luvun alkupuolella alettiin mediassa puhua asiasta nimeltä Kasvihuoneilmiö. Se tarkoitti sitä, että joskus sadan vuoden päästä saattaisivat napajäätiköt sulaa ja merenpinta nousta niin paljon että koko ihmiskunta olisi vaarassa hukkua. Koska pidän tulevaisuudesta ja scifistä olin oitis koukuttunut seuraamaan aiheeseen liittyviä uutisia.

Ajatellessani ihmiskunnan tulevaisuutta, olen aikaisemmin pitänyt luonnollisena päämääränä utopistista Star Trek -maailmaa. Vaikka tulevaisuus vaikutti synkältä, uskoin luottavaisin mielin siihen että ihmisten järki ja yhteistyökyky lopulta voittaa. Tehtäisiin kansainvälisiä sopimuksia, jotka tähtäisivät yhteiseen hyvään. Keksittäisiin jokin teknologinen innovaatio joka Valkean Ritarin tavoin tulisi apuun ja pelastaisi maailman uhkaavalta katastrofilta. Kaikki eläisivät elämänsä onnellisena loppuun saakka. The End.


(kuva: https://jaysanalysis.com/)

Valitettavasti asiat näyttävät menevän pelkästään huonompaan ja huonompaan suuntaan. Näköpiirissä ei ole saapuvaa Valkoista Ritaria sen puoleen tieteen, politiikan tai taloudenkaan suunnasta. Ilmastotieteen kehittymisen ansiosta saamme lähes päivittäin entistä huolestuttavampaa tietoa ilmastonmuutoksen etenemisestä. Vuosi 2016 oli huonojen uutisten kultavuosi, myös ilmastoasioissa. Pohjoisnavan lämpötilat olivat ennätyskorkeat ja jääpeite, ennätysalhainen. Samaan aikaan päiväntasaajan alueilla koettiin ennenkuulumatonta kuumuutta ja kuivuutta. Euroopassa saatiin myös esimakua hirmumyrskyistä, joita muuttuva ilmastomme tuo väistämättä entistä enemmän.

Massiiviset muutokset, joiden vielä 90-luvulla arvioitiin tapahtuvan joskus sadan vuoden päästä olivatkin yhtäkkiä siirtyneet tapahtumaan 50 vuotta aiemmin, vielä omana elinaikanani. Ilmastonmuutos oli jo saapunut, mutta kukaan ei tuntunut pitävän asiaa tärkeänä.

Niinpä Matin ja Antin kanssa tarpeeksi asiasta chatissa vaahdottuamme totesimme olevamme asiasta samaa mieltä; emme ehkä edusta alan johtavia huipputiedemiehiä tai avainasemassa olevia poliittisia/taloudellisia toimijoita, mutta edustamme tavallisia ihmisiä, niitä joiden käsissä valta loppuviimeksi on! Mitään suuria historiallisia yhteiskunnallisia muutoksia ei ole koskaan tehty sulassa sovussa vaan siihen on aina tarvittu jonkinsortin vallankumousta.

"Maailman resurssit ovat jo nyt äärirajoillaan käytössä, osa raaka-aineista on jo ohittanut ns. peak pointin. Pysyvä kasvu on siis matemaattisesti mahdotonta."

Nyt jos koskaan on uuden vallankumouksen aika. Panoksena on oma ja ainoa planeettamme. Jos ilmastonmuutos päästetään riistäytymään käsistä, ihmisillä ja suurella osalla planeetan eliöistä ei yksinkertaisesti ole enää elinkelpoista kotia. Hiilipohjaisesta energiasta on luovuttava ja kulutusta on vähennettävä.

Nimenomaan kulutuksen vähentäminen tuntuu olevan asia josta mitkään isommat tahot eivät ole halukkaita puhumaan. Tämä on ymmärrettävää sillä vähempi kuluttaminen on räikeästi ristiriidassa nykyaikaisen kapitalistisen järjestelmämme kanssa, joka perustuu jatkuvasti kasvavaan kasvuun kulutukseen. Maailman resurssit ovat jo nyt äärirajoillaan käytössä, osa raaka-aineista on jo ohittanut ns. peak pointin. Pysyvä kasvu on siis matemaattisesti mahdotonta. Mutta mikäli kulutus kääntyy laskuun on markkinataloutta polttoineenaan käyttävä yhteiskuntajärjestyksemme vaarassa luhistua. Toisaalta jos jatkamme samalla tai isommalla kulutuksen tasollamme, on ekosysteemimme vaarassa luhistua. Vaikka olenkin itse yrittäjä, on valinta selkeä.

Blogimme tarkoitus on jakaa tietoa siitä miten kuka tahansa tavallinen suomalainen voi auttaa pitämään maailman elinkelpoisena vielä tulevillekin sukupolville. Meidän on muututtava tai ilmasto muuttaa meidät puolestamme.