Säästetään sähköä mökin talvilämmityksessä...

Sukumme yhteinen kesämökki on kutsumanimestään huolimatta ympärivuotiseen käyttöön soveltuva. Hirsirakenteinen 70-luvun loppupuolella rakennettu yksikerroksinen mökki ei ole lämpöeristykseltään erityisen energiatehokas, mutta pysyy kyllä mukavan lämpimänä kunhan polttelee puita takassa ulkolämpötilasta riippuen sopivin välein.

Lämpöä ylläpidetään mökillä myös sähköpattereiden avulla ja niillä on myös aiempina talvina pidetty mökissä pieni kosteusvaurioita estävä pohjalämpö. Pohjalämpö on asetettu mutu-tuntumalla ja sähkölaskut ovat olleet tasaisen suuria jo ennen nyt käynnissä olevaa energiakriisiä. Tänä syksynä kasvavista ylläpitokustannuksista puhuessamme ajattelin että mökin lämmityskuluja olisi aika järkeistää, tuoda järjestelmään hiukan älyä ja säästää samalla selvää rahaa.

"Mitä enemmän mökin lämmittämisestä säästetään rahaa, sitä enemmän sitä on käytettävissä mökin muuhun ylläpitoon kuten korjauksiin ja kehittämiseen."

SUUNNITTELU

Kosteus pyrkii aina siirtymään sinne missä on kylmintä. Lähtökohta oli siis yrittää pitää mökin lämpötila aina muutaman asteen lämpimämpänä kuin ulkolämpötila ja näin estää kosteuden siirtyminen ulkoa sisälle. Tarvittiin siis ainakin sisä- ja ulkolämpötilamittari joita voisi seurata etänä. Tämän lisäksi tarvittiin joku keino kytkeä etänä sähköpattereita päälle ja pois tarpeen mukaan, jotta lämpötila saataisiin pysymään sopivana kuluttaen mahdollisimman vähän sähköä. Mökin sisätilan kosteusprosentti olisi myös hyvä tietää sillä jos kosteusprosentti ylittää 70% niin homevaurion riski kasvaa.

ÄLYKKÄÄN POHJALÄMMITYKSEN TOTEUTUS

Yllätyksekseni mikään palveluntarjoaja tai elektroniikkatarvikkeita myyvä liike ei suoraan tarjonnut tähän tarpeeseen ns.avaimet käteen- pakettia, jossa olisi kaikki tarvittavat osat ja logiikka valmiina seinään kytkettäväksi. Piti siis itse pohtia kokonaisuuden logiikka ja sitten etsiä tarpeeseen sopivat osat. Onneksi tällainen pohdinta on itselleni mielekästä ja tarjoaa mahdollisuuden luoviin ratkaisuihin.

Tässä kohtaa totean että myöhemmin tekstissä olevat linkit ja maininnat joihinkin tiettyihin kauppoihin eivät ole tarkoitettu mainoksiksi. Haluan vaan tehdä lukijoille mahdollisimman helpoksi löytää tarvittavat tuotteet, jos joku haluaa vastaavaa systeemiä rakentaa. Muualtakin vastaavia tuotteita löytyy ja hintoja kannattaa tietysti aina vertailla.

Päädyin kokonaisuuteen joka sisälsi kolme sähköpatteria. Näistä pienin 400w pikkupatteri ja kaksi muuta hiukan isompia puhaltimillä varustettuja malleja. Näistä 400w pikkupatteri oli ainoa joka piti tässä vaiheessa ostaa. Puuilosta ostin Harju öljytäytteisen lämmittimen hintaan 55e, muut jo mökiltä löytyivät. 

Päätin kytkeä 400w patterin termostaatilla varustettuun pistorasiaan, joka automaattisesti antaisi virtaa jos lämpötila lattianrajassa laskisi alle säädetyn asteen, näin ollen mökin lämpötila olisi edes jonkunlaisessa automaattisessa valvonnassa vaikka itse en muistaisikaan sitä jatkuvasti seurailla. Puuilosta löytui tähän sopiva Axxel-ämpötilavahti n.30e hintaan.

Lämpötilan ja kosteuden etämittaamiseen tarvittiin nettiin yhteydessä oleva keskusyksikkö sekä siihen sopivat anturit. Meillä mökiltä jo 4G-mobiilinetti löytyi valmiina joten sitä ei tarvinnut tässä yhteydessä hankkia. Verkkokaupasta löysin TFA-Weatherhub 8229 aloitussetin hintaan 119e. Se sisälsi lämpötila- ja ilmankosteusanturit. Lisäksi ostin vielä toisen lämpötila-anturin jolla sain mitattua sekä sisä- että ulkolämpöä, sen hinta oli 39e. Tämän setin nettiin kytkeminen oli todella helppoa. Kytkeminen tapahtui hetkessä ja lämpötilat alkoivat samantien ilmestyä puhelimen sovellukseen. Sovellus on englanninkielinen, mutta silti helppokäyttöinen.

Pattereiden päälle ja pois kytkemiseen etänä tarvitsin vielä nettiin kytkettäviä älypistorasioita. Verkkokaupasta hain myös nämä. Nedis SmartLife-pistorasiat olivat kustannustehokas valinta hintaan 19e/kpl. Näissäkin nettiin kytkeminen kävi helposti. Kännykkään ladattava sovellus lähti heti toimimaan ja oli vielä suomenkielinenkin.

Seuraavassa kaaviossa näytän vielä koko järjestelmän pelkistettynä.

Punainen: sähköpatterit, Keltainen: termostaattitöpseli, Vihreä: älypistorasiat, Sininen: lämpötilan ja kosteuden etämittaus. Wifireititin jakaa järjestelmän nettiin jossa sitä voi seurata ja ohjata kännykkäsovelluksilla.

Puhelimen sovelluksesta voi seurata mökin sisä- ja ulkolämpöä graafisesti. Pienet muutokset ylös ja alas sinisellä käyrällä ovat 400W patterin kytkeytymiset päälle ja pois ajastamani aikataulun mukaan käyttäen älypistorasiaa, tällä tavoin patteri on päällä vain noin puolet vuorokaudesta.

Lämpötilan ja kosteuden mittausdataa voi puhelimen sovelluksesta
seurailla helposti. Sovellukseen voi myös asettaa hälytyksiä joista tulee
ilmoitus kun lämpötila tai kosteus saavuttaa jonkun määrätyn arvon.

Älypistorasioiden suomenkieliseen puhelinsovellukseen on helppo lisätä pistorasioita, ohjata niitä verkon yli ja aikatauluttaa tehtäviä.

VAIKUTUS KUSTANNUKSIIN

Pitää tietysti kysyä että onko tällaisessa näpertelyssä sitten lopulta mitään järkeä, tuleeko selvää rahallista säästöä ja kuinka kauan menee että järjestelmään investoidut n.250e saadaan kuoletettua? Vertailukohtana käytän tässä 2021 marraskuun sähkölaskua ja 2022 lokakuun sähkölaskua, jotka olivat kirjoitushetkellä saatavissa.

Marraskuu 2021
Sähkönkulutus 515kWh
Hinta 7,95c/kWh
Yhteensä 40,95e

Lokakuu 2022
Sähkönkulutus 59kWh
Hinta 33c/kWh
Yhteensä 19,50e

Sähkön hinta on meidän tapauksessa vuonna 2022 yli nelinkertainen edellisvuoteen verrattuna, mutta sähkönkulutus pieneni melkein yhdeksän kertaa pienemmäksi. Lopulta sähkön kuukausilasku pieneni enemmän kuin 50% (sähkön siirtohintoja ei ole tähän laskettu mukaan sillä niihin ei voi itse vaikuttaa). Tämän lisäksi älypistorasioiden puhelinsovelluksessa on mahdollisuus aikatauluttaa pistorasioiden toimintaa, jolloin sähkökulutusta voi edelleen vähentää ja keskittää pörssisähköä käytettäessä yön halvemmille tunneille.

Lämmityksen tarpeeseen vaikuttaa tietysti monta muuttujaa kuten ulkolämpötila, rakennuksen eristys, mökin käyttöaste jne. mutta mielestäni on aika selvää että meidänkin olisi kannattanut jo vuosia sitten järkeistää mökin talvilämmittämistä. Kyse ei ole pelkästään siitä että säästetään sähköä tai pelastetaan maailma vähentämällä kuluttamista vaan myös selkeä rahan säästäminen. Mitä enemmän mökin lämmittämisestä säästetään rahaa, sitä enemmän sitä on käytettävissä mökin muuhun ylläpitoon kuten korjauksiin ja kehittämiseen. 

Jos olisimme jatkaneet mökin pohjalämmön ylläpitämistä kuten aiempina talvina olisi kuukausilasku ollut nyt noin 170e+sähkönsiirtomaksu (joka sekin kasvaa kulutettujen kWh määrän mukana). Täten menee siis vain vajaa kaksi kuukautta että 250e laiteinvestoinnit maksavat itsensä takaisin.

Oma johtopäätökseni tästä projektista on, että jokaisen mökinomistajan kannattaa toteuttaa jonkinlainen päivitys älykkäämpään ja monin tavoin kestävämpään lämmittämiseen. Suuren osan ajasta käyttämättömänä olevat tilat vaativat usein pohjalämmitystä kosteusvaurioiden välttämiseksi ja esimerkiksi tällä tavoin sen voi toteuttaa älykkäästi. Siinä säästää selvää rahaa.

Torjumisesta sopeutumiseenko?

 

Länsimaailma heräsi ilmastonmuutoksen torjuntaan ei ainoastaan harmillisen myöhässä, mutta kuten olemme joutuneet huomaamaan, myös täysin väärään aikaan. Pariisin vuoden 2015 historiallista ilmastokokousta seuranneet viisi vuotta loivat mielikuvaa siitä, että vaikka puheet muuttuivat liian hitaasti teoiksi niin jotain silti tapahtui ja ehkäisytoimien periaattelinen vastustaminen vaikutti ainakin omasta mielestäni vähentyvän. Sitten tuli Covid ja siirsi koko sivilisaation huomion toisaalle. Samalla se paljasti myös sen tosiasian, että vaikka edellisten vuosien kollektiivinen huomio oli ilmastonmuutoksen lisäksi lähinnä poliittisissa kriiseissä (Trump, Brexit, pakoilaiskriisi) niin näennäisen kansainvälisen harmonian ja pitkästä rauhanajasta ja yhteistyöstä huolimatta taustalla vaikuttivat edelleen syvät nationalistiset ja jopa imperialistiset periaatteet. Ehkä me vain hetken luulimme asuvamme modernissa, ihmisarvoa ja elämää kunnioittavassa yhteiskunnassa?

Huolimatta siitä kuinka kansainvälisesti vertaillen enemmän tai vähemmän onnistuneesti Suomessa Korona-kriisi (toistaiseksi) läpikäytiin niin ilmastonmuutoksen torjunnalta se söi sille kertyneen momentin tyhjiin. Monet varmasti odottivat ja toivoivat, että Koronan hellitettyä palaisimme ruotuun jopa entistä päättäväisemmin suuren kriisin yhdistäminä ja alkaisimme pyrkiä kohti kestävämpää yhteiskuntaa ja päästöjen nollaamista. Sitten tuli Putinin hyökkäys Ukrainaan.

Lienee turha käyttää montaa riviä ilmastonmuutoksen torjunnan edistymisen kuvailuun tällä hetkellä kun huomio on siirtynyt sotaan Euroopassa. Huomaan kuitenkin itse palaavani uudestaan ja uudestaan ajatukseen että kuinka kaukana on se päivä kun ilmastonmuutoksen torjuntaan osoitettuja resursseja aletaan suunnata sopeutumistoimiin. Mikä on se ratkaiseva muutos? Entä mitä sopeutuminen sitten on, mitä toimia se vaatii kansalaiselta, yhteisöltä, valtiolta tai koko ihmiskunnalta? 

"Jos minun pitäisi hyväksyä tulevaisuus jossa ympäristö on globaalisti uhrattu kasvavalle taloudelle, kansallinen turvallisuus imperialistisille haaveille ja heikompien hyvinvointi oman edun tavoittelulle niin ensimmäiseksi täytyisi muuttua toiseksi ihmiseksi."

Lyhyt vastaus: ei aavistustakaan. Jos minun pitäisi hyväksyä tulevaisuus jossa ympäristö on globaalisti uhrattu kasvavalle taloudelle, kansallinen turvallisuus imperialistisille haaveille ja heikompien hyvinvointi oman edun tavoittelulle niin ensimmäiseksi täytyisi muuttua toiseksi ihmiseksi. Usein kuulee tarinoita ihmisistä, jotka ovat palanneet rikoksen tai muun epäeettisen toiminnan tieltä kaidalle polulle, tehneet ns. parannuksen ja ovat nyt yhteisen hyvinvointimme eteen työtä tekeviä yksilöitä. Kuka muistaa kuullensa ihmisistä jotka tietoisesti ovat hylänneet kaikenlaiset kestävät arvonsa ja päättäneet alkaa nykystandardeilla “pahiksiksi”? Enkä nyt tarkoita tilanteita joissa tilaisuus on tehnyt varkaan tai joissa vaikeat olosuhteet tekevät lain kiertämisestä liian houkuttelevaa. Ei, tämä muutos tarkoittaisi kokonaisvaltaista muutosta ajattelutavassa, itsensä aivopesemistä. Jotta olet valmis siirtämään kestämättömät ja itsekkäät - tulevaisuuden maailmaan sopeutuneet - toimintatapasi myös omille lapsillesi pitää sinun uskoa niihin jo melko sokeasti.

Uskon kyllä että itsekin tarpeen tullen voin tarttua aseeseen ja puolustaa perhettäni, yhteisöäni ja hyvinvointia minullekin yli 40 vuotta tarjonnutta kotimaatani sitä valtaamaan tulevilta ulkoisilta voimilta, mutta on hyvin vaikea uskoa että kriisin väistyttyä kotiin palaisi enää sama mies, jos edes palaisi ensinkään. Sotarintamalla itsensä aivopeseminen on varmasti helpompaa kuin abstraktilta kuulostavan “toivottoman tulevaisuuden” äärellä. Taistelukentällä ei ole tilaa rakkaudelle, myötätunnolle tai armolle. Ne voidaan korvata vihalla, katkeruudella ja armottomuudella, mutta jos sopeutuminen arvaamattomaan tulevaisuuteen tuo nämä tunteet myös arkielemään niin tuskin voidaan olettaa että mikään pitkäkestoinen rauha, turvallisuus tai elämänlaatu on saavutettavissa.

"Miten päättäjät esittäisivät asian kansalaisille? Miten vanhemmat esittäisivät asian lapsilleen? Voidaanko aktiivista päätöstä heikomman tulevaisuuden valitsemisesta tehdä, vaikka vaihtoehtoa ei olisikaan?"

Ihminen on sopeutuvainen ja muuttuneet olosuhteet alkavat hyvin nopeasti tuntua normaaleilta, mutta äkkiseltään sopeutumistoimet kuulostavat yksilötasolla paljon raskaammilta kuin torjuntatoimet. Jos maailmanpoliittinen tilanne yhtäkkiä heilahtaa vielä heikompaan suuntaan ja esim. Kiina, Venäjä ja osa muistakin Aasian maista päättäisi perustaa oman yhteisönsä ja lopettaa kaupankäynnin ja yhteydenpidon muuhun maailmaan (tämä on toivottavasti täysin älytön skenaario) niin voitaisiin varmaan ilmastonmuutoksen torjunnasta lakata samantien puhumasta länsimaissakin vaikka varsinaiset sotatoimet vältettäisiinkin. 

Mutta edelleen mieleeni tulee kysymys: miten päättäjät esittäisivät asian kansalaisille? Miten vanhemmat esittäisivät asian lapsilleen? Voidaanko aktiivista päätöstä heikomman tulevaisuuden valitsemisesta tehdä, vaikka vaihtoehtoa ei olisikaan?

On toki mahdollista että kriisi Ukrainassa saadaan päätökseen yllättävän pian ja maailman poliittinen ilmapiiri alkaa toipua esim. Yllättävän Venäjän vallanvaihdon seurauksena. Ukrainan valtion rajat saatetaan saada vedeltyä kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla ja yhteiskunnan rakentaminen entistä kehittyneemmäksi alkaa edetä sekin hyvää vauhtia. Suomen Nato-jäsenyys tai -jäsenyttömyys saattaa olla vaikuttamatta kansakuntamme turvallisuuteen ja hyvinvointiin ainakaan niitä heikentävällä tavalla ja ilmastonmuutoksen aktiiviset torjuntatoimet saadaan takaisin agendalle asian vaatimalla reippaudella ja…

Lopetan nyt tähän tällä kertaa sillä edeltävä kappale alkoi mielestäni kuulostaa vähintään yhtä uskomattomalta kuin miltä sota Euroopassa kuulosti vielä kolme kuukautta sitten. Olen muuten huomannut selviä muutoksia omassa ajattelussani viime kuukausien aikana, muutoksia jotka eivät mielestäni kehitä minua kohti sitä ihmistä, joka haluaisin olla. Tätä kyynisyyttä vastaan olen taistellut mm.tekemällä vapaaehtoistyötä SPR:n Ukraina-operaatiossa, josta olenkin saanut vastapainoa synkille ajatusleikeille. Perhe, työ, harrastukset ja ystävät toki auttavat myös ja ehkä tämän blogauksen avulla saan myös hiukan tätä asiaa kirjoitettua ulos kiertämästä päässäni ja ehkä joku teistä lukijoista saa myös lohtua ettei ole ainoa joka näitä epätoivottuja ajatuksia huomaa pohtivansa. Vittusaatana silti, ni.

Editoitua Todellisuutta

Pieni jatkuvaan kiusaamiseen ja sortamiseen kyllästynyt kehittyvien valtioiden joukko iski COP26-ilmastokokouksessa voimakkaasti viittä suurinta saastuttajaa vastaan karate-iskuja säästelemättä. Yllättäen tohinaksi laittaneet edustajat olivat vilpittömästi ilmaston asialla eivätkä haaskanneet montaakaan ajatusta sen suhteen miltä tempaus näyttäisi markkinavoimien tai suuren yleisön mielestä. Jatkuvan talouskasvun nimissä toteutettu riisto ja sen vaatimat uhraukset saavuttivat vihdoin kriittisen massan ja kun taistelu alkoi oli alusta lähtien selvää että panokset olivat kovat; pelissä oli kaikki! Savun hälvettyä hiljaisuuden katkaisi groovaava funk-musiikki ja uusi maailmanjärjestys oli kapitalismin sijaan karateismi.

Samaan aikaan kun Glasgown 2021 ilmasosopimus solmittiin niin vietin itse iltaa Cinemadrome-leffafestareilla. Kotimatkalla uutisia lueskellessani pohdin kuinka piristävää olisi jos kansainvälisellä diplomatialla olisi enemmän yhteistä kengännauhabudjetilla toteutetun 70-lukulaisen karate-elokuvan kanssa.

"Toisin kuin elokuvaa katsellessa, me emme n.90 minuuttia myöhemmin nähdä onko asioista sopiminen tarpeeksi vai jäävätkö käytännön toimet silti puolitiehen."

No vitsit vitsinä, väkivalta johtaa kestävään lopputulokseen ainoastaan elokuvakankaalla. Oikeassa maailmassa on varmasti kaikkien kannalta parempi että diplomatia ja neuvottelut puhuvat nyrkkien sijaan. Silti huomaan itse odottavani ilmastotoimien kanssa jotain konkreettista, jotain pysäyttävää ja sellaista jonka muistaisi jälkeenpäin hetkenä kun jotain tapahtui. Harmillisesti ilmastokriisi ei ole sen luonteinen, se siitä osaltaan juuri tekee ongelmana niin pirullisen. Ilmastonmuutos etenee kuin valtameritankkeri, hitaasti mutta varmasti ja sen pysäyttämiseen tarvitaan paljon jatkuvaa vastavoimaa. Pitää ymmärtää että tankkerin potkureita on kiihdytetty pitkään ja hartaasti vuosikymmenten ajan.

Kaikki meistä jotka olemme harrastaneet tai tehneet työksemme projektiluonteisia hommia tiedämme kuinka haastavaa on jaksaa jatkaa pitkäjänteistä tekemistä ilman välitöntä palkintoa. Jos et osaa mieltää itse tekemistä palkinnoksi jäävät hommat usein kesken. Pienempi kulutus ja ruokavaliomuutokset ovat omassa arjessani pysyneet, mutta mistä saisin inspiraatiota jatkaa vielä pidemmälle? Ei ainakaan uuden ilmastosopimuksen laatimisesta, josta toiset uutisoivat pannukakkuna ja toiset yhtenä askeleena eteenpäin.

Toisin kuin elokuvaa katsellessa, me emme n.90 minuuttia myöhemmin nähdä onko asioista sopiminen tarpeeksi vai jäävätkö käytännön toimet silti puolitiehen. Vuosikymmenten päästä vasta tiedämme vastauksen, tai mikä kylmäävintä - lapsemme tietävät. Ilmastosopimukset saattavat olla vain kuin vauhdikas traileri, joka antaa varsinaisesta elokuvasta aivan liian optimistisen kuvan.

"Olen varma että emme tunne uutta uljasta kestävämpää yhteiskuntaa omaksemme jos emme osallistu sen rakentamiseen."

Viime kesän tapahtumista Suezin kanavassa olisi varmasti saanut myös mielenkiintoisen elokuvan. Maailmalle uutisoitiin huolestuneina kuinka 400m pitkä megakonttilaiva blokkasi Suezin kanavan ja viivästytti kymmenien tuhansien konttien perille pääsyä. Olisiko kyseessä poliittinen trilleri vai kenties sankaritarina suurten kaivinkoneiden ja ruoppaajien käyttäjistä Armageddon-elokuvan tyyliin? Harkinnan arvoinen olisi mielestäni myös tragedia, jossa lopulta matkaansa jatkanut laiva toimittaa kontit Eurooppaan ja kulutusjuhlat voivat jatkua.

Kaikesta tästä huolimatta mielessäni pyörii vanha sanonta: jotain pitäis tehdä. Minun, sinun ja muiden pronominien. Olen varma että emme tunne uutta uljasta kestävämpää yhteiskuntaa omaksemme jos emme osallistu sen rakentamiseen. Ehkä itsekin löydän uuden inspiraation taas jostain. Siihen asti jatkan kulutuksen vähentämistä, kasvispainotteista ruokavaliota ja elokuvien katselua.

Tukilakko 2020 - yhteenveto

Vuodenvaihteessa 2019-2020 julkistin ajatukseni tukilakosta ilmaston hyväksi. Ajatus oli, että nuorten viettäessä perjantaisin ilmastolakkoja minä voisin yrittäjänä osoittaa jotenkin konkreettisesti tukeni heille ja heidän ajamalleen asialle - paremmalle ja kestävämmälle tulevaisuudelle. Päädyin siihen, että lakkoilun sijasta tehokkaampaa olisi hyödyntää lähes 20-vuotisen työurani aikana kerääntynyttä kokemusta visuaalisesta viestinnästä ja suunnata sitä ilmastonmuutos- ja ympäristönsuojelutyöhön. Itse en kuitenkaan ole tutkija, toimija tai aktivisti jolla olisi jotain (noh, ainakaan tätä blogia kummoisempaa) aktiivista projektia joten päätin antaa aikaani ja osaamistani muiden käyttöön. Päätin siis että vuoden 2020 aikana tekisin tuen hakijoiden riittäessä jopa 30 päivää talkootöitä ilmaston eteen. Tuo vastaisi karkeasti 1/10 vuoden työpäivistä edistämään omien lapsienikin tulevaisuutta, ei paha.

Julkaisin aiheesta Zeroboys-blogauksen sekä yhteydenottosivun yritykseni 3Dollin sivustolla. Sitten laitoin idean jakoon someen. Muutaman päivän ja muutamien kattavien jakojen jälkeen sainkin ensimmäisen hakemuksen ja tammikuussa 2020 tein jo yhden kokonaisen talkoopäivänkin. Helmikuussa tein jo kahta projektia yhteensä noin kolme päivää. Maalis- huhtikuussa työstin hyvää vauhtia kolmatta projektia, mutta kuten niin moni asia niin myös Tukilakon yhteydenotot hiljenivät Covid-pandemian iskiessä. Kesän ja syksyn aikana jaoin Tukilakko-tietoisuutta myös ympäristötietoisesti toimiville asiakkailleni, uudelleen sosiaaliseen mediaan ja muutamissa tapahtumissa joista minulle tarjottiin näkyvyyttä, mutta mitään uutta toteutuskelpoista projektia en Tukilakko-hankkeeseen enää vuoden 2020 loppuun mennessä saanut. Viimeiset keväältä jäljelle jääneet parin päivän talkootyöt tein syyskuussa.

"Aion jatkaa Tukilakko-toimintaa vastaisuudessakin, hakemuskaavakkeen löytää osoitteesta www.tukilakko.fi ja sitä saa jakaa eteenpäin!"

Pandemiaa ja sen tuomia muutoksia ei varmasti kukaan osannut odottaa enkä koe epäonnistuneeni Tukilakko2020-hankkeessa. Vaikka talkoopäiviä ei kertynytkään enempää kuin 9/30 niin tekemistäni töistä sain siinä määrin kiitosta ja hyvää palautetta, että aion jatkaa Tukilakko-toimintaa vastaisuudessakin. Päätin että en aseta selkeitä tavoitteita työmäärille, mutta aina kun sopiva projekti tulee eteen niin olen valmis talkoisiin hyvän ja tärkeän asian puolesta. Hakemuskaavakkeen löytää osoitteesta www.tukilakko.fi ja sitä saa jakaa eteenpäin!

Tässä alla on koostettuna vielä lyhyesti esittelyt tekemistäni Tukilakko2020-projekteista.

CASE 1: AGENDA-ART 2030

Sain yhteydenoton Agenda-Art 2030-hanketta koskien. Kyseessä oli syksyllä 2020 järjestettävä taidetapahtuma, jonka tarkoitus oli avata YK:n Kestävän kehityksen tavoiteohjelman (Agenda 2030) 17 osa-aluetta 17 taideteoksen keinoin. Esityspaikkoja olivat mm. Finlandia-talo ja Kansallismuseo. Taiteen ja kestävyyskriisin yhdistävällä tapahtumalla oli “pyrkimys tavoittaa jotain aivan keskeistä kestävyysmurroksen ytimestä - saada ihmiset katsomaan asioita uusin silmin ja lisätä heidän motivaatiotaan toimia paremman maailman puolesta.”

Tapahtuma tarvitsi visuaalista viestintää sekä konkreettisen opaskartan esitysalueesta. Toteutin logon pohjalta hiukan värikkäitä animointeja nettisivuille ja someen sekä kartan ja muita kuvituksia painotuotteisiin. Lisää infoa tapahtumasta sekä luotua graafista materiaalia hankkeen nettisivuilla.

CASE 2: LUOMUOSUUSKUNTA OMA MAA

Oma Maa on ekologiseen omavaraisuuteen tähtäävä ruokaosuuskunta, luomuravintola ja luomutila. Heidän toimintansa tähtää ekologisempaan ja sosiaalisesti sekä taloudellisesti oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan. Heidän yhteydenotossaan toivottiin apua visualisoimaan maaperää eheyttävää ja ympäristöystävällisempää kiertoviljelyä. Rakensin kuvan 3D-muotoon asiakkaan toimittamien luonnosten pohjalta ja tuotin siitä tarvittavat painolaatuiset kuvat sekä pari animaatiota some-käyttöön. Lisää infoa Oma Maa -luomuosuuskunnasta tästä.

CASE 3: UNIMYRSKY - HILJAINEN MAA - lyriikkavideo

Unimyrsky on tamperelaislähtöinen rockbändi, jonka missio on manserockin uusi tuleminen. Bändi oli julkaisemassa ympäristöongelmista kertovan kappaleen ja tarvitsivat sille lyriikkavideon. Sanoitusten ja fiiliksen pohjalta rakensin 3D-merimaiseman jonka pohjalle video kasattiin. Tässä linkki videoon sekä Unimyrskyn Facebook-sivulle.

Jalat maassa

On heinäkuu 2020 ja mediassa on vihdoin nähty muutakin kuin Korona-uutisointia. Muun muassa matkustusrajoitusten poistumisesta on iloittu ja matkatoimistojen työntekijät kehuvat haastatteluissa kuinka syksyn matkoja on varattu jo oikein mukavasti. Vuoden-parin päästä tiedämme varmasti paljon enemmän siitä miten Covid-19 levisi ympäri maapallon niin nopeasti, mutta yksi asia on nyt jo varmaa: Vapaa-ajan matkailun huikea kasvu nykytasolle kuljetti tehokkaasti viruksen Kiinasta Eurooppaan ja Keski-Euroopan suosituista talvimatkustuskohteista jopa tänne pohjolan perälle. Täyteen ahdetut laskettelukeskukset, ravintolat ja tiiviisti pakatut lentokoneet loivat ideaaliset olosuhteet viruksen nopealle leviämiselle.

Toukokuussa valtioneuvosto päätti avata aiemmin keväällä suljetut peruskoulut lukuvuoden kahdeksi viimeiseksi viikoksi poikkeusjärjestelyin. Päätöksestä syntyi äänekäs keskustelu ja mielipiteitä tuotiin julki paljon sekä puolesta että vastaan. Sen sijaan että ottaisin tässä nyt kantaa jälkiviisaana koulujen avaamiseen tahtoisin kääntää huomion itse tuohon syntyneeseen kohuun. Mieleeni tuli, että keskustelu on hyvä asia. Ihmiset olivat nopeasti oppineet perusasioita virusten leviämisestä, käsien pesuun kiinnitettiin huomiota ja vanhemmat olivat jopa valmiita pitämään lapsensa kotiopetuksessa koulun sijaan vaikka jokainen meistä kotiopetusta keväällä 2020 tehneistä tietää ettei se ainakaan se helpompi vaihtoehto ollut. Ihmiset olivat siis valmiita näkemään vaivaa pitääkseen viruksen kaukana ja mielestäni tämä oli positiivinen yllätys.

"Toivoisin vilpittömästi että kasvava ulkomaanmatkojen varaaminen saisi ihmisissä aikaan vähintään yhtä voimakkaan allergisen reaktion kuin keväinen koulujen avautuminen."

Nyt kesäisiä matkailulööppejä silmäillessäni toivoisin tuollaisen "koronakevään hengen" asustavan meissä kaikissa edelleen. Toivoisin vilpittömästi että kasvava ulkomaanmatkojen varaaminen saisi ihmisissä aikaan vähintään yhtä voimakkaan allergisen reaktion kuin keväinen koulujen avautuminen. Siinä missä lentomatkustaminen on osa lastemme tulevaisuutta vaarantavaa länsimaista kerskakuluttavaa elämäntapaa on huomaamatta matkakohteissa ja matkustamoissa leviävä virus uhka itsellemme ja läheisillemme mahdollisesti jo viikkojen aikajänteellä. Ratkaisu molempiin on kuitenkin helppo: muutetaan asennettamme matkailuun, nyt meillä on siihen jopa aiempaa painavampi konkreettinen syy. Syy jota voi perustella tieteellä, isänmaalla, lasten ja vanhusten terveydellä, taloudellisilla ja sosiaalisilla syillä sekä niin monella muullakin asialla että valitse vain itsellesi sopivin ja anna mennä!

Turismin varaan rakennettu yhteiskunta on Pariisin ilmastokokouksessa 2015 yhdessä sovittuihin tavoitteisiin sopimaton käsite. Kuten ovat myös mm. keinotekoisesti ylirahoitettu lentoteollisuus, ulkoistetut teollisuuden päästöt ja sademetsien tuhoaminen. Eri mieltä olevat saattavat kysyä että mikä ihmeen Pariisin sopimus tai että mitä sitten. Kansainväliset sopimukset ovat käytännössä ainoa asia terveen järjen lisäksi joka pitää yhteiskuntamme poissa törmäyskurssilta toistensa kanssa. Ja tervettä järkeä tuntuu monen valtion johdossa olevan nykypäivänä vähemmän ja vähemmän. Poikkeuksellisena aikana tulee kansainvälisiä sopimuksia kunnioittaa vähintään yhtä päättäväisesti kuin niiden allekirjoitushetkellä.

Euroopassa laantumassa oleva Covid-19 ensimmäinen aalto jää toivoakseni ainoaksi laatuaan, vaikka on täälläkin paikoittain jouduttu peruuttamaan jo avattuja palveluita. USA:ssa avautuva talous yhdistettynä sosiaaliseen kuohuntaan tuntuu pitävän tartuntakäyrät ylhäällä ja muilla mantereilla tilanne on monin paikoin vielä pahenemassa. Mikään ei kuitenkaan ole käytännössä muuttunut puolen vuoden takaisesta: virus leviää aivan yhtä herkästi ja tulee aiheuttamaan uusia tartunta-aaltoja laajoilla alueilla heti kun ulkomaanmatkustaminen alkaa taas yleistyä. Perustuslaki takaa meille liikkumisen vapauden, mutta lainsäädännöllä voitaisiin motivoida yrityksiä ja yksittäisiä ihmisiä harkitsemaan vaihtoehtoa ulkomaanmatkailulle esimerkiksi pakollisten ja pysyvien matkailua seuraavien karanteenijaksojen avulla.

"Jos vuosi 2020 muistetaan tulevaisuudessa Korona-vuotena niin olkoon sitten niin, mutta varmaa on että sitä ei tulla muistamaan ihmisistä jotka kuolivat tai vammautuivat joutuessaan perumaan jokavuotisen etelänmatkansa."

En ole poliitikko tai perustuslakiasiantuntija, mutta tiedän nyt paremmin kuin tiesin puoli vuotta sitten kuinka suuri valta lainsäädännöllä on arkiseen elämäämme tarpeen vaatiessa. Lainsaadäntö on tärkein ase sekä virusten että ilmastonmuutoksen torjunnassa, ainoa ero näiden kahden välillä on uhkakuvien aikajänne. Tekemällä tuntuvia lainsäädöllisiä muutoksia kohti Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita tehdään varmasti lyhyellä aikavälillä jossain määrin hallaa sekä teollisuudelle, kansantaloudelle kuin yksittäisten ihmisten kokemukselle heidän perusoikeuksistaan, mutta niin kauan kun päätökset perustellaan tutkitulla tiedolla ja parhaimmalla mahdollisella asiantuntijoiden joukolla ovat vaikutukset varmasti pienemmät kuin ne joilla tavoin muuttuva ympäristö yhteiskuntia pidemmällä aikavälillä verottaa.

Jos vuosi 2020 muistetaan tulevaisuudessa Korona-vuotena niin olkoon sitten niin, mutta varmaa on että sitä ei tulla muistamaan ihmisistä jotka kuolivat tai vammautuivat joutuessaan perumaan jokavuotisen etelänmatkansa. Olen ehkä naiivi, mutta en niin lapselinen että kuvittelisin matkailumuutoksen olevan pysyvä ilman siihen kannustavia tukia ja lainsäädäntömuutoksia. Päättäjillä on kyky tehdä päätöksiä ympäristön ja henkilökohtaisen turvallisuutemme eteen ainoastaan jos heillä on siihen tarpeeksi taloudellisia, yhteiskunnallisia, henkilökohtaisia ja tieteeseen perustuvia syitä. Käyttäytymällä vastuullisesti lähetämme pienen viestin, jonka perheemme, ystävämme, naapurimme, työkaverimme ja sitä kautta iso joukko muitakin voi levittää lopulta päättäjien tietoisuuteen asti. Hyvää kesää ja pidetään jalat maassa!

Uusi normaali

En ole koskaan ollut kiinnostunut sisustamisesta, mutta viime päivinä olen huomannut kiukustuvani tavallista herkemmin joutuessani keskustelemaan aiheesta. Huomaan myös kaipaavani omaa aikaa, hiljaisuutta tai musiikin kuuntelua keskeytyksettä. Arki Korona-kriisin aiheuttaman sosiaalisen eristäytymisen keskellä on muuttunut valtavasti, mutta joudun jopa pinnistelemään yrittäessäni keksiä millä tavoin elämäni on tänä aikana kokenut ns. todellista laadun alenemista. Jos meille vielä pari kuukautta sitten olisi kuvailtu tämänhetkistä tilannetta ja kysytty miten luulisimme tämän erilaisen arjen kokevamme niin olisimme luultavasti vastanneet käyttäen melko painavia adjektiivejä kuten kamala, surullinen, ahdistava jne.mutta todellisuudessa tilanteen ollessa päällä sopeudumme siihen äärimmäisen nopeasti ja melko vähäpätöisten em. sisustuskiukkujen ja hiljaisuustoiveiden rinnalle nousee monta merkittävää positiivistakin asiaa.

Arjesta eristyksissä tulee nopeasti uusi normaali, aivomme tottuvat muutokseen ja pian ainoastaan hitaammin hioutuvat nurkkakohdat herättelevät meitä muistamaan että jokin on muuttunut. Toisille (kuten itselleni) sosiaaliset suhteet on arjessa ennenkin hoidettu pääasiassa chattien välityksellä ja ainoastaan poisjääneet viikottaiset pikku kyläilyt vanhempieni luona harmittavat ja muistuttavat että jotain puuttuu. Ymmärrettävästi on myös ihmisiä (kuten esim. vaimoni) joille sosiaaliset suhteet, kahvitteluhetket kasvokkain, ovat olleet sosiaalisen elämän ydin ja heille muutos on varmasti tältä osin vaikeampi. Vaikeimmassa tilanteessa varmasti ovat itse tartunnan saaneet, heidän omaisensa sekä itsensä riskirajoille laittava hoitohenkilökunta. Kotona työskentely itselleni graafisen alan yrittäjänä on melko helposti toteutettavissa, mutta esim. ravintola- tai kauneusalan yrittäjälle tulevaisuus voi näyttää epävarmemmalta. Voi vain toivoa että pakotettu muutos tuottaa innovatiivisia ratkaisuita myös näillä aloilla ja johtaa jopa pysyvään ja markkinavaihteluita paremmin kestävämpiin toimintamalleihin. Tulevaisuus on ehkä epävarmempi kuin koskaan elinaikanamme, mutta ainakaan minä en sitä osaa tai ehdi arjessa murehtia.

Ajattelin että asioiden konkretisoimiseksi voisi olla hyvä kirjata muistiin arjen kulkua nyt kun olemme sen keskellä, jotta sitten myöhemmin olisi referenssiä tästä erilaisesta ajasta ilman että aika on muistoja kullannut tai mullannut. Ehkä tuntemusten ylös kirjaaminen voi olla myös terapeuttista tai auttaa niiden ymmärtämisessä, joten here goes:

Näin sen koin, Korona-eristäytyminen viikot 5-6:
Kirjoita toki itsellesi oma versio myöhempää tarkastelua varten

TYÖ: Omien töiden tekeminen kotoa käsin, sikäli kun löytää aikaa keskittymiselle, hoituu teknisesti melko hyvin. Koti tarjoaa kyllä häiriötekijöitä enemmän joten koneen ääressä kököttäminen vaatii enemmän omanlaistaan tsemppaamista. Toistaiseksi myös etäyhteydet toimiston tietokoneisiin ovat toimineet pääasiassa hyvin (muista kytkeä Windowsin päivitysboottaukset pois käytöstä!).
KOULU: Lasten koti-/etäkoulu sujuu hyvin, varsinkin kun 5. Luokkalaiset saivat Teams-yhteydet rullaamaan. Arvostan opettajia joka päivä enemmän.
LAPSET: Jatkuvasti ainoastaan toistensa kanssa leikkivät alakouluikäiset veljekset möykkäävät, nahistelevat, nauravat, pelleilevät, pelailevat ja vaativat huomiota kasvavassa määrin. Olen käyttöönottanut ns.kaksinpelipäivät eli joka viikko pelailen molempien kanssa ainakin yhden illan ihan kaksin jotain konsolipeliä (laatuaikaa). Koko perheen yhteinen lautapelipäivä on myös hitti ja peruttujen jalkapallo-yms-harrastusten sijaan käymme melkein päivittäin yhdessä frisbeegolfaamassa lähipuistossa ja -metsässä (35e frisbeegolf-kori Tokmannilta ehdottomasti suosittelemisen arvoinen hankinta!). Meteliä pitää myös vaan sietää enemmän kuin tavallisesti, mutta meteliä pidin varmasti itsekin pienenä.

HARRASTUKSET: Oma lenkkeilyharrastus sujuu hyvin, mutta kauniina päivänä kannattaa jo virallista lenkkipolkua välttää kun porukkaa on niin paljon liikkeellä (onneksi tyhjiä katuja ja syrjempiä polkuja riittää). Kotijumppa lasten kanssa ei aivan kuntosalilla käyntiä korvaa, mutta sentään venyttelyt ja tärkeimmät lihashuollot sillä kattaa. Hyviä pyöräilykelejä odotellaan vielä. Kirjan lukemiselle täytyy löytää jostain aikaa nyt kun ei työmatka-bussissa tule luettua! Takapihan istutukset itävät jo ikkunalaudalla ja puutarhahommia odotellaan. Pohdimme jo myös kesäpelejä, joita pienellä takapihalla voisi pelailla, jos rajoitukset jatkuvat pidemmälle kesään.
PARISUHDE: Sisustuskeskusteluita lukuunottamatta viestintä puolison kanssa sujuu melko hyvin ja yhteistä aikaa yritetään varata iltoihin. On vaikea nähdä asioita kumppanin silmin, mutta tätä pitää yrittää paremmin ja malttaa olla puuttumatta ihan jokaiseen ärsyttävään asiaan/tapaan.
KAVERIT JA MUU YHTEYDENPITO: Videopuhelut omille vanhemmille ja sisaruksille viikottaisia. Olen myös käynyt vanhemmilleni hakemassa kauppatarvikkeita, mutta äitini käy myös itse lähikaupassa aamuisin riskiryhmäläisten käyttövuorolla. Kavereiden kanssa chättiä päivittän kuten ennenkin. Yhdet onnistuneet kaverin 34v-synttärit ryhmävideoillanistujaisina Zoomin kautta, oli hauska kokemus ja näitä pitäisi järjestää enemmänkin.
ENITEN ÄRSYTTÄÄ: Muksujen huoneista jatkuvasti kaikuva lapsille ja nuorille tubettavien moottoriturpien jatkuva selitys täysin tyhjänpäiväisistä aiheista, miksi oi miksi lapseni eivät voi vaan kuunnella W.A.S.P.ia niin kuin minä tuossa iässä??

Käynnissä ekaluokan matematiikantunti.

Elämäntapamuutokset joita on jo monen vuoden ajan suositeltu toteutettaviksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tai ympäristön tilan parantamiseksi pelätään ja vältellään yleisesti niiden elämänlaatua heikentävien vaikutusten vuoksi. Uuden normaaliuden tunne koittaa kuitenkin myös näiden muutosten kanssa lähes reaaliajassa eikä elämänlaatu itseasiassa laske vaan päinvastoin nousee. Tietoisen muutoksen toteuttaminen tuottaa onnistumisen iloa, motivoi tekemään enemmän ja vahvistaa samoin toimivaa yhteisöä ja siihen kuuluvuuden tunnetta. Samalla oppii myös ymmärtämään muutoksen tarvetta paremmin ja näkemään sen hyödyt.

"Vanha normaali on ollut hyväksyä mm.kokonaisvaltaista ympäristön raiskaamista kasvavan talouden nimissä joten voitaneen siis olettaa että pystymme uuden kanssa vielä huomattavasti pahempaankin."

Aivan kuin kriisitilanteet ja niihin sopeutumisen tavat voivat olla yllättäviä ja vaikeasti ennustettavia on myös henkilökohtaisten muutosten vaikutuksia vaikea ennustaa tai ymmärtää etukäteen. Kauneus on katsojan silmässä, mutta jos perspektiivi muuttuu niin voidaan nähdä kauneutta myös aiemmin katveessa tai hämärän peitossa olleilla alueilla. Kaiken tämän muutoksen keskellä me itse muutumme ja se jos mikä voi kuulostaa pelottavalta. Vaatii rohkeutta kohdata omia pelkojaan tai olla ensimmäinen oman sosiaalisen piirin jäsen joka kokeilee jotain uutta, oli se sitten työmatkojen hoitaminen julkisilla välineillä, liharuokien osuuden vähentäminen ruokavaliosta, kuluttamisen tietoinen vähentäminen tai lentomatkailun lopettaminen muutaman merkittävimmän muutoksen mainitakseni.

Vain elämällä ikuisesti tai jotenkin maagisesti pikakelaamalla läpi vuosien voisimme saada aidon kuvan ihmiskunnan eri vaiheista ja niiden vaikutuksista aikalaisten arkeen. Ehkä nyt katastrofisilta kuulostavat tulevat sään ääri-ilmiöt, ilmastopakolaisuus ja nouseva merenpinta koetaan jatkossa uutena normaalina olotilana ja niihin sopeudutaan välttämättömänä pahana, tai itse asiassa sopeutuessamme niihin unohdamme niiden olevan edes pahoja. Vanha normaali on ollut hyväksyä mm.kokonaisvaltaista ympäristön raiskaamista kasvavan talouden nimissä joten voitaneen siis olettaa että pystymme uuden kanssa vielä huomattavasti pahempaankin. Vaihtoehtona on kuitenkin myös muutos parempaan ja kestävämpään suuntaan. Vaikka se tunnetusti vaatii pääasiassa yksilöä suurempien tekijöiden toimintaa niin uskoakseni muutoksen ytimessä ovat silti meidän jokaisen asenteet ja niiden luoma yleinen ilmapiiri. Nyt jos koska on hyvä aika miettiä itsekseen millaisen yhteiskunnan haluaisi tulevaisuudessa kokea normaaliksi ja millaisia asioita oikeastaan kannattaa vastustaa. Olemme kriisin keskellä globaalina yhteisönä astumassa uudelle rappuselle, taas uuteen normaaliin, vielä on vaikea nähdä astummeko ylös- vai alaspäin.

Kiitos kun luit tänne asti, lopuksi vielä halusin mainita kuinka nyt haastavampina aikoina ainakin omalla kohdallani tekee mieli tehdä entistä enemmän tärkeiden asioiden eteen talkoita. Käynnistin vuodenvaihteessa Tukilakko 2020-hankkeen, jossa lupasin tehdä 30 päivää talkootöitä ilmaston eteen. Nyt noin neljässä kuukaudessa olen saanut jo 7 päivää tehtyä, mutta lisää tämän viestintätukeni hakijoita kaivataan. Jos olet sitä mieltä että ilmaston eteen kannattaa talkoita tehdä niin olisin kiitollinen jos jakaisit viestiä hankkeestani, esim jakamalla someen tai suoraan kaverille linkin tähän alkuperäiseen Tukilakko 2020-blogaukseeni. Sillä tavoin aitoa ilmastotyötä tekevät ihmiset voivat saada ammattitaitoani hyödyntäen lisää näkyvyyttä tärkeälle työlleen! Kiitos vielä kerran ja hyvää keväänjatkoa!

Keikahduspisteessä

Jokainen on joskus leikkinyt kiikkulaudalla ja tietää miten se toimii. Painoa siirtyy hitaasti laudan toiseen päähän ja kun paino laudan vastapuolella ylittää oman puolemme painon niin lauta keikahtaa. Tämän keikahduspisteen ylitettyään lauta jatkaa kulkuaan alaspäin kiihtyvällä vauhdilla, vaikka paino ei enää lisääntyisikään. Maahan osuessaan lauta pysähtyy ja jää odottamaan joko mekaanista työntövoimaa tai vastapainon lisääntymistä ennen kuin alkaa liikkua takaisinpäin.

Keikahduspisteitä voi havaita muuallakin kuin leikkikentällä. Talousjärjestelmät, ekosysteemit, sivilisaatiot tai vaikka niinkin arkiset asiat kuten muotivirtaukset käyvät läpi äkkinäisiä muutoksia ohittaessaan keikahduspisteitä. Miljardien ihmisten tai moninaisten luonnonvoimien luomat loputtoman monimutkaiset järjestelmät elävät omaa elämäänsä ilman että kukaan voi niitä täysin ymmärtää. Kaikki järjestelmät vuorovaikuttavat keskenään ja aikaansaavat todellisuutemme, jossa mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos.

Monet eri tieteenalat ovat vuosisatojen ajan yrittäneet ymmärtää omaa pientä osuutta todellisuudesta ja selittää sen toimintaa mahdollisimman tarkasti. Taloustieteilijöiden matemaattiset mallit kuvaavat talouselämän ylä- ja alamäkiä melko hyvin ja ilmastotieteilijöiden vastaavat laskelmat luonnon ilmiöitä. Molemmissa esimerkkitapauksissa myös potentiaaliset romahdukset näkyvät ennustuksissa, mutta tarkkaa keikahduspistettä on mahdotonta tietää etukäteen. Paikallisten muuttujien loputon määrä ja eri järjestelmien keskinäinen vuorovaikutus luo niin suuren virhemarginaalin, että on helppoa ajautua keikahduspisteen yli huomaamatta.

"...ihminen joko yksilönä, yhteiskuntana tai globaalina toimijana leikkii kiikkulaudalla jonka keikahdukseen sillä ei ole varaa."

Jatkuvaan talouskasvuun pyrkivä yhteiskunta on pakotettu aina lisäämään tuotantoaan ja sen saavuttamiseksi mennään kiikkulaudalla yhä kauemmas pitkän tähtäimen kestävistä ratkaisuista ja kohti lyhyen tähtäimen tuottoja. Kun tarpeeksi monta pientä paikallista järjestelmää ylittää oman keikahduspisteensä alkavat yhä suuremmatkin järjestelmät liikkua kiihtyvällä vauhdilla kohti omaa keikahdustaan. Lopulta ei tarvita kuin ehkä pieni tönäisy ja seurauksena on suuri keikahdus. Kaikki tämä on tietysti tavalliselle ihmiselle yleensä näkymätöntä ja kaikki saattaa vaikuttaa olevan hyvin kunnes äkkiä mikään ei olekaan hyvin.

Tupakoitsijan krooninen yskä on vain asiaankuuluva oire, johon ei usein reagoida ennen keuhkosyöpädiagnoosia. Hyönteisten määrä ympäri maailmaa on vähentynyt 70-luvun lukemista 50-90%. Yhdessä sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen ja tehomaatalouden lannoitekuorman aiheuttaman maaperän köyhtymisen kanssa, viljely ja kasvien pölyttäminen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi. Koralliriutat maailman merissä vaalenevat ja menettävät elinvoimaansa mm.veden lämpenemisen ja happamoitumisen johdosta. Ne ovat oireita hiilidioksidin lisääntyvästä määrästä ilmakehässä ja vaikuttavat suoraan niiden yli 500 miljoonan ihmisen elämään, jotka saavat päivittäisen ravintonsa koralliriuttojen ylläpitämistä runsaista ekosysteemeistä. Ilmaston lämpeneminen sulattaa myös jäätiköitä maailman vuoristojen huipuilta ja uhkaa täten miljardien ihmisten juomaveden saantia.

Kaikki yllä olevat tapaukset ovat vain pieni osa helposti ymmärrettävistä esimerkeistä järjestelmistä, joissa ihminen joko yksilönä, yhteiskuntana tai globaalina toimijana leikkii kiikkulaudalla jonka keikahdukseen sillä ei ole varaa. Silti emme useimmiten suostu muuttamaan tapojamme vedoten milloin taloudellisiin syihin ja milloin siihen ettei kukaan muukaan muuta tapojaan. Kevään 2020 tilanteessa Korona-viruksen antama tönäisy ihmiskunnalle ei ollut pieni ja nähtäväksi jää montako kiikkulautaa se keikautti nurin, mutta selvää on että ensimmäisenä kippasivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja ne jotka ovat leikkineet tulella jo aiemmin.

"Pohjimmiltaan ihmistä on aika helppo miellyttää eikä siihen usein tarvita kosketusta kummempaa, ehkä siis olisi hyvä keikauttaa omaa arvomaailmaamme kestävämpään suuntaan nyt kun luonto meitä siihen tavallista näkyvämmin kehoittaa."

Jokainen meistä on nyt haluamattaan joutunut tilanteeseen jossa voimme katsoa omaa elämäämme ulkoa päin. Arki on poikkeuksellisena aikana meillä kehittyneissäkin yhteiskunnissa pelkistynyt ja jäljelle ovat jääneet vain olennaisimmat asiat kuten perhe, koti, luonto ja iso kasa viihdeteknologiaa. Jos uskallamme nyt olla rehellisiä tarkastellessamme hetkeksi taakse jäänyttä hektistä elämäämme voimme varmaan löytää siitä asioita, joita voisimme vaivatta muuttaa ja samalla jopa lisätä onnellisuuttamme. Pohjimmiltaan ihmistä on aika helppo miellyttää eikä siihen usein tarvita kosketusta kummempaa, ehkä siis olisi hyvä keikauttaa omaa arvomaailmaamme kestävämpään suuntaan nyt kun luonto meitä siihen tavallista näkyvämmin kehoittaa.

On ollut mielenkiintoista oppia tutkimusten osoittavan, että tarvitaan vain 3,5% osuus yhteiskunnasta joka aktiivisesti ja rauhanomaisesti ajaa muutosta ja loput seuraavat perässä. Suomessa tämä tarkoittaa n.190 000 ihmistä. Tämä kuulostaa minusta hyvinkin saavutettavissa olevalta määrältä. Vanhaa maailmaa ei pidä hylätä päivässä, mutta suunta pitää ottaa päättäväisesti kohti mm. Pariisissa jo 2015 globaalisti sovittuja tavoitteita. Joukkovoima ohjaa poliitikkoja tietyn keikahduksen jälkeen vahvemmin kuin teollisuuden raha ja kriisistä voidaan nousta uuteen ja parempaan maailmaan, eikä takaisin todistetusti tuhoon johtavalle tielle. Tarvitaan vain rohkeutta, päättäväisyyttä ja tervettä järkeä.