Tunnisteet

ilmastonmuutos hiilijalanjälki lentomatkailu #nofly #zerofly asennemuutos juna Korona-virus bussi ilmastoteko muutos tukilakko zerofly Korona ilmastotietoisuus kasvissyönti kulutus laivamatka 3Dolli BIOS CO2 Climate Change IPCC Kanaria Pariisin ilmastosopimus Quorn ajansäästö ajatteleminen autoilu empatia ennakkoluulo eurooppa henkilökohtainen heräte-virta ilmastoahdistus ilmastolakko ilmastosopimus joseph romm kalastus katkaisintöpseli kauramaito kirja kokonaisuus laiva lihansyönti lobbaus onnellisuus politiikka some sähkönsäästö sähkösopimus takaisinkytkentä telttailu turvallisuus vaalit viestintätuki wegetarismi yritys 2020 30 työpäivää Agenda-Art2030 Auttiköngäs COP25 Covid-19 Harari Helvetinkolu Härkis Juha Sipilä KIKY Kalajoki Kuopio Kuusniemi Lauhanvuori Leonardo DiCaprio Martin Scorsese Nyhtökaura Oma maa Powerpark Rovaniemi Sapiens Suomi Suurpetokeskus Tampere Unimyrsky Visulahti algoritmi arjen muutos autoloma automaatio bad religion black friday bruttokansantuote chris rea dialogi dokumenttielokuva e-kirja eduskuntavaalit ekologinen jälleenrakennus ekologisuus energian aika etiikka frisbee-golf greta thurnberg grillaus hallitus hallitusohjelma harrastus hiilidioksidi hullut päivät hurrikaanit hyvän sään aikana hyönteiset ilmainen ilmastokatastrofi ilmastomarssi investointi joker jumala juomavesi jääkausi kWh kansallispuisto kapitalismi kasvihuoneilmiö kasvislounas katalysti keikahduspiste kerskakulutus keskustelu kestävä kehitys kesäloma kiire konsumerismi korallit kotikoulu kotiopetus kuivuminen kupla kuukausimaksu kuumeneminen kvanttifysiikka lama lapset lapsiperhe lenkkeily lihantuotanto lomamatka loppupeli lukeminen luomu mainos markkinatalous massamuutto massasukupuutto matkatoimisto megadeth merenpinnan nousu mikromuovi minigolf monimuotoisuus musta hevonen mökki naomi klein network on-demand osakkeenomistaja ozzy osborne patikointi peak point pohjoisnapa polarisoituminen punk-lyriikka puutarha päiväkirja päästörajoitukset retkeily rihmasto robotti robottien kukoistus rohkeus ruokavalio ryhmächat saksa seikkailu sisustaminen soijarouhe sopeutuminen sosiaalinen media sota stam1na standby power stratovarius sukupuuttoaalto supersankari suuryritykset säästö taantuma taide taideterapia talouskasvu tarina testament tiede tieto tina totuus tuhlaaminen tulevaisuus tupakka työpaikka uskonto utopia uusi normaali vaaliväittely vaellus vallankumous valtio verotus video ydinvoima yhteiskäyttö ylikulutus ympäristö yrittäjä

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Harrastuksena autoilu?

Junnut pitävät ihan yhtä hauskaa räntäsateessa lähiön hiekkakentällä kuin 15km päässä jalkapallohallissa. Vanhemmat ovat usein niitä mukavuudenhaluisempia.
Lapsena harrastin jalkapalloa ja jääkiekkoa. Aluksi jalkapallo täytti kesät, jääkiekko talvet ja treeneissä käytiin 150m päässä kotoa samalla kentällä kesät talvet. Kasvaessani isommaksi jatkoin harrastamista ja kehityin, pian pelasin jalkapalloa edustusjoukkueessa ja treenikausi jatkui vuoden ympäri, Tällöin treenit siirtyivät lähikentältä jalkapallohallille 15km päähän, johon tietysti piti kulkea autolla. Kyyditystä hoidettiin usein kimppakyyteinä niin että auto pakattiin täyteen pelikavereita ja eri viikkoina eri vanhemmat saivat lepovuoroa ja bensaa kului kaikilla tasaväkisesti. Kavereiden kanssa matkustaminen oli aina kivaa, sen muistan.
"Harrastaminen on kuitenkin vapaaehtoista ajankulua, jonka synnyttämää hiilijalanjälkeä on vaikeampi perustella kuin esimerkiksi työmatkan."
Kun treenejä alkoi olla 3-4 kertaa viikossa ympäri vuoden niin oli pakko jättää jääkiekon harrastaminen ajanpuutteen vuoksi pois. Noh, vuosi-pari myöhemmin jäi myös jalkapallo kun uusi musiikkiharrastus alkoi kiinnostaa enemmän. Bändikavereiden kanssa sai käydä soittamassa nuorisotiloilla 100m päässä kotoa eikä kyydityksiä enää tarvittu. Vanhempani taisivat salaa kiittää tästä (neljän lapsen vanhemmilla kyydittelyä riitti ilman minunkin menojani).

Nykyisin kun tiedämme enemmän syitä mm.yksityisautoilun vähentämiseksi kuin 80-luvulla, niin olisi hyvä miettiä miten voisimme harrastaa kestävämmin. Harrastaminen on kuitenkin vapaaehtoista ajankulua, jonka synnyttämää hiilijalanjälkeä on vaikeampi perustella kuin esimerkiksi työmatkan.

Autoilijoita on monenlaisia, tässäpä karkea jako, josta voit ehkä löytää itsesikin? Autoihmiset eivät ilman autoa liiku mihinkään ja perille on päästävä aina ovelle asti. Tapa-autoilijat ovat niin tottuneet autoiluun, että vaikka sopivasti perille pääsisi julkisilla tai vaikka pyörällä ei vaihtoehtoja enää osata edes ajatella. Pakko-autoilijat ovat ajautuneet tilanteeseen jossa työpaikka tai muu säännöllinen arkimeno vaatii autonkäyttöä, mutta pääosin menot hoidetaan muilla tavoin. Satunnaisesti-autoilevat hoitavat autolla vain pakollisia menojaan ja usein voivat itse jopa olla autottomia ja lainata autoa tarpeen mukaan kerran pari kuussa muilta.
"Satunnaisesti autoilevasta voi ajan myötä kehittyä Autoihminen, eikä ihme, sillä tähän kehitykseen meitä on kannustettu yli 100 vuotta luomalla autosta korkean statuksen ja vapauden symbolia."
Mitä enemmän ihminen autoilee, sitä enemmän hän yleensä vakuuttuu kyseisen liikkumismuodon ylivertaisuudesta (tämä pätee myös lapsiin, joita on autoiluun tottuneina vaikeampaa saada liikkumaan muilla keinoin, mutta onneksi lapset oppivat nopeasti). Tyypillisiä oireita ovat autoilun puolustaminen, muiden liikkumismuotojen vähättely ja jatkuvan kiireen korostaminen. Mitä nopeammin oireille tyypilliset väittämät tulevat selkärangasta kielenpäälle niin sitä syvemmällä rutinoitumisessa ollaan. Satunnaisesti autoilevasta voi ajan myötä kehittyä Autoihminen, eikä ihme, sillä tähän kehitykseen meitä on kannustettu yli 100 vuotta luomalla autosta korkean statuksen ja vapauden symbolia. Onneksi osaamme kuitenkin ajatella myös itse ja palauttaa auton puolijumalan asemasta kulutustavaraksi, jota käytetään harkiten ja jonka käyttökustannuksiksi lasketaan myös sen tuoma oman henkilökohtaisen hiilijalanjäljen lisäys.

Palataanpa nyt autoilutapoihin hiukan syvennyttyämme takaisin alkuperäiseen aiheeseen, eli auton käyttöön harrastusten yhteydessä. Seuraavassa kappaleessa käsittelen asiaa oman elämäni varrella olennaisten harrastusten näkökulmasta, sillä muiden saappaisiin on kovin vaikea hypätä. Muuttujia eri harrastuksissa ja tilanteissa on loputon määrä joten mitään valmista ratkaisua ei voi kenellekään tarjota, mutta toivon tekstin ärsyttävän silmienne takana olevaa evoluution huippuunsa hiomaa ajattelukeskusta juuri sen verran, että alatte ajatella asiaa omalta kantiltanne.

Harrastuksia on monenlaisia, mutta esimerkiksi urheiluharrastus, lajista riippumatta, hyötyy monenlaisesta liikkumisesta johon ei aina tarvita kalliita välineitä, erityistä suorituspaikkaa tai edes määrättyä vuorokaudenaikaa. Harrastamisen jatkuessa pidempään ja harrastajan kehittyessä harjoitusten määrä yleensä lisääntyy. Osa joukkueen yhteisistä (ja usein hintavistakin) hallivuoroharjoituksista voitaisiin varmasti korvata kodin lähellä pienryhmäharjoittelulla. Lähekkäin asuvat kokoontuisivat yhteen harjoittelemaan ennalta sovittuja yleiskuntoharjoitteita. Halutessaan harjoittelua voisi toteuttaa myös yksin omatoimisella liikkumisella. Oman harjoittelun monitorointi on helppoa ilmaisilla älypuhelinsovelluksilla, joista valmentajakin saisi helposti hyvää dataa pelaajien kehittymisestä.

Omatoimisuus tuo heti mieleen lintsaamisen, mutta jos motivaatiota kehittymiselle on niin lintsaaminen ei pidemmän päälle kannata kenenkään mielestä. Varsinkin kun siitä monitoroinnin vuoksi jää heti kiinni. Ja jos lapsella ei ole motivaatiota harrastaa niin vanhempien kannattaa ehkä miettiä kumpi harrastusta haluaa enemmän jatkaa lapsi vai vanhempi?
"Olisi tärkeä oppia laskemaan hyödyksi pienentyneiden bensakulujen lisäksi myös kutistunut hiilijalanjälki, joka on rahaa varsinkin jälkikasvumme pankkiin."
Omat harrastukseni eivät tällä hetkellä juuri reissaamista vaadi ja lapseni ovat vielä siinä iässä jossa harrastukset tarkoittavat kävelyä läheiselle jalkapallokentälle tai uimahalliin, peli-illat pyöräilyä 4km päähän naapurilähiöön (5-vuotiaskin pyöräilee muuten edestakaisen 8km matkan ihan mielellään kunhan ei pidä kiirettä). Sadepäivinä peli-iltoihin mennään bussilla, toisinaan kimppakyydillä, jossa on kiva muiden joukkuekavereiden kanssa jutella pelaamisesta tai vaikka jalkapallokorteista.

Hiihtäminen, silloin kun lumitilanne sen sallii, on erinomainen tapa kehittää yleiskuntoa, käsien ja jalkojen lihaksia, tasapainoa ja kaikkea tätä raikkaassa ulkoilmassa. On vaikea keksiä urheilulajia, jossa kyseisistä ominaisuuksista ei olisi hyötyä. Hiihtämisen maine on tosin ehkä huonompi kuin ydinvoiman, mutta itse onnistuin armeijan hiihto-odottelu-palelu-marssien synnyttämän inhon ylittämään jo muutama vuosi sitten.
Harrastuksiin kulkemista miettiessä ei tarvitse ajatella että joko AINA autolla tai EI KOSKAAN, jos aluksi korvaisi vaikka 1/4 viikottaisista treeneistä pienentäisi se ilmastokuormaa jo 25%. Olisi tärkeä oppia laskemaan hyödyksi pienentyneiden bensakulujen lisäksi myös kutistunut hiilijalanjälki, joka on rahaa varsinkin jälkikasvumme pankkiin.

Vuosien kuluessa varmasti eteen tulee valintoja, joissa mieluisia harjoituspaikkoa ei ihan naapurustosta löydy ja silloin on hyvä olla ennalta suunniteltuja toimintamalleja mietittynä. Ehkä joku jo on miettinyt ja toteuttaa? Mistä tuollaista selvittäisi? Missä omia ratkaisujaan voisi jakaa muidenkin tietoisuuteen?