Tunnisteet

ilmastonmuutos hiilijalanjälki lentomatkailu #nofly #zerofly asennemuutos juna Korona-virus bussi ilmastoteko muutos tukilakko zerofly Korona ilmastotietoisuus kasvissyönti kulutus laivamatka 3Dolli BIOS CO2 Climate Change IPCC Kanaria Pariisin ilmastosopimus Quorn ajansäästö ajatteleminen autoilu empatia ennakkoluulo eurooppa henkilökohtainen heräte-virta ilmastoahdistus ilmastolakko ilmastosopimus joseph romm kalastus katkaisintöpseli kauramaito kirja kokonaisuus laiva lihansyönti lobbaus onnellisuus politiikka some sähkönsäästö sähkösopimus takaisinkytkentä telttailu turvallisuus vaalit viestintätuki wegetarismi yritys 2020 30 työpäivää Agenda-Art2030 Auttiköngäs COP25 Covid-19 Harari Helvetinkolu Härkis Juha Sipilä KIKY Kalajoki Kuopio Kuusniemi Lauhanvuori Leonardo DiCaprio Martin Scorsese Nyhtökaura Oma maa Powerpark Rovaniemi Sapiens Suomi Suurpetokeskus Tampere Unimyrsky Visulahti algoritmi arjen muutos autoloma automaatio bad religion black friday bruttokansantuote chris rea dialogi dokumenttielokuva e-kirja eduskuntavaalit ekologinen jälleenrakennus ekologisuus energian aika etiikka frisbee-golf greta thurnberg grillaus hallitus hallitusohjelma harrastus hiilidioksidi hullut päivät hurrikaanit hyvän sään aikana hyönteiset ilmainen ilmastokatastrofi ilmastomarssi investointi joker jumala juomavesi jääkausi kWh kansallispuisto kapitalismi kasvihuoneilmiö kasvislounas katalysti keikahduspiste kerskakulutus keskustelu kestävä kehitys kesäloma kiire konsumerismi korallit kotikoulu kotiopetus kuivuminen kupla kuukausimaksu kuumeneminen kvanttifysiikka lama lapset lapsiperhe lenkkeily lihantuotanto lomamatka loppupeli lukeminen luomu mainos markkinatalous massamuutto massasukupuutto matkatoimisto megadeth merenpinnan nousu mikromuovi minigolf monimuotoisuus musta hevonen mökki naomi klein network on-demand osakkeenomistaja ozzy osborne patikointi peak point pohjoisnapa polarisoituminen punk-lyriikka puutarha päiväkirja päästörajoitukset retkeily rihmasto robotti robottien kukoistus rohkeus ruokavalio ryhmächat saksa seikkailu sisustaminen soijarouhe sopeutuminen sosiaalinen media sota stam1na standby power stratovarius sukupuuttoaalto supersankari suuryritykset säästö taantuma taide taideterapia talouskasvu tarina testament tiede tieto tina totuus tuhlaaminen tulevaisuus tupakka työpaikka uskonto utopia uusi normaali vaaliväittely vaellus vallankumous valtio verotus video ydinvoima yhteiskäyttö ylikulutus ympäristö yrittäjä

perjantai 26. heinäkuuta 2019

ZeroFlight-kesäreissu 2019 - osa 1

Kesä on mitä mahtavinta aikaa irrottautua arjesta ja poistua neljän seinän sisältä. Viime kesänä reissasin vanhemman poikani kanssa lentämättä Saksaan ja sieltä Puolan ja Baltian kautta takaisin Suomeen ja kirjoittelin matkasta lupsakan matkakertomuksenkin (kerroin asiasta lisää myös Kodin Kuvalehden numerossa 7/2019). Reissu oli onnistunut ja ikimuistoinen sekä selkeästi lentämällä tehtyjä matkoja vähemmän ilmastoa kuormittava.
"On tärkeää säilyttää jonkinlainen kosketuspinta oman ympäristön kanssa ja edesauttaa sellaisen syntymistä myös seuraavalle sukupolvelle."
Olen vahvasti sitä mieltä, että maantieteellisen sijainnin sijaan onnellisuutta tuo lähimmäisten seura, kiireettömyys ja yhdessä tekeminen. Onnea ei tarvitse lähteä etsimään etelän lämmöstä tai kaukaisilta vuorilta. Elämyksiä (ja kokemuksen mukaan lämpöäkin) löytyy lähempääkin. Usein matkailua perustellaan uusiin kulttuureihin tutustumisella, mutta kuinka moni meistä on tutustunut oman kulttuurimme juuriin? Suomalainen kulttuuri on rakentunut luonnon äärelle josta vasta viimeisen 50 vuoden aikana olemme tosissamme alkaneet vieraantua. On tärkeää säilyttää jonkinlainen kosketuspinta oman ympäristön kanssa ja edesauttaa sellaisen syntymistä myös seuraavalle sukupolvelle. Tänä kesänä päätimme siten liikkua kotinurkilla ja tehdä muutamia pienempiä reissuja sekä yhden pidemmän tutkimusmatkan kaunista Suomeamme ihmettelemään.

Itselläni on kaksi lasta (7v ja 10v) joten tässä blogissa kuvailemani reissut ovat edullisuuden ja helppouden lisäksi lapsiystävällisiä. Jaan tämän kesän matkablogaukset kahteen osaan: 1. Vaellus/patikointi- ja 2. Camping -tyyliset matkat. Ja jotta en säikytä ketään vasta-alkajaa pois tässä vaiheessa haluan myös kertoa että kummastakaan itselläni ei ole juurikaan kokemusta aikuisiältä. Edessä on siis tutkimusmatka pohjolan maisemien lisäksi myös Zeroboys-tyyliin oman pään sisään.

Osa 1: Kansallispuistoja valloittamaan

Suomessa on 40 kansallispuistoa joiden tehtävänä on tukea luonnon monimuotoisuutta ja tarjota ihmisille paikka nauttia ja rentoutua luonnossa. Viime syksynä (2018) tutustuin polkujuoksutapahtumassa Nuuksion kansallispuistoon Espoossa ja olin aivan myyty. Polkujuoksu on hieno harrastus, mutta kansallispuiston maisemissa se vasta onkin jotain. Tapahtuman jälkeen mieleeni vahvistui jo aiemmin syntynyt ajatus vaeltamisen kokeilemisesta.

Lauhanvuoren kansallispuisto

Sain vuonna 2015 työni puolesta mahdollisuuden tutustua Länsi-Suomessa Isojoella sijaitsevan Lauhanvuoren Kansallispuiston alueen historiaan, tarkemmin sanottuna sen erikoisiin jääkauden aikaisiin olosuhteisiin. Jo tuolloin mietin kuinka hienoa olisi käydä omin silmin katsomassa näitä erikoisia nähtävyyksiä. Ajatus kuitenkin jäi arjen realiteettien jalkoihin. Vuoden 2019 alusta sain jälleen mahdollisuuden työskennellä Metsähallituksen tilauksesta Lauhanvuoren historian parissa ja nyt päätin tehdä myös retken paikanpäälle.


Henkilöautolla liikkuessa autoa kannattaa täyttää muiltakin kuin kuskin paikalta, jotta poltetulle bensiinille saa mahdollisimman kattavan kokemusvasteen. Niinpä ohjasimme vaimon kanssa nuoremman (7v) poikamme autoon ja suuntasimme päiväretkelle kohti Lauhanvuorta, jonne kevät oli juuri saapunut. Perillä Lauhanvuorella kiipesimme ensimmäisenä näköalatorniin, josta kirkkaana päivänä voi nähdä n.60km päähän merelle asti. Tämän jälkeen siirryimme Spitaalijärveä kiertävälle luontopolulle. Pienen kirkasvetisen Spitaalijärven rannasta löysimme useita grillipaikkoja, asianmukaisen katoksen sekä vessat joten tämä oli täydellinen paikka lounastaa eväiden kera. Vanha luonnontilainen metsä yhdistettynä monipuolisiin geologisiin muodostumiin teki kävelystä vähintäänkin mielenkiintoisen myös mukana ollelle kysymyksiä latelevalle pikkumiehelle, joten vaikeuksia jaksamisen kanssa ei noin 3km polulla ollut.


Seuraavaksi siirryimme autolla pari kilometriä alemmas ja nousimme katsomaan uskomattoman hienoa Kivijataa. Kyseessä on muinainen merenranta, jossa kivenlohkareita lukuunottamatta muu maa-aines on huuhtoutunut pois ja jäljelle on jäänyt hieno pirunpelto. Lopuksi suuntasimme vielä polulle, josta n.1km kävelyn jälkeen löysimme Aumakallioita ja massiivisen Aumakiven. Ne ovat tooreja, eli graniittilohkareita jotka ovat eroosion voimasta irtautuneet ympäröivästä hiekkakivestä ja jääneet maanpinnalle irralleen, joskus päällekäin. Noin 5m korkuinen Aumakivi oli hauska ja mieleenjäävä näky keskellä metsää. Takaisin kävellessämme näin myös muutamia rapakallioita, geologisia nähtävyyksiä nekin.


Lauhanvuorta voi suositella kaikille luonnosta kiinnostuneille, puisto tarjoaa sopivan lyhyitä patikointipolkuja päiväretkeksi jopa perheen pilteille ja pidempiä kokeneemmille vaeltajille (pidempiä reittejä en itse vielä ole päässyt kiertämään). Alueen geologiset nähtävyydet tuovat luonnonhistoriasta kiinnostuneille ainutlaatuisuudellaan vielä suurta lisäarvoa.

Helvetinkolu


Virtain ja Ruoveden välissä sijaitseva Helvetinjärven kansallispuisto valikoitui ensimmäiseksi yhden yön luontoretkeksi poikieni kanssa. Parkkipaikalta kävelyä Helvetinkolulle, eli suurelle kalliohalkemalle on 2km, edestakaisin siis tämä hyväkuntoinen ja leveähkö luontopolku on 4km. Polun varrella on muutamia infotauluja kertoen alueen luonnosta ja historiasta ja perillä tietysti kallionähtävyyden lisäksi grillipaikka.

Halutessaan retkeilijä voi kolulta suunnata myös jollekin alueen vaelluspoluista ja näin teimme mekin. Suuntasimme Luomajärven retkipaikalle, josta löytyi grilli- ja telttapaikkojen lisäksi wc ja hyviä mato-onkipaikkoja. Matkaa Luomajärvelle oli kolulta 4.1km ja tämä polku oli pientä metsäpolkua. Polku kiertää vaihtelevaa metsämaisemaa ja muutaman suon kautta. Oikein kaunista kotimaista maisemaa ja tuulettomana hetkenä täydellistä hiljaisuutta.
"Nukkuminen teltassa sujui parin ensimmäisen yön perusteella lapsilta paremmin ja aikuisilta vaihtelevasti."

Perille päästyämme pystytin teltan ja aloin grillaushommiin samalla kun pojat aloittivat kalastamisen. Kalasaalis jäi melko ohkaiseksi joten onneksi mukana oli makkaraa ja lettutaikinaa.


Haastavuutta grillaamiseen loivat hiukan märät polttopuut, jotka kuitenkin pienemmäksi pilkkomisen jälkeen saatiin syttymään.


Ostin muutama vuosi sitten teltan, jota olemme koekäyttäneet pääasiassa mökillä, mutta nyt oli aika ensimmäistä kertaa pystyttää se retkiolosuhteisiin. Nukkuminen teltassa sujuu parin ensimmäisen yön perusteella lapsilta paremmin ja aikuisilta vaihtelevasti. Tälläkään kertaa en väsymyksestä huolimatta saanut unta ilman pitkää makoilua ja nukahdettuani heräsin useaan kertaan. Totesin että makuupussia kannattaa kesällä käyttää vain peittona, jolloin tilaa jää kääntyilyyn ja asennon hakemiseenkin enemmän. Samoin ostamani ilmatäytteinen makuualusta kannattaa täyttää hiukan vajaaksi, jottei se ole liian kova. Klo 02-04 meni kuunnellessa vuorotellen öisin laulavien lintujen ääniä ja vieressä makaavia tuhisevia pikkunassikoita. Aamulla totesin että tällaisia öitä ei pidä pisteyttää ainoastaan nukutun ajan mukaan vaan kokonaisvaltaisen elämyksen pohjalta. Tiedostamalla nämä olosuhteet jo aiemmin varmistin että mielialani oli aamulla taatusti plussan puolella. Kiukkuinen iskä ei ole aamuisin lasten tai itseni suosikki.


Autolle vaellus oli taas 6km ja edellisen päivän pilvipouta oli vaihtunut kirkkaaksi auringonpaisteeksi, joka ei onneksi puiden tarjoaman varjon myötä ollut liian kuuma isojen reppujen kanssa kävellä, varsinkin kun kiireettömänä liikkuessa taukoja voi pitää aina kun haluaa. Vettä meillä oli lähtiessä mukana n.3 litraa, joka lopulta oli hiukan liian vähän. Järvivesien käyttämisestä juomavetenä löytyy netistä monia ohjeita. Pääasiallinen viesti on että vesi tulisi keittää eikä vettä tulisi asutuskeskuksien läheltä ehkä käyttää keitettynäkään. Järvien vedenlaatua voi tarkastella Ympäristökeskuksen palvelusta, josta tarkastin että Luomajärven veden laatu on hyvä. Koskaan ei tietysti voi tietää onko vedessä vaikka jokin kuollut eläin joka levittää paikallisesti bakteereita, mutta otin silti pullollisen järvivettä paluumatkalle mukaan varalle sillä onhan sitä järvivettä uidessakin hörpitty puolivahingossa lapsesta asti ilman vatsavaivoja.

6 km kävely autolle sujui nopeasti kuten aina matka kotiin päin. Parkkipaikan vieressä olevasta kioskista ostimme colat ja jatkoimme kumipyörillä kohti kotia. Retki oli onnistunut ja näiden kokemusten pohjalta osaa taas hiukan paremmin suunnitella seuraavaa reissua.

Tässä oli tämänkertainen kompakti intro Kansallispuistojen ihmeelliseen maailmaan. Käykäähän ihmiset tutustumassa kansallispuistoihin, joita löytyy ympäri Suomea. Muistakaa mennessänne kunnioittaa luontoa, noudattaa puistojen sääntöjä sekä olla häiritsemättä muita puiston vieraita.

Myöhemmin tänä kesänä julkaisen kesäreissu 2019 - osa 2, jossa sukellamme pää edellä camping-tyyliseen matkailuun kotimaassa. Luvassa lisää luonnonläheistä, mutta myös urbaanimpaa seikkailua ympäri Suomea.