Uusi normaali

En ole koskaan ollut kiinnostunut sisustamisesta, mutta viime päivinä olen huomannut kiukustuvani tavallista herkemmin joutuessani keskustelemaan aiheesta. Huomaan myös kaipaavani omaa aikaa, hiljaisuutta tai musiikin kuuntelua keskeytyksettä. Arki Korona-kriisin aiheuttaman sosiaalisen eristäytymisen keskellä on muuttunut valtavasti, mutta joudun jopa pinnistelemään yrittäessäni keksiä millä tavoin elämäni on tänä aikana kokenut ns. todellista laadun alenemista. Jos meille vielä pari kuukautta sitten olisi kuvailtu tämänhetkistä tilannetta ja kysytty miten luulisimme tämän erilaisen arjen kokevamme niin olisimme luultavasti vastanneet käyttäen melko painavia adjektiivejä kuten kamala, surullinen, ahdistava jne.mutta todellisuudessa tilanteen ollessa päällä sopeudumme siihen äärimmäisen nopeasti ja melko vähäpätöisten em. sisustuskiukkujen ja hiljaisuustoiveiden rinnalle nousee monta merkittävää positiivistakin asiaa.

Arjesta eristyksissä tulee nopeasti uusi normaali, aivomme tottuvat muutokseen ja pian ainoastaan hitaammin hioutuvat nurkkakohdat herättelevät meitä muistamaan että jokin on muuttunut. Toisille (kuten itselleni) sosiaaliset suhteet on arjessa ennenkin hoidettu pääasiassa chattien välityksellä ja ainoastaan poisjääneet viikottaiset pikku kyläilyt vanhempieni luona harmittavat ja muistuttavat että jotain puuttuu. Ymmärrettävästi on myös ihmisiä (kuten esim. vaimoni) joille sosiaaliset suhteet, kahvitteluhetket kasvokkain, ovat olleet sosiaalisen elämän ydin ja heille muutos on varmasti tältä osin vaikeampi. Vaikeimmassa tilanteessa varmasti ovat itse tartunnan saaneet, heidän omaisensa sekä itsensä riskirajoille laittava hoitohenkilökunta. Kotona työskentely itselleni graafisen alan yrittäjänä on melko helposti toteutettavissa, mutta esim. ravintola- tai kauneusalan yrittäjälle tulevaisuus voi näyttää epävarmemmalta. Voi vain toivoa että pakotettu muutos tuottaa innovatiivisia ratkaisuita myös näillä aloilla ja johtaa jopa pysyvään ja markkinavaihteluita paremmin kestävämpiin toimintamalleihin. Tulevaisuus on ehkä epävarmempi kuin koskaan elinaikanamme, mutta ainakaan minä en sitä osaa tai ehdi arjessa murehtia.

Ajattelin että asioiden konkretisoimiseksi voisi olla hyvä kirjata muistiin arjen kulkua nyt kun olemme sen keskellä, jotta sitten myöhemmin olisi referenssiä tästä erilaisesta ajasta ilman että aika on muistoja kullannut tai mullannut. Ehkä tuntemusten ylös kirjaaminen voi olla myös terapeuttista tai auttaa niiden ymmärtämisessä, joten here goes:

Näin sen koin, Korona-eristäytyminen viikot 5-6:
Kirjoita toki itsellesi oma versio myöhempää tarkastelua varten

TYÖ: Omien töiden tekeminen kotoa käsin, sikäli kun löytää aikaa keskittymiselle, hoituu teknisesti melko hyvin. Koti tarjoaa kyllä häiriötekijöitä enemmän joten koneen ääressä kököttäminen vaatii enemmän omanlaistaan tsemppaamista. Toistaiseksi myös etäyhteydet toimiston tietokoneisiin ovat toimineet pääasiassa hyvin (muista kytkeä Windowsin päivitysboottaukset pois käytöstä!).
KOULU: Lasten koti-/etäkoulu sujuu hyvin, varsinkin kun 5. Luokkalaiset saivat Teams-yhteydet rullaamaan. Arvostan opettajia joka päivä enemmän.
LAPSET: Jatkuvasti ainoastaan toistensa kanssa leikkivät alakouluikäiset veljekset möykkäävät, nahistelevat, nauravat, pelleilevät, pelailevat ja vaativat huomiota kasvavassa määrin. Olen käyttöönottanut ns.kaksinpelipäivät eli joka viikko pelailen molempien kanssa ainakin yhden illan ihan kaksin jotain konsolipeliä (laatuaikaa). Koko perheen yhteinen lautapelipäivä on myös hitti ja peruttujen jalkapallo-yms-harrastusten sijaan käymme melkein päivittäin yhdessä frisbeegolfaamassa lähipuistossa ja -metsässä (35e frisbeegolf-kori Tokmannilta ehdottomasti suosittelemisen arvoinen hankinta!). Meteliä pitää myös vaan sietää enemmän kuin tavallisesti, mutta meteliä pidin varmasti itsekin pienenä.

HARRASTUKSET: Oma lenkkeilyharrastus sujuu hyvin, mutta kauniina päivänä kannattaa jo virallista lenkkipolkua välttää kun porukkaa on niin paljon liikkeellä (onneksi tyhjiä katuja ja syrjempiä polkuja riittää). Kotijumppa lasten kanssa ei aivan kuntosalilla käyntiä korvaa, mutta sentään venyttelyt ja tärkeimmät lihashuollot sillä kattaa. Hyviä pyöräilykelejä odotellaan vielä. Kirjan lukemiselle täytyy löytää jostain aikaa nyt kun ei työmatka-bussissa tule luettua! Takapihan istutukset itävät jo ikkunalaudalla ja puutarhahommia odotellaan. Pohdimme jo myös kesäpelejä, joita pienellä takapihalla voisi pelailla, jos rajoitukset jatkuvat pidemmälle kesään.
PARISUHDE: Sisustuskeskusteluita lukuunottamatta viestintä puolison kanssa sujuu melko hyvin ja yhteistä aikaa yritetään varata iltoihin. On vaikea nähdä asioita kumppanin silmin, mutta tätä pitää yrittää paremmin ja malttaa olla puuttumatta ihan jokaiseen ärsyttävään asiaan/tapaan.
KAVERIT JA MUU YHTEYDENPITO: Videopuhelut omille vanhemmille ja sisaruksille viikottaisia. Olen myös käynyt vanhemmilleni hakemassa kauppatarvikkeita, mutta äitini käy myös itse lähikaupassa aamuisin riskiryhmäläisten käyttövuorolla. Kavereiden kanssa chättiä päivittän kuten ennenkin. Yhdet onnistuneet kaverin 34v-synttärit ryhmävideoillanistujaisina Zoomin kautta, oli hauska kokemus ja näitä pitäisi järjestää enemmänkin.
ENITEN ÄRSYTTÄÄ: Muksujen huoneista jatkuvasti kaikuva lapsille ja nuorille tubettavien moottoriturpien jatkuva selitys täysin tyhjänpäiväisistä aiheista, miksi oi miksi lapseni eivät voi vaan kuunnella W.A.S.P.ia niin kuin minä tuossa iässä??

Käynnissä ekaluokan matematiikantunti.

Elämäntapamuutokset joita on jo monen vuoden ajan suositeltu toteutettaviksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tai ympäristön tilan parantamiseksi pelätään ja vältellään yleisesti niiden elämänlaatua heikentävien vaikutusten vuoksi. Uuden normaaliuden tunne koittaa kuitenkin myös näiden muutosten kanssa lähes reaaliajassa eikä elämänlaatu itseasiassa laske vaan päinvastoin nousee. Tietoisen muutoksen toteuttaminen tuottaa onnistumisen iloa, motivoi tekemään enemmän ja vahvistaa samoin toimivaa yhteisöä ja siihen kuuluvuuden tunnetta. Samalla oppii myös ymmärtämään muutoksen tarvetta paremmin ja näkemään sen hyödyt.

"Vanha normaali on ollut hyväksyä mm.kokonaisvaltaista ympäristön raiskaamista kasvavan talouden nimissä joten voitaneen siis olettaa että pystymme uuden kanssa vielä huomattavasti pahempaankin."

Aivan kuin kriisitilanteet ja niihin sopeutumisen tavat voivat olla yllättäviä ja vaikeasti ennustettavia on myös henkilökohtaisten muutosten vaikutuksia vaikea ennustaa tai ymmärtää etukäteen. Kauneus on katsojan silmässä, mutta jos perspektiivi muuttuu niin voidaan nähdä kauneutta myös aiemmin katveessa tai hämärän peitossa olleilla alueilla. Kaiken tämän muutoksen keskellä me itse muutumme ja se jos mikä voi kuulostaa pelottavalta. Vaatii rohkeutta kohdata omia pelkojaan tai olla ensimmäinen oman sosiaalisen piirin jäsen joka kokeilee jotain uutta, oli se sitten työmatkojen hoitaminen julkisilla välineillä, liharuokien osuuden vähentäminen ruokavaliosta, kuluttamisen tietoinen vähentäminen tai lentomatkailun lopettaminen muutaman merkittävimmän muutoksen mainitakseni.

Vain elämällä ikuisesti tai jotenkin maagisesti pikakelaamalla läpi vuosien voisimme saada aidon kuvan ihmiskunnan eri vaiheista ja niiden vaikutuksista aikalaisten arkeen. Ehkä nyt katastrofisilta kuulostavat tulevat sään ääri-ilmiöt, ilmastopakolaisuus ja nouseva merenpinta koetaan jatkossa uutena normaalina olotilana ja niihin sopeudutaan välttämättömänä pahana, tai itse asiassa sopeutuessamme niihin unohdamme niiden olevan edes pahoja. Vanha normaali on ollut hyväksyä mm.kokonaisvaltaista ympäristön raiskaamista kasvavan talouden nimissä joten voitaneen siis olettaa että pystymme uuden kanssa vielä huomattavasti pahempaankin. Vaihtoehtona on kuitenkin myös muutos parempaan ja kestävämpään suuntaan. Vaikka se tunnetusti vaatii pääasiassa yksilöä suurempien tekijöiden toimintaa niin uskoakseni muutoksen ytimessä ovat silti meidän jokaisen asenteet ja niiden luoma yleinen ilmapiiri. Nyt jos koska on hyvä aika miettiä itsekseen millaisen yhteiskunnan haluaisi tulevaisuudessa kokea normaaliksi ja millaisia asioita oikeastaan kannattaa vastustaa. Olemme kriisin keskellä globaalina yhteisönä astumassa uudelle rappuselle, taas uuteen normaaliin, vielä on vaikea nähdä astummeko ylös- vai alaspäin.

Kiitos kun luit tänne asti, lopuksi vielä halusin mainita kuinka nyt haastavampina aikoina ainakin omalla kohdallani tekee mieli tehdä entistä enemmän tärkeiden asioiden eteen talkoita. Käynnistin vuodenvaihteessa Tukilakko 2020-hankkeen, jossa lupasin tehdä 30 päivää talkootöitä ilmaston eteen. Nyt noin neljässä kuukaudessa olen saanut jo 7 päivää tehtyä, mutta lisää tämän viestintätukeni hakijoita kaivataan. Jos olet sitä mieltä että ilmaston eteen kannattaa talkoita tehdä niin olisin kiitollinen jos jakaisit viestiä hankkeestani, esim jakamalla someen tai suoraan kaverille linkin tähän alkuperäiseen Tukilakko 2020-blogaukseeni. Sillä tavoin aitoa ilmastotyötä tekevät ihmiset voivat saada ammattitaitoani hyödyntäen lisää näkyvyyttä tärkeälle työlleen! Kiitos vielä kerran ja hyvää keväänjatkoa!

Keikahduspisteessä

Jokainen on joskus leikkinyt kiikkulaudalla ja tietää miten se toimii. Painoa siirtyy hitaasti laudan toiseen päähän ja kun paino laudan vastapuolella ylittää oman puolemme painon niin lauta keikahtaa. Tämän keikahduspisteen ylitettyään lauta jatkaa kulkuaan alaspäin kiihtyvällä vauhdilla, vaikka paino ei enää lisääntyisikään. Maahan osuessaan lauta pysähtyy ja jää odottamaan joko mekaanista työntövoimaa tai vastapainon lisääntymistä ennen kuin alkaa liikkua takaisinpäin.

Keikahduspisteitä voi havaita muuallakin kuin leikkikentällä. Talousjärjestelmät, ekosysteemit, sivilisaatiot tai vaikka niinkin arkiset asiat kuten muotivirtaukset käyvät läpi äkkinäisiä muutoksia ohittaessaan keikahduspisteitä. Miljardien ihmisten tai moninaisten luonnonvoimien luomat loputtoman monimutkaiset järjestelmät elävät omaa elämäänsä ilman että kukaan voi niitä täysin ymmärtää. Kaikki järjestelmät vuorovaikuttavat keskenään ja aikaansaavat todellisuutemme, jossa mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos.

Monet eri tieteenalat ovat vuosisatojen ajan yrittäneet ymmärtää omaa pientä osuutta todellisuudesta ja selittää sen toimintaa mahdollisimman tarkasti. Taloustieteilijöiden matemaattiset mallit kuvaavat talouselämän ylä- ja alamäkiä melko hyvin ja ilmastotieteilijöiden vastaavat laskelmat luonnon ilmiöitä. Molemmissa esimerkkitapauksissa myös potentiaaliset romahdukset näkyvät ennustuksissa, mutta tarkkaa keikahduspistettä on mahdotonta tietää etukäteen. Paikallisten muuttujien loputon määrä ja eri järjestelmien keskinäinen vuorovaikutus luo niin suuren virhemarginaalin, että on helppoa ajautua keikahduspisteen yli huomaamatta.

"...ihminen joko yksilönä, yhteiskuntana tai globaalina toimijana leikkii kiikkulaudalla jonka keikahdukseen sillä ei ole varaa."

Jatkuvaan talouskasvuun pyrkivä yhteiskunta on pakotettu aina lisäämään tuotantoaan ja sen saavuttamiseksi mennään kiikkulaudalla yhä kauemmas pitkän tähtäimen kestävistä ratkaisuista ja kohti lyhyen tähtäimen tuottoja. Kun tarpeeksi monta pientä paikallista järjestelmää ylittää oman keikahduspisteensä alkavat yhä suuremmatkin järjestelmät liikkua kiihtyvällä vauhdilla kohti omaa keikahdustaan. Lopulta ei tarvita kuin ehkä pieni tönäisy ja seurauksena on suuri keikahdus. Kaikki tämä on tietysti tavalliselle ihmiselle yleensä näkymätöntä ja kaikki saattaa vaikuttaa olevan hyvin kunnes äkkiä mikään ei olekaan hyvin.

Tupakoitsijan krooninen yskä on vain asiaankuuluva oire, johon ei usein reagoida ennen keuhkosyöpädiagnoosia. Hyönteisten määrä ympäri maailmaa on vähentynyt 70-luvun lukemista 50-90%. Yhdessä sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen ja tehomaatalouden lannoitekuorman aiheuttaman maaperän köyhtymisen kanssa, viljely ja kasvien pölyttäminen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi. Koralliriutat maailman merissä vaalenevat ja menettävät elinvoimaansa mm.veden lämpenemisen ja happamoitumisen johdosta. Ne ovat oireita hiilidioksidin lisääntyvästä määrästä ilmakehässä ja vaikuttavat suoraan niiden yli 500 miljoonan ihmisen elämään, jotka saavat päivittäisen ravintonsa koralliriuttojen ylläpitämistä runsaista ekosysteemeistä. Ilmaston lämpeneminen sulattaa myös jäätiköitä maailman vuoristojen huipuilta ja uhkaa täten miljardien ihmisten juomaveden saantia.

Kaikki yllä olevat tapaukset ovat vain pieni osa helposti ymmärrettävistä esimerkeistä järjestelmistä, joissa ihminen joko yksilönä, yhteiskuntana tai globaalina toimijana leikkii kiikkulaudalla jonka keikahdukseen sillä ei ole varaa. Silti emme useimmiten suostu muuttamaan tapojamme vedoten milloin taloudellisiin syihin ja milloin siihen ettei kukaan muukaan muuta tapojaan. Kevään 2020 tilanteessa Korona-viruksen antama tönäisy ihmiskunnalle ei ollut pieni ja nähtäväksi jää montako kiikkulautaa se keikautti nurin, mutta selvää on että ensimmäisenä kippasivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja ne jotka ovat leikkineet tulella jo aiemmin.

"Pohjimmiltaan ihmistä on aika helppo miellyttää eikä siihen usein tarvita kosketusta kummempaa, ehkä siis olisi hyvä keikauttaa omaa arvomaailmaamme kestävämpään suuntaan nyt kun luonto meitä siihen tavallista näkyvämmin kehoittaa."

Jokainen meistä on nyt haluamattaan joutunut tilanteeseen jossa voimme katsoa omaa elämäämme ulkoa päin. Arki on poikkeuksellisena aikana meillä kehittyneissäkin yhteiskunnissa pelkistynyt ja jäljelle ovat jääneet vain olennaisimmat asiat kuten perhe, koti, luonto ja iso kasa viihdeteknologiaa. Jos uskallamme nyt olla rehellisiä tarkastellessamme hetkeksi taakse jäänyttä hektistä elämäämme voimme varmaan löytää siitä asioita, joita voisimme vaivatta muuttaa ja samalla jopa lisätä onnellisuuttamme. Pohjimmiltaan ihmistä on aika helppo miellyttää eikä siihen usein tarvita kosketusta kummempaa, ehkä siis olisi hyvä keikauttaa omaa arvomaailmaamme kestävämpään suuntaan nyt kun luonto meitä siihen tavallista näkyvämmin kehoittaa.

On ollut mielenkiintoista oppia tutkimusten osoittavan, että tarvitaan vain 3,5% osuus yhteiskunnasta joka aktiivisesti ja rauhanomaisesti ajaa muutosta ja loput seuraavat perässä. Suomessa tämä tarkoittaa n.190 000 ihmistä. Tämä kuulostaa minusta hyvinkin saavutettavissa olevalta määrältä. Vanhaa maailmaa ei pidä hylätä päivässä, mutta suunta pitää ottaa päättäväisesti kohti mm. Pariisissa jo 2015 globaalisti sovittuja tavoitteita. Joukkovoima ohjaa poliitikkoja tietyn keikahduksen jälkeen vahvemmin kuin teollisuuden raha ja kriisistä voidaan nousta uuteen ja parempaan maailmaan, eikä takaisin todistetusti tuhoon johtavalle tielle. Tarvitaan vain rohkeutta, päättäväisyyttä ja tervettä järkeä.