Harrastuksena autoilu?

Junnut pitävät ihan yhtä hauskaa räntäsateessa lähiön hiekkakentällä kuin 15km päässä jalkapallohallissa. Vanhemmat ovat usein niitä mukavuudenhaluisempia.

Lapsena harrastin jalkapalloa ja jääkiekkoa. Aluksi jalkapallo täytti kesät, jääkiekko talvet ja treeneissä käytiin 150m päässä kotoa samalla kentällä kesät talvet. Kasvaessani isommaksi jatkoin harrastamista ja kehityin, pian pelasin jalkapalloa edustusjoukkueessa ja treenikausi jatkui vuoden ympäri, Tällöin treenit siirtyivät lähikentältä jalkapallohallille 15km päähän, johon tietysti piti kulkea autolla. Kyyditystä hoidettiin usein kimppakyyteinä niin että auto pakattiin täyteen pelikavereita ja eri viikkoina eri vanhemmat saivat lepovuoroa ja bensaa kului kaikilla tasaväkisesti. Kavereiden kanssa matkustaminen oli aina kivaa, sen muistan.

"Harrastaminen on kuitenkin vapaaehtoista ajankulua, jonka synnyttämää hiilijalanjälkeä on vaikeampi perustella kuin esimerkiksi työmatkan."

Kun treenejä alkoi olla 3-4 kertaa viikossa ympäri vuoden niin oli pakko jättää jääkiekon harrastaminen ajanpuutteen vuoksi pois. Noh, vuosi-pari myöhemmin jäi myös jalkapallo kun uusi musiikkiharrastus alkoi kiinnostaa enemmän. Bändikavereiden kanssa sai käydä soittamassa nuorisotiloilla 100m päässä kotoa eikä kyydityksiä enää tarvittu. Vanhempani taisivat salaa kiittää tästä (neljän lapsen vanhemmilla kyydittelyä riitti ilman minunkin menojani).

Nykyisin kun tiedämme enemmän syitä mm.yksityisautoilun vähentämiseksi kuin 80-luvulla, niin olisi hyvä miettiä miten voisimme harrastaa kestävämmin. Harrastaminen on kuitenkin vapaaehtoista ajankulua, jonka synnyttämää hiilijalanjälkeä on vaikeampi perustella kuin esimerkiksi työmatkan.

Autoilijoita on monenlaisia, tässäpä karkea jako, josta voit ehkä löytää itsesikin? Autoihmiset eivät ilman autoa liiku mihinkään ja perille on päästävä aina ovelle asti. Tapa-autoilijat ovat niin tottuneet autoiluun, että vaikka sopivasti perille pääsisi julkisilla tai vaikka pyörällä ei vaihtoehtoja enää osata edes ajatella. Pakko-autoilijat ovat ajautuneet tilanteeseen jossa työpaikka tai muu säännöllinen arkimeno vaatii autonkäyttöä, mutta pääosin menot hoidetaan muilla tavoin. Satunnaisesti-autoilevat hoitavat autolla vain pakollisia menojaan ja usein voivat itse jopa olla autottomia ja lainata autoa tarpeen mukaan kerran pari kuussa muilta.

"Satunnaisesti autoilevasta voi ajan myötä kehittyä Autoihminen, eikä ihme, sillä tähän kehitykseen meitä on kannustettu yli 100 vuotta luomalla autosta korkean statuksen ja vapauden symbolia."

Mitä enemmän ihminen autoilee, sitä enemmän hän yleensä vakuuttuu kyseisen liikkumismuodon ylivertaisuudesta (tämä pätee myös lapsiin, joita on autoiluun tottuneina vaikeampaa saada liikkumaan muilla keinoin, mutta onneksi lapset oppivat nopeasti). Tyypillisiä oireita ovat autoilun puolustaminen, muiden liikkumismuotojen vähättely ja jatkuvan kiireen korostaminen. Mitä nopeammin oireille tyypilliset väittämät tulevat selkärangasta kielenpäälle niin sitä syvemmällä rutinoitumisessa ollaan. Satunnaisesti autoilevasta voi ajan myötä kehittyä Autoihminen, eikä ihme, sillä tähän kehitykseen meitä on kannustettu yli 100 vuotta luomalla autosta korkean statuksen ja vapauden symbolia. Onneksi osaamme kuitenkin ajatella myös itse ja palauttaa auton puolijumalan asemasta kulutustavaraksi, jota käytetään harkiten ja jonka käyttökustannuksiksi lasketaan myös sen tuoma oman henkilökohtaisen hiilijalanjäljen lisäys.

Palataanpa nyt autoilutapoihin hiukan syvennyttyämme takaisin alkuperäiseen aiheeseen, eli auton käyttöön harrastusten yhteydessä. Seuraavassa kappaleessa käsittelen asiaa oman elämäni varrella olennaisten harrastusten näkökulmasta, sillä muiden saappaisiin on kovin vaikea hypätä. Muuttujia eri harrastuksissa ja tilanteissa on loputon määrä joten mitään valmista ratkaisua ei voi kenellekään tarjota, mutta toivon tekstin ärsyttävän silmienne takana olevaa evoluution huippuunsa hiomaa ajattelukeskusta juuri sen verran, että alatte ajatella asiaa omalta kantiltanne.

Harrastuksia on monenlaisia, mutta esimerkiksi urheiluharrastus, lajista riippumatta, hyötyy monenlaisesta liikkumisesta johon ei aina tarvita kalliita välineitä, erityistä suorituspaikkaa tai edes määrättyä vuorokaudenaikaa. Harrastamisen jatkuessa pidempään ja harrastajan kehittyessä harjoitusten määrä yleensä lisääntyy. Osa joukkueen yhteisistä (ja usein hintavistakin) hallivuoroharjoituksista voitaisiin varmasti korvata kodin lähellä pienryhmäharjoittelulla. Lähekkäin asuvat kokoontuisivat yhteen harjoittelemaan ennalta sovittuja yleiskuntoharjoitteita. Halutessaan harjoittelua voisi toteuttaa myös yksin omatoimisella liikkumisella. Oman harjoittelun monitorointi on helppoa ilmaisilla älypuhelinsovelluksilla, joista valmentajakin saisi helposti hyvää dataa pelaajien kehittymisestä.

Omatoimisuus tuo heti mieleen lintsaamisen, mutta jos motivaatiota kehittymiselle on niin lintsaaminen ei pidemmän päälle kannata kenenkään mielestä. Varsinkin kun siitä monitoroinnin vuoksi jää heti kiinni. Ja jos lapsella ei ole motivaatiota harrastaa niin vanhempien kannattaa ehkä miettiä kumpi harrastusta haluaa enemmän jatkaa lapsi vai vanhempi?

"Olisi tärkeä oppia laskemaan hyödyksi pienentyneiden bensakulujen lisäksi myös kutistunut hiilijalanjälki, joka on rahaa varsinkin jälkikasvumme pankkiin."

Omat harrastukseni eivät tällä hetkellä juuri reissaamista vaadi ja lapseni ovat vielä siinä iässä jossa harrastukset tarkoittavat kävelyä läheiselle jalkapallokentälle tai uimahalliin, peli-illat pyöräilyä 4km päähän naapurilähiöön (5-vuotiaskin pyöräilee muuten edestakaisen 8km matkan ihan mielellään kunhan ei pidä kiirettä). Sadepäivinä peli-iltoihin mennään bussilla, toisinaan kimppakyydillä, jossa on kiva muiden joukkuekavereiden kanssa jutella pelaamisesta tai vaikka jalkapallokorteista.

Hiihtäminen, silloin kun lumitilanne sen sallii, on erinomainen tapa kehittää yleiskuntoa, käsien ja jalkojen lihaksia, tasapainoa ja kaikkea tätä raikkaassa ulkoilmassa. On vaikea keksiä urheilulajia, jossa kyseisistä ominaisuuksista ei olisi hyötyä. Hiihtämisen maine on tosin ehkä huonompi kuin ydinvoiman, mutta itse onnistuin armeijan hiihto-odottelu-palelu-marssien synnyttämän inhon ylittämään jo muutama vuosi sitten.

Harrastuksiin kulkemista miettiessä ei tarvitse ajatella että joko AINA autolla tai EI KOSKAAN, jos aluksi korvaisi vaikka 1/4 viikottaisista treeneistä pienentäisi se ilmastokuormaa jo 25%. Olisi tärkeä oppia laskemaan hyödyksi pienentyneiden bensakulujen lisäksi myös kutistunut hiilijalanjälki, joka on rahaa varsinkin jälkikasvumme pankkiin.

Vuosien kuluessa varmasti eteen tulee valintoja, joissa mieluisia harjoituspaikkoa ei ihan naapurustosta löydy ja silloin on hyvä olla ennalta suunniteltuja toimintamalleja mietittynä. Ehkä joku jo on miettinyt ja toteuttaa? Mistä tuollaista selvittäisi? Missä omia ratkaisujaan voisi jakaa muidenkin tietoisuuteen?

Vuosi kasvislounaita + oma TOP 5

Kesän taittuessa on kulunut vuosi siitä kun päätin muuttaa kaikki töissä syömäni lounaat kasvisruoaksi. Tarkoitus oli pyrkiä vähentämään omaa lihansyöntiä 50% ja testata kuinka vaikeata se olisi. Ruoanlaittajana olen perusperheenisä-luokkaa, eli kokattua on tullut välillä kiireessä, välillä unessa ja välillä koko perheen kesken ajan kanssa. Kasvisruokia en ollut aiemmin salaatteja lukuunottamatta oikeastaan tehnyt ja yksi suurimmista jännityksen aiheista olikin uusiin raaka-aineisiin tutustuminen.

"Tässä blogauksessa esittelen satunnaisessa järjestyksessä viisi viime vuoden aikana tekemääni ruokaa, joita on tullut tehtyä useamminkin."

Netistä löydetyt reseptit näyttelivät osaa oikeastaan vain ihan alkuvaiheessa, jolloin piti saada jostain opastusta siihen miten tiettyjä raaka-aineita (kuten esim herkkusieniä) kypsennetään niin ettei lopputulos ole pelkkää mössöä. Valtaosan vuodesta olen itse testivalmistanut ruokia, jotka ovat liharuokina tuttuja, mutta joiden lihaosat on korvattu jollain kasvisvaihtoehdoilla. 

Tässä blogauksessa esittelen satunnaisessa järjestyksessä viisi viime vuoden aikana tekemääni ruokaa, joita on tullut tehtyä useamminkin. En suoranaisesti reseptejä kirjoittele, mutta jos et ole täysin lihapiirakoilla ja kalapuikoilla elänyt niin uskoisin että lukemalla kuvaukset huolellisesti onnistut vähintään yhtä hyvin kuin minä :)

1. NYHTÖKAURAWOKKI

1. Paprika 2. Tuoreet herkkusienet 3. kesäkurpitsa 4. sipuli 5. sokeriherneet
6. Poppamies Jamaican BBQ-kastike 7. Tomaatin makuinen Nyhtökaura

Toisinaan olen ostanut pakastealtaasta wokkivihanneksia ja tehnyt niitä lisukkeena ruoalle. Aloin pohtia että miten voisi tehdä itse vastaavaa tuoreista raaka-aineista ja siitä se ajatus sitten lähti. Katselin netistä ideoita wokkivihanneksiksi ja valikoin sitten itselle mieluisimmat. Isommasta ruokakaupasta löytyneet kaikki yllä listatut raaka-aineet. Uusi tuttavuus tässä itselleni oli sokeriherneiden lisäksi tuoreet herkkusienet, joita ei muuten kannata pestä vaan harjata puhtaaksi ennen paloittelua ja paistamista. Peseminen tekee sienistä lötköjä.

Vinkkejä kypsennykseen kyselin enemmän kokanneilta kavereiltani ja ohje oli jotakuinkin seuraavanlainen: Runsaasti rypsiöljyä pannulle ja sekaan paprikat ja sipulit, niitä pyöritellään muutama minuutti. Sitten perään sokeriherneet ja pian sitten herkkusienet ja kesäkurpitsat, joiden ei niin kauaa tarvitse pannulla viihtyä. Kun kaikki aineet ovat pannulla lisätään noin 1/3 pullollista tuota Jamaican BBQ-kastiketta (tai jotain muuta mieleistäsi soosia) ja jatketaan pyörittelyä hetki.

Itse halusin lisätä myös Nyhtökauran tuonne pannulle lämpenemään ja pehmenemään ja makuja imemään, mutta halutessaan senhän voi syödä vaikka kylmänä suoraan purkista.

Tämä ruoka ylitti odotukseni sekä valmistuksen helppoudessa että maussa. Omia wokkauksia voi hyvin tarjota lisukkeena mille vain ruoalle ja takuuvarmasti maku on sata kertaa parempi kuin kaupan pakastealtaan eineksillä.

2. KASVISTORTILLAT

1.punasipuli 2.paprika 3.appelsiini 4.purjosipuli 5.kurkku 6.punaviini (kokille) 7.Nyhtökaura/Härkis 8.salsa-/juusto-/lempikastikkeesi 9.tortillalätyt

Tortillat on varmasti kaikille tuttu ruoka ja normaalistikin ainoat lihat siinä ovat joko jauheliha tai kanasuikaleet, joten ei vaadi paljon mielikuvitusta korvata niitä kasvisvaihtoehdoilla. Pilkot vain x-määrän eriaisia kasviksia ja käytät lihan korvikkeena esim Nyhtökauraa, Härkistä, Quornia, soijarouhetta tai muuta mieleen juolahtavaa. Helppoa, hyvää, halpaa ja varmasti maistuu kaikille lapsista lepsoihin.

3. ITALIAN PATA QUORNILLA

1. Italian pata-pussi 2.Quorn-rouhe 3.valkoiset pavut 4.oliivit 5.jalopenoviipaleet

Tässäpä valinta, joka on tullut tehtyä usein kun ei vaan jaksa miettiä tai kuluttaa ruoanlaittoon aikaa yhtään enempää kuin mitä on välttämätöntä. Opiskeluaikoina tuli italianpataa tehtyä usein ja tuolloin patapussin kaveriksi osti vain 400g jauhelihaa. Quorn-rouhe on hyvä kasvispohjainen vaihtoehto, vaikka toki esim soijarouhe ajaa täysin saman asian. Tykkään liittää mukaan hiukan papuja, oliiveita ja jalopenoja jotta saan kerralla kolmen päivän lounaat tehtyä.

4. KANAA JA RIISIÄ ILMAN KANAA JA RIISIÄ

1.Ohrahelmi 2.kaurafraiche 3.kaurapohjainen ruokakerma 4.oman kasvimaan ruohosipuli, persilja tms 5.Quorn-fileet

Kaikkien lemppari helppo pikakotiruoka on joskus ollut kanaa ja riisiä. Se on halpaa ja maustamalla maukasta, mutta ei kovin ekologista. Miksi emme siis tekisi kasvisruokaa joka on rakenteeltaan lähes identtistä, maultaan yhtä manipuloitavissa ja ekologiselta jalanjäljeltään murto-osa kana-vastaavasta. Paistele hetki Quorn-fileitä öljyssä ja pilko ne palasiksi. Lisää joukkoon loput ainesosat ja anna muhia jonkun aikaa. Keittele ohra kattilassa ja lopuksi tarjoile salaatin kera.

Ohrahelmien hiilijalanjälki on selvästi pienempi kuin riisin, siksi ne tai saman valmistajan täysjyväversio ovat oivallinen tapa korvata vaikka kaikki kotona käytetty riisi. Jopa lapseni ovat sanoneet että nämä ovat vain vähän pulleampia, mutta muuten samaa kuin riisi.

5. SOIJAROUHE BOLOGNESE

Meni jostain syystä pitkään ennen kuin testasin soijarouhetta ensimmäisen kerran, mutta kun sen tein niin lopputulos sai jopa lapsilta kehuja. Lisäsin pannulle runsaasti öljyä ja sekaan muutaman siivutetun valkosipulinkynnen. Sitten sekaan pari desiä soijarouhetta, joka nopeasti imaisi itseensä öljyn. Tämän jälkeen lisäsin 3dl vettä ja annoin soijarouheen turvota edelleen. Sittten sekaan tomaattimurskaa ja mausteita oman maun mukaan (itse käytän paljon poppamiehen rubeja, jotka ovat valmiita ja maukkaita mausteseoksia). Lopuksi tarjoilin spaghetin ja oman kasvimaan tuotosten kera. Päälle voi ripotella raastettua juustoa tai sen ekologisempaa korviketta. On muuten lähes mahdotonta erottaa soijarouhetta jauhelihasta, koita tehdä vaikka sokkotestejä.

BONUS: ILTAPALAVOILEIVÄT

1.ruohosipuli 2.chili 3.salaatti 4.persilja 5.kurkku 6.tomaatti 7.Poorlammin vege-juusto

"Helppo tapa puolittaa oma juustonsyönti on pistää leivälle kahden siivun sijaan vain yksi!"

Muistanpa ajan kun tein usein iltapalaksi pari leipää joissa päällä siivu-tai-pari teollisesti prosessoitua kinkkumakkaraa sekä muutama siivu juustoa. Nämä sitten mikrotettiin lämpimäksi ja syötiin rasvaa valuvina ison maitokaakaolasin kera. Kuulostaa herkulliselta vai mitä? Noh, olihan se hyvää, mutta ei ehkä omiaan edistämään hyvää oloa ja ehjiä yöunia.

Sittemmin olen alkanut syödä pääasiassa kasviksilla höystettyjä voileipiä. Olen todennut että vaikeinta kasvisten käytössä on niiden pilkkomisen vaiva, joten siksi pilkon isomman määrän kerralla ja täten saan muutaman päivän varaston valmiiksi leivän päälle laitettavaksi. Kasvistäytteiset leivät ovat erittäin maukkaita ja samaan aikaan kevyitä sekä itselle että ympäristölle. Ja jos vege-juustoa ei ole saatavilla muista tämä; helppo tapa puolittaa oma juustonsyönti on pistää leivälle kahden siivun sijaan vain yksi.

YHTEENVETO:

Vuosi kasvislounaita: solved. Kasvisruokien tekemiseen liittyvät myytit kuten korkea hinta, vaivalloisuus ja mauttomuus kumosin jo ensimmäisten viikkojen kuluessa lounashaasteen aloittamisesta. Ja silloin kun kaikille välillä koittaa päiviä että ei vaan jaksa kokata niin on niitä kasviseineksiäkin saatavilla tai lounasravintoloita lähellä. Kun vaihtaa kaikki lounasruoat lihattomiksi ja toisinaan kotonakin tekee kasvisruokaa niin 50% lihansyönnin lasku on helppo saavuttaa. Eli käsi ylös kuka ei uskalla ottaa haastetta vastaan!

Valot pois tai rahat tänne!

Pohdin eräänä aurinkoisena päivänä keinoja opettaa jälkikasvulle energiansäästöä. Varmasti useimmissa lapsiperheissä on tuttua huomata että asunnon jokaisessa huoneessa on valot päällä, vaikka kaikki asukkaat olisivat keskenään samassa huoneessa. Valojen sammuttamista on opetettu jo vuosikymmeniä, eikä sitä sinänsä ole ilmastoteoksi leimattu, mutta vaikka säästö on ehkä mitätön niin ajatus ja periaate tuhlaamisen lopettamisesta on tärkein.

Kehitin siis yksinkertaisen pelin, jonka säännöt nelivuotiaankin oli helppo sisäistää. Jokaiselle perheenjäsenelle laitettiin pieni nimikkokippo keittiöön ja kaikkien kippoon laitoin pesämunaksi 10kpl 20c kolikoita. Säännöt olivat yksinkertaiset: aina kun joku huomaa että jossain palaa valot (tai on jätetty yksin surraamaan tv, tai läppäri, tabletti tms) niin tilanteen huomannut voi kysyä että kuka on jättänyt valon päälle ja sammutettuaan valon voi hän mennä siirtämään yhden kolikon syyllisen kiposta omaansa. Viikon/kuukauden voittaja on se kenen kipossa on eniten rahaa, häviäjä taas se keneltä kolikoita on eniten kadonnut.

Peliä on meillä pelattu nyt muutama kuukausi ja mukavan arkiseksi on tullut lasten kommentti “kuka on jättänyt valot päälle!?” Ajatuksen siemen on kylvetty!

Empatian alkeita

Osaatko ajatella asioita toisten ihmisten näkökulmasta? Jos osaat niin teetkö koskaan niin ja jos teet niin miksi? Jos vastasit kaikkiin edellämainittuihin kysymyksiin ei, niin et luultavasti ole kovin empaattinen ihminen. Tämä ei kuitenkaan ole kuolemantuomio; iso osa ihmisistä ei tietoisesti tai tiedotttomasti anna empatian vaikuttaa omiin tekemisiinsä. Empatian puute voi olla myös hyve tietyissä korkeissa valta-asemissa, vaikka se ei välttämättä ole ainakaan enemmistön etu.

"Aiheuttaako teko enemmän haittaa minulle kuin hyötyä muille vai päinvastoin?"

Arkielämässä olen soveltanut kysymystä “aiheuttaako teko enemmän haittaa minulle kuin hyötyä muille vai päinvastoin?”. Tällä nopealla päätelmällä voi tehdä toimintaa ohjaavia valintoja erilaisissa arjen tilanteissa. Se on myös hyvä tapa opetella empatian alkeita. Mutta miksi empatia sitten olisi jotain opettelemisen arvoista? Miksi emme kaikki kovettaisi itseämme itsekkäiksi oman navan tuijottajiksi? Sillähän voisi vaikka rikastua!

Suomessa nähtiin osittainen auringonpimennys 2015. Edellisen täydellisen missasin vuonna 1990 ja seuraavaa joutuu odottamaan vuoteen 2126. Jatka lukemista niin selviää miten tämä liittyy empatiaan... 

Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, jolle on luontaista kuulua yhteisöön. Historian saatossa tehdyt innovaatiot maanviljelyssä johtivat kasvaviin yhteisöihin ja nykyään iso osa ihmiskunnasta asuu suurissa kaupungeissa. Kaupunkiasuminen perustuu sääntöihin, työntekoon ja paikalliseen kulttuuriin eikä niinkään paljon perheelle, naapurisuhteille ja yhteistyölle kuten aiemmin pienissä yhteisöissä. Tuntemattomien ihmisten etuja on vaikeampi ymmärtää ja sitenpä yhä useampi keskittyy omien etujensa ajamiseen. Omia etuja ajetaan samalla kun pyritään kohti parempaa ja onnellisempaa elämää, vaikka todellisuudessa ei välttämättä edes tunnisteta missä ja koska sitä onnellisuutta olisi tarjolla.

Suurin osa ihmisistä ei omia etujaan ajaessaan halua toiminnallaan tehdä muille haittaa, mutta käytännössä on harvinaista että toiminnan seurauksia mietitään kovin pitkälle syy-seuraus-ketjussa. Vaikka joku omassa työssään tekisi palkkansa eteen omalle yhteisölle hyödyllistä ja monen elämänlaatua parantavaa työtä saattaa hän kuitenkin lomarahoillaan tilata jokavuotisen etelänmatkan maahan, jossa rikotaan törkeästi ihmisoikeuksia ja siten kannustaa kohdemaata jatkamaan business as usual. Puhumattakaan hiilipäästöistä joita lentomatkat lisäävät ja joiden seuraukset huonontavat kaikkien ihmisten elämänlaatua seuraavan 100 vuoden ajan.

Onko onnea siis jokavuotinen kylmä drinkki uima-altaalla paahtavassa kuumuudessa 4000 kilometrin päässä vai voisiko jokainen löytää enemmän onnellisuutta 365 päivää vuodessa lähempänä kotia? Miten se voisi olla mahdollista?

Uskon että kuten ilmastonmuutoksen ehkäisy niin myös onnellisuus lähtee haasteiden tunnistamisesta ja tietoisten korjausliikkeiden tekemisestä omassa arjessa. Mietiskelin omasta elämästäni viisi asiaa, joiden uskon vaikuttavan onnellisuutta lisäävästi:

1. Pidän huolta itsestäni. Fyysistä peruskuntoa on melko helppo pitää yllä ja toisinaan yllytän itseäni koettelemaan rajojani asettamalla koviakin tavoitteita esim puolen vuoden aikajänteellä. Fyysinen hyvinvointi tukee myös henkistä hyvinvointia ja kun itsestä tuntuu hyvältä, näkyy se myös ulospäin.

2. Kehitän itseäni. En tyydy siihen että joskus olen osannut jotain vaan haluan aina oppia uusia asioita. Luen kirjoja, kehitän itseäni paremmaksi työssäni ja pidän huolta että harrastuksenikaan ei käy yksitoikkoiseksi. Oman kehittymisen huomaaminen on palkitsevaa kuten myös onnistumiset haastavissa tilanteissa.

3. Vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Työelämässä, somessa ja muissa vähemmän syvällisissä sosiaalisissa ympyröissä keskustelu on yleensä pinnallista ja persoonatonta. Lähipiirissä voi olla aidosti oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan. “Roolivaatteiden” riisuminen on myös omasta mielestäni parasta rentoutumista.

4. Tunnistan omat kykyni ja puutteeni. Näin ollen pystyn hyödyntämään osaamistani ja asettamaan realistisia tavoitteita puutteideni vähentämiselle.

5. En murehdi asioita. Asioita joihin en voi vaikuttaa on turha murehtia ja asioita joihin voin vaikuttaa voin koittaa muuttaa niin ettei tarvitse murehtia.

Jokainen edellämainituista asioista parantaa siis pieneltä osin omaa elämänlaatuani ja luo tunnetta oman elämäni hallinnasta. Oman elämän hallinta luo itsevarmuutta, joka taas puolestaan on omiaan vähentämään tarvetta kateudelle, syrjäytyvyydelle, mustasukkaisuudelle tai itsekkyydelle. Tällöin olen lähtökohtaisesti taipuvaisempi katsomaan asioita myös muiden näkökulmasta, eli toimimaan empaattisemmin.

"Empaattinen ihminen ymmärtää muutoksen tarpeen siinä missä kaikki muutkin, mutta osaa tarkastella omia valintojaan objektiivisemmin ja näkemään muutoksen toteuttamisen positiivisena asiana eikä riistona tai elämänlaadun laskemisena."

Miten empatia sitten liittyy Zeroboysiin tai ilmastonmuutoksen estämiseen? Kuten jo aikaisemmin olen todennut, uskon että ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvittavien toimien on lähdettävä yksittäisistä ihmisistä ylöspäin eikä hallinnosta alaspäin. Empaattinen ihminen ymmärtää muutoksen tarpeen siinä missä kaikki muutkin, mutta osaa tarkastella omia valintojaan objektiivisemmin ja näkemään muutoksen toteuttamisen positiivisena asiana eikä riistona tai elämänlaadun laskemisena.

Kuten tiedämme, yksilötasolla meidän kaikkien pitäisi alkaa muuttaa omia elintapojamme kohti kestävämpiä valintoja. Todellisuutta on myös se, että kehittyneemmissä ja rikkaammissa länsimaissa, kuten Suomessa, kansalaisten (ja yhteiskunnan) pitää tehdä suhteessa suurempia muutoksia kuin köyhemmissä maissa. Itse olen pyrkinyt vähentämään lihansyöntiäni 50% korvaamalla päivittäiset työlounaat kasvisruoalla. Olen myös vähentänyt yksityisautoilua ja pyrin lomamatkatkin järjestämään junalla tai bussilla. Lentomatkustamista koitan välttää ja pitkällisen harkinnan jälkeen peruin myös vuosia suunnittelemani auringonpimennysmatkan Amerikkaan 2017 elokuulle. Totesin että matkan aiheuttama ilmastohaitta on suurempi kuin itse siitä saamani elämyshyöty.

Itse olen alkanut ottaa oman elämäni haltuun ja suosittelen sitä kaikille muillekin. Jos jaksoit tänne asti lukea olet ilmeisesti kiinnostunut ilmastonmuutoksen estämisestä ja niistä keinoista, joilla itse voisit asiaan vaikuttaa. Uskon että empatian lisääminen on yksi tällaisista keinoista ja kaiken lisäksi helppo sellainen. Demokratiassa empaattisuutta ymmärtävät kansalaiset voivat valita johtaviin asemiin toisia empaattisia ihmisiä jolloin muutokset alkavat toteutua myös yhteiskunnan tasolla.

Tutustukaahan siis itseenne, sieltä ne oikeat rikkaudet löytyy!

Yllättävän työmatkan jalanjälki

Tulipa tuossa muutama torstai takaperin yllättävä työmatka seuraavalle päivälle välillä Tampere-Jyväskylä. Asiakkaan puolelta ei tullut tarkempaa aikataulutoivetta, kunhan virka-ajan puitteissa ehtisin tunnin-pari käydä juttelemassa niin hyvä. Vaimon vapaapäivä herätti ajatuksen yhteisestä autoreissusta; hän voisi kierrellä keskustaa palaverin ajan ja sitten olisi kiva käydä yhdessä lounastamassa. Tämä suunnitelma kuitenkin kariutui tokaluokkalaisen poikamme aikaisen koulustapääsyn takia. Toisenkin repsikkavaihtoehdon kariutuessa alkoi olla selvää että matkaisin yksin.

"Yksin n.15 vuotta vanhalla autolla yli 300km matka parin tunnin palaverin takia tuntui turhan hiiliromulta joten päätin tutkia vaihtoehtoja"

Junalla pääsisin edestakaisin 28 eurolla (10e+18e) mutta keskustasta kertyisi matkaa vielä asiakkaalle n.7,5km. Lenkkeily tekisi poikaa, mutta eihän hikisenä voi palaveriin mennä. Jyväskylän paikallisbussien netistä selaaminen oli yllättävän vaikeaa ja ilmeisesti kyseisen teollisuusalueen suuntaan busseja kulki vain aamuisin ja työstäpaluuaikaan. Taksilla matkan hinnaksi tulisi arviolta 15-18e joten se tuplaisi koko matkan kustannukset.

Tässä vaiheessa olin jo kallistumassa oman auton turvaan, aikatauluttomuuteen, helppouteen ja näennäiseen edullisuuteen, mutta onnekseni valveutuneet elokuvantekijäystäväni chatista tilannetta seuranneena muistuttelivat kuinka tässä tilanteessa on selvästi kyse perinteisestä liikaan helppouteen tottumisesta. Purin tilanteen palasiksi ja sain aikaan kaavion:

Junalla matkustaessa voi mennen-tullen naputella läppäriä eikä työaikaa kulu toimettomana rattia hyväillessä. Tämä mahdollistaa töiden jatkumisen lähes koko päivän, joka ainakin itselleni on merkittävä asia.

Tämän analyysin seurauksena päättelin että jos itse avoimesti kannustan vähäisempiä co2 päästöjä ja aktiivista toimintaa ilmastonmuutoksen lieventämiseksi niin miksen työelämässä voisi tehdä samoin. Kysyin siis asiakkaalta suoraan voisiko hän tulla hakemaan minut juna-asemalta ja toimittaa sinne takaisin palaverin päätteeksi, ihan noin niinkun ympäristöä ajatellen. Myöntävä vastaus tuli nopeasti sähköpostiini. Ostin siis junaliput.

Laskeskellaampa sitten syventäväksi tiedoksi miten paljon hiilijalanäjlkeä nyt sitten pienennettiin: Tältä 300km matkalta päästöjä tulisi VR:n laskurin mukaan henkilöautolla 22kg, bussilla 14kg ja junalla 0kg. No toki junakin on pitänyt rakentaa ja raiteet ja niiden sähköntuotantotavasta riippuen välillisiä päästöjä tulee toki enemmän kuin 0kg, mutta silti varmasti murto-osa muiden vaihtoehtojen vastaavista (ja rakennetaanhan autot ja bussitkin eikä niitä päästöjä varmaankaan ole laskettu noihin lukuihin mukaan). Lentokoneella muuten suunnilleen vastaava matka kerryttäisi n.90kg co2 päästöjä.

Opiskeluaikoina tuli totuttua leppoisaan ja bussimatkustamiseen ja junan käyttö jäi siten todella vähäiseksi. Yhtenä syynä tähän on ollut myös junalippujen kova hinta. Tällä hetkellä tuntuu että VR on alkanut ottaa opikseen ja lippujen hinnat ovat laskeneet, ainakin jos ostaa lippunsa edes muutamaa päivää ennen matkaa.

"Suurin merkitys on tietysti usein toistuvien tapojen muuttamisella, kuten esimerkiksi päivittäisen työmatkan taittaminen muulla kuin omalla autolla"

Tässä kuten monissa muissakin ilmastoteoissa on kyse siitä että käytetään hiukan aikaa miettien omia totuttuja tapoja. Suurin merkitys on tietysti usein toistuvien tapojen muuttamisella, kuten esimerkiksi päivittäisen työmatkan taittaminen muulla kuin omalla autolla, mutta myös satunnaisten liikkumisten kuten työ- tai lomamatkojen liikkumista kannattaa miettiä. Varsinkin lentomatkustamisella voi yhdellä kertaa tuplata vuosittaiset henkilökohtaiset hiilipäästönsä, mutta tätä asiaa aion sivuta enemmän myöhemmässä blogauksessa.

PS. Nyt on muuten hyvä aika kaivaa pyörä ja lenkkikengät kaapista ja alkaa kulkea työmatkoja myös hyötyliikuntaa harrastaen :)

Mistäs on tullut maksettua?

Ostinpa energiamittarin ja totesin että energian järkevä käyttäminen tulee halvaksi. Vietin yhden lauantai-iltapäivän mittaillen kodin eri sähkölaitteiden kulutuksia ja löysin helppoja säästämisen paikkoja. Uskoakseni kyseessä on yksi helpoimmista tavoista startata omia ilmastotalkoita, joten nyt mieli avoimeksi ja jatka lukemista.

"Kodin hiilijalanjälkeä voi pienentää helposti vaihtamalla sähkösopimuksen uusiutuviin energioihin ja vähentämällä sähkönkulutusta"

Sähkönkulutusmittari on kätevä kapistus jonka avulla kodin energiankulutusta voi helposti optimoida.

Nykyisessä ilmastonmuutoksen maailmassa säästöiksi ei voida laskea ainoastaan kaiken toiminnan rahallista arvoa vaan myös ympäristövaikutusta (eli laskennallista hiilijalankeä jota jokainen kilowatti kasvattaa tyypillisellä sekasähkösopimuksella n.260g). Kokonaisuudessaan keskiverto suomalaisen vuosittainen CO2-jalanjälki on n.8000-10000 kiloa, josta asumisen osuus n.30%, liikkumisen 20%, ja ruoan 18%. Muut ulkoiset palvelut yms täyttävät loput 32% (tässä mielenkiintoinen WWF:n kirjoitus aiheesta suomeksi). Kodin hiilijalanjälkeä voi pienentää helposti vaihtamalla sähkösopimuksen uusiutuviin energioihin ja vähentämällä sähkönkulutusta. Kaltaiseni kerrostaloasuja ei oikein voi aurinkokennoja tai maalämpöä hyödyntää, joten niistä en nyt tässä blogauksessa enempää kirjoita. Tosin pienen mittakaavan aurinkovoimasta kirjoittelin viime kesänä jutun toiseen blogiin, joka kiinnostuneiden kannattaa ehkä lukaista läpi.

"Useat laitteet kuluttavat sähköä ollessaan pois päältä ns.valmiustilassa. Virrankulutus valmiustilassa on pientä, mutta pienikin kulutus kasvaa ajan kuluessa merkittäväksi."

Energiamittari on yksinkertainen kapistus: se kiinnitetään töpselin ja sähköjohdon väliin ja se kertoo (mittarin mallista riippuen) Ampeerit, Watit, Voltit ja mittarista riippuen ehkä vielä kuluneen rahankin. Asia joka sähkölaitteiden virrankulutuksessa on merkillepantavaa on se, että useat laitteet kuluttavat sähköä ollessaan pois päältä ns.valmiustilassa. Virrankulutus valmiustilassa on pientä, mutta pienikin kulutus kasvaa ajan kuluessa merkittäväksi. Esimerkiksi jos laitetta käytetään vuorokaudessa keskimäärin 1h ajan tarkoittaa se sitä että valmiusvirtaa kuluu vuorokaudessa 23h ajan. Vaikka valmiusvirran kulutus tuntuisi yhden laitteen osalta per-tunti olevan lähes mitätöntä niin yhdessä niistä koostuu merkittävä osa länsimaisen yhteiskunnan asumiskulutuksesta (tutkimusten mukaan n.5-10%)

Tässä muutamia omien sähkölaitteiden kulutuslukuja sekä valmiustilassa, että toiminnassa. Vertailun vuoksi voidaan arvioida että yhden kilowattitunnin (kWh) energia vastaa peruspyöräilijän (tehona 200W) vauhdilla 5h kuntopyörän selässä tai uima-altaallisen verran (22700 litraa) vettä vesiturbiinista läpi.

32-tuumainen lcd-televisio (vuosimallia 2010), käyttö vuorokaudessa 1,5h (suluissa 1h kulutus)
Kulutus katseluajalta /kk 3.5 kWh (79W/h)
Kulutus valmiustilassa /kk 10.8kWh (3 x enemmän kuin katsellessa!!) (16W/h)

-> Kuka haluaisi kuntopyöräillä 50 tuntia kuukaudessa jotta voisi pitää televisionsa valmiustilassa?

Pöytätietokone (vuosimallia 2012), käyttö vuorokaudessa 1h
Kulutus käyttöajalta /kk 1.9kWh (64.4W/h)
Kulutus valmiustilassa /kk 9.3kWh (13.8W/h)

-> HUOM! Virtaa menee kuukaudessa 5 x enemmän valmiustilassa kuin käytössä. Tietokone on siis kytkettynä pois päältä eikä varsinaisessa windowsin valmiustilassa. Tähän lukemaan ei ole laskettu monitorien kulutusta ollenkaan.

Astianpesukone (vuosimallia 2011), käyttö vuorokaudessa 1 pesu (1,5h)
Kulutus käyttöajalta /kk 34.5kWh (920W)
Kulutus valmiustilassa /kk 0.77kWh (1.15W/h)

-> Toisinaan kannattaa kääriä hihat ja hoitaa tiskaus perinteiseen tyyliin

Wii-U -pelikonsoli, käyttö päivässä arviolta 3h
Kulutus käyttöajalta /kk 5.3kWh (59.8W)
Kulutus valmiustilassa /kk 1,55kWh (2.3W)

-> pelikonsolivertailussa Wii ja Wii-U ovat selkeästi vähiten virtaa vievät modernit konsolit.

Kuten näistä esimerkeistä näkee voi merkittävä osa kodin sähkönkulutuksesta olla huomaamatonta valmiustilakulutusta. Katkaisimellisilla jatkojohdoilla (á 6€) voi laitteet helposti sulkea aina käyttämättömäksi ajaksi ja ne maksavat itsensä nopeasti takaisin sähkölaskussa. Itse hankin katkaisinroikat sekä kotiin että työpaikalle ja nollasin valmiusvirrat lähes kokonaan - mikset sinäkin?

Katkaisimella varustettu töpseli on helppo kytkeä päälle ja pois tarpeen mukaan, lapsikin sen osaa.

"Kaukolämmitetyssä kerrostaloasunnossa ensimmäisen katkaisintöpselikuukauden jälkeen sähkönkulutus oli pudonnut 20% edellisten vuosien vastaavan kuukauden kulutuksesta."

EU vaikuttaa myös lainsäädännöllä herätevirtojen määriin, mutta tämä koskee siis vain uusia laitteita, jos kotonasi on vanhoja laitteita voi niiden kulutus olla yllättävän suuri. Myös laitteet jotka ovat yhteydessä Internetiin voivat myös lepotilassa ollessaan kuluttaa huomattavasti enemmän kuin offline-laitteet.

Valmistin googlen drivelle julkisesti jaettavan sähkönkulutustaulukon, jonka voit helposti kopioida itsellesi ja laskea omien mitattujen laitteidesi sähkönkulutusta. Taulukossa on oletuksena kymmenen riviä ja ne ovat nimettyinä laitteille joita oletuksena useimmista asunnoista löytyy. Ensimmäinen rivi on esitäytetty malliksi. Korvaa tarvittavat taulukon laitteet omillasi ja seuraa kulutustasi.

Sähkönkulutusmittareita myydään kodin elektroniikkaliikkeissä muutamalla kympillä tai niitä voi lainata luultavasti sinunkin sähköntoimittajaltasi. Mittarin käyttö on yksinkertaista ja turvallista eikä se vaadi sähköalan osaamista.

Muista että pelkästään rahallisen säästön lisäksi pitäisi huomioon ottaa sähkönkulutuksen ympäristövaikutukset, joten vaikka rahallinen säästö muutaman kymmenen kilowattitunnin vähentämisestä ei tunnu tärkeältä, on sillä silti suuri vaikutus nettopäästöihin kun vähentäjiä on vaikka sata, tuhat tai miljoona. Itselläni tavallisessa kaukolämmitetyssä kerrostaloasunnossa ensimmäisen katkaisintöpselikuukauden jälkeen sähkönkulutus on pudonnut 20% edellisten vuosien vastaavien kuukausien kulutuksesta. Selkeiden tulosten seurauksena syntyvälle hyvälle mielelle lasken muuten myös arvoa, sitä vaan en syötä excel-taulukoihin vaan jaan läheisilleni :)

Kirja: Climate Change: What everyone needs to know (Joseph Romm, 2015)

Joseph Romm on amerikkalainen pitkänlinjan ilmastovaikuttaja. Hän on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja ja ylläpitää aktiivisesti palkittua ilmastoblogia ClimateProgress. Rommin 2015 julkaisema kirja Climate Change: What everyone needs to know esittelee ilmastonmuutoksen syitä, seurauksia ja keinoja sen vähentämiseksi. Kirja on kirjoitettu kysymys/vastaus-muotoon, joten sitä voi läpilukemisen lisäksi pitää helposti selattavana lähdemateriaalina.

Itselleni tämä oli ensimmäinen lukemani Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja ja mielestäni se oli onnistunut läpileikkaus laajasta aiheesta. Kirja käy läpi Ilmastonmuutoksen perusteet, selittää sääolosuhteiden muutoksia ja niiden ennakoituja seurauksia kuten myrskyjä, kuivuutta ja ekosysteemien muuttumista. Mikä tärkeintä kirja kertoo perustellusti miten kaikki tämä vaikuttaa lukijaan, elää hän sitten missä päin maailmaa tahansa. Kirja tarjoaa tietoa myös uusiutuvista energialähteistä sekä poliittiisista päätöksistä joita tarvittavan mittakaavan muutokset vaativat. Ainoa olennainen asia jota kirja ei juurikaan sivua on talouden muutos kestävälle pohjalle.

Harmillista kyllä Joseph J. Rommin kirjoja ei tietääkseni ole suomennettuina, joten täysin kielitaidottomille kirja ei sovellu. Teksti on kyllä helppolukuista ja perus englanninkielen taidoilla pärjää hyvin. Kirjaa saa tilattua netistä ja siitä on myös edullisempi elektroninen versio.

Tästä linkistä voit tilata kirjan Amazonilta.

Netistä löytyvälle ilmastotiedolle on toisinaan vaikea löytää luotettavia lähteitä, joten itse suosin arvostettujen kirjailijoiden kirjoja, joissa kaikki lähteet on listattu selkeästi ja helposti. Näin voi olla lähes varma että tiedot ovat tieteellisesti perusteltua ja viimeisimmän (kirjoitushetken) ilmastotieteen mukaan paikkaansapitäviä. Tältä pohjalta suosittelen tätä kyseistä teosta hyvänä perustiedonlähteenä aiheesta Ilmastonmuutos.