Eihän pompata takaisin?

Tätä kirjoittaessani pörssikurssit ovat laskussa, tulosvaroituksia satelee ja poliitikot istuvat pitkittyvissä kokouksissaan. Korona-virus on levinnyt Suomeen kuten muuallekin maailmaan. Urheilu- ja kulttuuritapahtumia perutaan päivittäin, harrastukset on hoidettava omatoimisesti ja osa koululaisistakin opiskelee etänä. Tapahtumien etenemisen myötä arki on monessa perheessä ja yrityksessä alkanut hidastua.

Jos Koronan käynnistämästä pörssisukelluksesta kehkeytyy se kauan odotettu iso rysäys niin on vaikea arvioida miten ja mitkä yritykset siitä selviävät. Luultavasti ainakin paremmin ne, jotka tekevät tervettä liiketoimintaa pitkäaikaisilla tavoitteilla nopean rahastuksen sijaan. Ja ne jotka eivät ole voittojen toivossa ulkoistaneet suurta osaa tuotannostaan aasiaan. Nykyinen tuotannon optimoinnilla ja ympäristön kustannuksella ylläpidetty jatkuvan kasvun malli on paperilla kiva ja luultavasti huonoista vaihtoehdoista se suurimpia rikkauksia lupaava. Tämä on totta vain niin kauan kun ymmärrämme rikkaudet kuten meille maailmansotien jälkeen on totuttu opettamaan: paljon rahaa, nopeasti ja harvalle. Talouden ehkä kuuluisin mittari Bruttokansantuote ei huomioi lainkaan hyvinvointia, koulutusta, ihmisten terveyttä, tasa-arvoa eikä etenkään ympäristövaikutuksia. "Käytännössä BKT kasvaa lyhyellä aikavälillä sitä nopeammin, mitä kestämättömämpää taloudellinen kehitys on." totesi Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö jo yli 10 vuotta sitten.

Vaikka BKT laskee niin moni hyvinvointimittari voi samaan aikaan nousta.

Koronan jyllätessä etätyöt ja videoneuvottelut on nostettu isoon osaan arkea. Yritykset joutuvat pian myöntämään että toimistolla tai reissussa jumittaminen ei enää ole edellytys olemassaololle tai edes menestymiselle. Pitkään jo on on ollut tiedossa, että kahdeksasta-viiteen -kulttuurista olisi jo korkea aika päästä eroon. Työnteon tehokkuus on kasvanut moninkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä eivätkä siitä oikeastaan ole hyötyneet kuin muutamat ravintoketjun huipulla olevat. Vähemmän ja etänä töitä tekemällä voitaisiin hyvin saavuttaa kestävämpi tuotannon taso ja kuluttamista hillitsemällä talouttakin voitaisiin tasata. Taloustiede ei ole tietenkään aivan näin suoraviivaista korkoineen, investointeineen ja rahoituskuvioineen, mutta vaihtoehtoja nykymallille on.

Työnteon murros on ollut jo pitkään käynnissä, mutta näköpiirissä oleva taantuma tulee varmasti taas asioita kiihdyttämään. Sen ei tarvitsisi tarkoittaa ainoastaan jatkuvia YT-neuvotteluita ja heikennettyjä sopimuksia vaan voisimme saada aikaan myös työntekijöiden oloja parantavia asioita. Lainsäädännöllä voitaisiin tehdä ohjausliikkeitä, joita yrittäjäjärjestöt voisivat lähteä yhdessä yritysten ja työntekijöiden kanssa toteuttamaan. Etätyöt, kimppakyydit, videotapaamiset, lyhennetyt työviikot ja muut nykyaikaiset työnteon keinot voitaisiin ottaa laajasti käyttöön ihan tavallisessakin arjessa, ei ainoastaan poikkeusoloissa ja yrityksiä voisi niiden avulla saavutetuista säästöistä palkita. Aika harva meistä kuolinvuoteellaan toivoo tehneensä enemmän töitä, mutta perheen ja läheisten kanssa vietettyä vapaa-aikaa toivoo sitäkin useampi. Työntekijöiden elämänlaadun tulisi olla työnantajille tärkeä mittari ja tämä tulee viimeistään nyt tehdä selväksi.

Suunniteltuja etelänmatkoja ei voi korvata etäyhteydellä tai videoallasbaarilla, mutta eiköhän tästä selvitä. Suomalaiset ovat tutkitusti maailman onnellisin kansa ja uskon että ensi vuonna emme tuossa tilastossa juurikaan sijoituksia menettäisi vaikka kukaan meistä ei lentäisi tänä vuonna etelän lämpöön. Olemme myös top 10 joukossa koulutuksen tasossa ja jopa rahallisesti 25 parhaiten toimeentulevan maan joukossa, eivätkä nämäkään tilastot ole riippuvaisia vuosittaisista vierailuista köyhempiin ja sivistymättömämpiin maihin. Mitä jos katsoisimme lähemmäs ja tukemalla paikallisia palveluitamme parantaisimme oman yhteisömme hyvinvointia riistämättä samalla vähempiosaisia jossain kaukaisessa maailmankolkassa?

Oli kyse sitten yksittäisistä kansalaisista tai yrityksistä niin ehkä taloudellisen alamäen vihdoin tasoittuessa olla hyvä miettiä millaiseksi haluamme rikkoutuneen järjestelmämme tuolloin restauroida. Vai opitaanko virheistämme ja lähdetään rakentamaan uudenlaisen yhteiskunnan perustuksia? Täydellinen järjestelmä on utopiaa, mutta jos voisimme edes aidosti sivistysvaltio 2.0:n kanssa pyrkiä kestävään kasvuun ja tasapainoon meitä elättävän ympäristön kanssa olisi se jo huimasti parempi kuin nykyinen kaikkia osapuolia pitkällä tähtäimellä riistävä malli. BIOS-Tutkimusyksikön julkaisema Ekologinen jälleenrakennus on kiehtovan laaja esitys siitä mitä kaikkea voisimmekaan saada aikaan ja lopulta löytää itsemme hyvinvoivina ja monella tavalla nykyistä rikkaampina. Pitkän tekstin lisäksi ajatuksia on jaettu mm.Lapin kansan podcast-sarjana, jota on helppo kuunnella vaikka lenkillä tai työmatkalla.

Ilmastonmuutoksesta ei viime päivinä ja viikkoina ole juuri puhuttu. Monien mielestä tämä on varmasti hyvä asia, eikä se omasta mielestänikään mitenkään huolestuttavaa ole. Korona on onnistunut nopeasti siinä mihin ilmastotyön kanssa on pyritty jo pitkään. Tuotanto ja kulutus ovat jyrkässä laskussa ja lentoliikenne käytännössä pysähdyksissä. Pörssikurssien lasku tietää melko varmasti myös ilmastopäästöjen laskua kuten kävi myös vuonna 2008 taantuman aikaan. Tärkeää olisi pitää huolta että kun pahin on ohi me emme pomppaa takaisin vanhoihin kulutuskeskeisiin kaavoihimme.

Tehdään päätös suojella lapsiemme tulevaisuutta samanlaisella päättäväisyydellä kuin nyt terveydenhuoltojärjestelmää ja vanhuksiamme. Aletaan pyrkiä askel kerrallaan kohti parempaa tulevaisuutta, tasa-arvoisempaa maailmaa jossa hyvinvointi, yhteistyö ja kestävä kehitys nousevat elämämme keskiöön rahan, kuluttamisen ja oman edun sijaan. Ensimmäinen askel on uskaltaa rehellisesti pohtia omia valintojaan ja myöntää että jotain voisi tehdä toisin. Kun tarpeen muutokselle ymmärtää itse niin sitä voi vaatia muiltakin ja kohdistaa muutospaineen päättäjille. Tie on varmasti pitkä ja virheitäkin tullaan tekemään, mutta se kuulostaa vain elämältä. Ja elämä on oikeastaan aika kivaa touhua, kysy vaikka lapsilta.