Keikahduspisteessä

Jokainen on joskus leikkinyt kiikkulaudalla ja tietää miten se toimii. Painoa siirtyy hitaasti laudan toiseen päähän ja kun paino laudan vastapuolella ylittää oman puolemme painon niin lauta keikahtaa. Tämän keikahduspisteen ylitettyään lauta jatkaa kulkuaan alaspäin kiihtyvällä vauhdilla, vaikka paino ei enää lisääntyisikään. Maahan osuessaan lauta pysähtyy ja jää odottamaan joko mekaanista työntövoimaa tai vastapainon lisääntymistä ennen kuin alkaa liikkua takaisinpäin.

Keikahduspisteitä voi havaita muuallakin kuin leikkikentällä. Talousjärjestelmät, ekosysteemit, sivilisaatiot tai vaikka niinkin arkiset asiat kuten muotivirtaukset käyvät läpi äkkinäisiä muutoksia ohittaessaan keikahduspisteitä. Miljardien ihmisten tai moninaisten luonnonvoimien luomat loputtoman monimutkaiset järjestelmät elävät omaa elämäänsä ilman että kukaan voi niitä täysin ymmärtää. Kaikki järjestelmät vuorovaikuttavat keskenään ja aikaansaavat todellisuutemme, jossa mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos.

Monet eri tieteenalat ovat vuosisatojen ajan yrittäneet ymmärtää omaa pientä osuutta todellisuudesta ja selittää sen toimintaa mahdollisimman tarkasti. Taloustieteilijöiden matemaattiset mallit kuvaavat talouselämän ylä- ja alamäkiä melko hyvin ja ilmastotieteilijöiden vastaavat laskelmat luonnon ilmiöitä. Molemmissa esimerkkitapauksissa myös potentiaaliset romahdukset näkyvät ennustuksissa, mutta tarkkaa keikahduspistettä on mahdotonta tietää etukäteen. Paikallisten muuttujien loputon määrä ja eri järjestelmien keskinäinen vuorovaikutus luo niin suuren virhemarginaalin, että on helppoa ajautua keikahduspisteen yli huomaamatta.

"...ihminen joko yksilönä, yhteiskuntana tai globaalina toimijana leikkii kiikkulaudalla jonka keikahdukseen sillä ei ole varaa."

Jatkuvaan talouskasvuun pyrkivä yhteiskunta on pakotettu aina lisäämään tuotantoaan ja sen saavuttamiseksi mennään kiikkulaudalla yhä kauemmas pitkän tähtäimen kestävistä ratkaisuista ja kohti lyhyen tähtäimen tuottoja. Kun tarpeeksi monta pientä paikallista järjestelmää ylittää oman keikahduspisteensä alkavat yhä suuremmatkin järjestelmät liikkua kiihtyvällä vauhdilla kohti omaa keikahdustaan. Lopulta ei tarvita kuin ehkä pieni tönäisy ja seurauksena on suuri keikahdus. Kaikki tämä on tietysti tavalliselle ihmiselle yleensä näkymätöntä ja kaikki saattaa vaikuttaa olevan hyvin kunnes äkkiä mikään ei olekaan hyvin.

Tupakoitsijan krooninen yskä on vain asiaankuuluva oire, johon ei usein reagoida ennen keuhkosyöpädiagnoosia. Hyönteisten määrä ympäri maailmaa on vähentynyt 70-luvun lukemista 50-90%. Yhdessä sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen ja tehomaatalouden lannoitekuorman aiheuttaman maaperän köyhtymisen kanssa, viljely ja kasvien pölyttäminen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi. Koralliriutat maailman merissä vaalenevat ja menettävät elinvoimaansa mm.veden lämpenemisen ja happamoitumisen johdosta. Ne ovat oireita hiilidioksidin lisääntyvästä määrästä ilmakehässä ja vaikuttavat suoraan niiden yli 500 miljoonan ihmisen elämään, jotka saavat päivittäisen ravintonsa koralliriuttojen ylläpitämistä runsaista ekosysteemeistä. Ilmaston lämpeneminen sulattaa myös jäätiköitä maailman vuoristojen huipuilta ja uhkaa täten miljardien ihmisten juomaveden saantia.

Kaikki yllä olevat tapaukset ovat vain pieni osa helposti ymmärrettävistä esimerkeistä järjestelmistä, joissa ihminen joko yksilönä, yhteiskuntana tai globaalina toimijana leikkii kiikkulaudalla jonka keikahdukseen sillä ei ole varaa. Silti emme useimmiten suostu muuttamaan tapojamme vedoten milloin taloudellisiin syihin ja milloin siihen ettei kukaan muukaan muuta tapojaan. Kevään 2020 tilanteessa Korona-viruksen antama tönäisy ihmiskunnalle ei ollut pieni ja nähtäväksi jää montako kiikkulautaa se keikautti nurin, mutta selvää on että ensimmäisenä kippasivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja ne jotka ovat leikkineet tulella jo aiemmin.

"Pohjimmiltaan ihmistä on aika helppo miellyttää eikä siihen usein tarvita kosketusta kummempaa, ehkä siis olisi hyvä keikauttaa omaa arvomaailmaamme kestävämpään suuntaan nyt kun luonto meitä siihen tavallista näkyvämmin kehoittaa."

Jokainen meistä on nyt haluamattaan joutunut tilanteeseen jossa voimme katsoa omaa elämäämme ulkoa päin. Arki on poikkeuksellisena aikana meillä kehittyneissäkin yhteiskunnissa pelkistynyt ja jäljelle ovat jääneet vain olennaisimmat asiat kuten perhe, koti, luonto ja iso kasa viihdeteknologiaa. Jos uskallamme nyt olla rehellisiä tarkastellessamme hetkeksi taakse jäänyttä hektistä elämäämme voimme varmaan löytää siitä asioita, joita voisimme vaivatta muuttaa ja samalla jopa lisätä onnellisuuttamme. Pohjimmiltaan ihmistä on aika helppo miellyttää eikä siihen usein tarvita kosketusta kummempaa, ehkä siis olisi hyvä keikauttaa omaa arvomaailmaamme kestävämpään suuntaan nyt kun luonto meitä siihen tavallista näkyvämmin kehoittaa.

On ollut mielenkiintoista oppia tutkimusten osoittavan, että tarvitaan vain 3,5% osuus yhteiskunnasta joka aktiivisesti ja rauhanomaisesti ajaa muutosta ja loput seuraavat perässä. Suomessa tämä tarkoittaa n.190 000 ihmistä. Tämä kuulostaa minusta hyvinkin saavutettavissa olevalta määrältä. Vanhaa maailmaa ei pidä hylätä päivässä, mutta suunta pitää ottaa päättäväisesti kohti mm. Pariisissa jo 2015 globaalisti sovittuja tavoitteita. Joukkovoima ohjaa poliitikkoja tietyn keikahduksen jälkeen vahvemmin kuin teollisuuden raha ja kriisistä voidaan nousta uuteen ja parempaan maailmaan, eikä takaisin todistetusti tuhoon johtavalle tielle. Tarvitaan vain rohkeutta, päättäväisyyttä ja tervettä järkeä.