Ikaroksen jalanjäljillä

Saatuani ensimmäisen lapseni noin 10 vuotta sitten jännitin kovasti miten osaisin olla isä. Edessä oli elämäni suurin tehtävä johon käymäni koulut tai lukemani kirjat eivät olleet minua valmentaneet. Oma lapsuuteni 80-luvun alussa oli melko ajalleen tyypillinen: oli mökkeilyä, kyläilyä isovanhemmilla, urheilua, arkea, kavereiden kanssa leikkimistä ja sisarusten kanssa yhdessä varttumista. Tultuani isäksi aloin arvostaa näitä kokemuksia enemmän ja päädyinkin siihen, että jos pidän ohjenuorana omien vanhempieni arvoja niin saan tämän isyyshomman hoidettua hyvin.

Lapsuuden perheeni kuului taloudellisesti alempaan keskiluokkaan, joten rahat menivät käytännössä elämiseen ja asumiseen elämyksien ja seikkailujen sijaan. Ollessani 6-vuotias astuin kuitenkin ensimmäistä kertaa lentokoneeseen matkatessamme mummon ja papan kanssa Playa del Inglesiin, Kanarian saarille. Isovanhempani olivat eläkeikäisiä ja kovia matkustelemaan ympäri maailmaa. Kaitafilmikamera oli täyttänyt filmikeloja eksoottisilla maisemilla jo 70-luvun alusta lähtien ja niitä sitten aina heidän palattuaan yhdessä katselimme ja ihastelimme. 20- ja 30-luvun lapsina he olivat omakohtaisesti kokeneet kuinka lentomatkailu oli kasvanut voimakkaasti ja muuttunut yläluokkien etuoikeudesta myös keskiluokkaisten länsimaalaisten huviksi.

Allekirjoittanut Kanarialla 1985.

Lentoteollisuuden kasvu ei kuitenkaan ole ollut sattumaa. Vuonna 1944 Chicagossa (Convention on International Civil Aviation) tehdyllä päätöksellä lentopetrolin kansainvälisstä verovapaudesta haluttiin antaa lentoliikenteelle iso rooli talouden kasvattajana sekä turvallisen ja yhtenäisemmän maailman luomisessa. Odotukset lunastettiin ja koko 1900-luvun ajan lentoliikenne yhdisti kulttuureita ja kasvoi käsi kädessä talouden kanssa. Kunnes homma pikku hiljaa lähti käsistä. Myönnetyt verohelpotukset, monenlaiset tuet sekä ympäristövaikutusten ulkoistaminen laskivat lipunhintoja edelleen. Halpalentoyhtiöt tilasivat asiakkaille ahtaampia, mutta kustannusten kannalta tehokkaampia koneita ja riisuivat palvelusta mukavuudet saaden myyntiin järjettömän halpoja lippuja.

Vuodesta 1990 vuoteen 2008 kansainvälinen lentoliikenne kasvoi 76%. Nykyään jo valmiiksi massiivisen lentokenteen on arvioitu jopa nelinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Pelkästään lentoliikenteestä aiheutuu nyt 2-5% kaikista ihmisen aiheuttamista CO2 päästöistä. Jos lentomatkailu olisi valtio sen hiilijalanjälki nostaisi sen kymmenen negatiivisimman ilmastovaikuttajavaltion joukkoon. Jos mukaan lasketaan turismin kokonaisvaikutukset on luku jopa 8%. Luvut ovat jatkuvasti kasvussa.

"Jos lentomatkailu olisi valtio sen hiilijalanjälki nostaisi sen kymmenen negatiivisimman ilmastovaikuttajavaltion joukkoon."

Lomamatkalennot Thaimaahan ja takaisin tuottavat (laskukaavasta riippuen keskimäärin) noin 3,5 tonnia CO2 per henkilö. Tämä vastaa keskimäärin 30-50% keskiverto suomalaisen vuosittaisista päästöistä. Päästöt jotka synnytetään kahden matkailupäivän aikana. Lentokoneen korkealle ilmakehään vapauttama CO2 sekä sen jättämät vesihöyryt (jotka 10km korkeudessa muuttuvat jääksi) keräävät lämpöenergiaa ja lisäävät lämmittävää vaikutusta. IPCC:n (Internation Panel on Climate Change) mukaan lentoliikenteen päästöjen yhteisvaikutus on lähempänä 2,7-kertaisia kuin maanpäälisten päästöjen. Tällöin Thaimaan matkan vaikutus olisikin oikeastaan 9,45 tonnia! Lentoliikenteen päästöt vapautetaan suoraan korkealle ilmakehään ja siellä ne pysyvät jopa satoja vuosia ennen hajoamistaan, niitä eivät kasvit ja puut yhteytä hapeksi.

Lentomatkailu on useimmille meille rikkaille länsimaalaisille tuttu ja turvallinen asia, joka yhdistyy iloisiin, aurinkoisiin ja jännittäviin lomamuistoihin. Pienestä lapsesta lähtien etelänmatkoja ihannoivassa ympäristössä varttuneena tuntuisi luontaiselta kasvattaa myös oma jälkikasvu siihen, että onni löytyy merta edempää. Jos kuitenkin hetkeksi koitamme siirtää subjektiiviset tunteemme taka-alalle ja tarkastella asiaa ulkopuolelta saatamme oivaltaa jotain.

Kestävä kehitys määritellään nykytarpeiden täyttämiseksi ilman, että heikennetään tulevien sukupolvien mahdollisuuksia täyttää omia tarpeitaan. Luetaanpa tuo uudelleen, jotta sisäistetään ajatuksen ydin. Eli täytetään nykytarpeet ilman, että heikennetään tulevien sukupolvien mahdollisuuksia täyttää omia tarpeitaan. Jos nykytarpeisiin lasketaan paljon ylimääräistä luksusta syö se väkisinkin pohjaa pois tulevaisuuden hyvinvoinnilta.

Kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta jokainen tietää jo sen verran, että ymmärtää sen heikentävän tulevien sukupolvien mahdollisuuksia lukemattomilla tavoin. Myös ilmastonmuutosta aiheuttavista tekijöistä on tehty riippumatonta tutkimusta jo niin paljon että voidaan varmuudella todeta sen aiheutuvan pääasiassa ihmisen ilmakehään vapauttamista kaasuista. Lämpenemisen itsensä aiheuttamien takaisinkytkentöjen osuus on toistaiseksi vielä arvioiden mukaan vähäinen, mutta potentiaalisesti jatkossa merkittävä. Hiilidioksidi- (CO2) ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjä pyritään jatkuvasti vähentämään mm. siirtymällä uusiutuviin energiamuotoihin ja muuttamalla kulutustottumuksia.

"Totutuista asioista luopuminen herättää usein surun tai kaipauksen tunteita, nämä ovat aivojen normaali tapa käsitellä muutosta. Ajatus siitä että omat lapset eivät pääse nauttimaan samasta lentomatkailun tuomasta vapauden tunteesta kuin mitä itse aikoinaan voi olla vaikea asia hyväksyä."

Kerrataanpa siis tämänhetkiset tietomme:
- lentomatkailu on totuttu luksus-palvelu
- se on myös erittäin hiili-intensiivinen
- hiilipäästöjä yritetään globaalisti vähentää
- päästövähennykset tehdään tietysti aina ensisijaisesti ei-kriittisistä lähteistä

Looginen päättelykyky ohjasikin sinut varmasti jo oikelle jäljille: lentomatkailu on hyvä paikka vähentää kasvihuonepäästöjä. Totutuista asioista luopuminen herättää usein surun tai kaipauksen tunteita, nämä ovat aivojen normaali tapa käsitellä muutosta. Ajatus siitä että omat lapset eivät pääse nauttimaan samasta lentomatkailun tuomasta vapauden tunteesta kuin mitä itse aikoinaan voi olla vaikea asia hyväksyä. Tieto on kuitenkin lisääntynyt ja yhteiskunnan tulee sopeutua uuden tiedon valossa tehtyihin muutoksiin joka tasolla päättäjistä yksittäisiin kuluttajiin. Uusia ja kestävämpiä tapoja liikkua, seikkailla ja nauttia elämästä tulisi tuoda enemmän esiin ja myydä ihmisille. Tarve lentomatkailuun on keinotekoisesti markkinavoimilla synnytetty viimeisten vuosikymmenten aikana. Ihmisellä ei ole mitään biologista tai perinnöllistä tarvetta matkustaa kauas asuinpaikastaan, kyse on vain teknologisten ratkaisujen kaupallistamisesta ja onnistuneesta markkinoinnista. Tarve esim. lähimatkailuun tai maanpäällisen kaukomatkailun fiilistelystä voidaan samalla tavoin aikaansaada jos siihen määrätietoisesti pyritään.

"Lentäminen ei ole perusoikeus eikä perustarve. Kukaan todellisessa tarpeessa oleva tai selviytymisestään taisteleva ei ole lentomatkustaja."

Lentomatkustamisesta puhuttaessa kuulee usein käytettävän termiä “oikeus lentää” tai “tarve lentää”. “Oikeus” on tässä tapauksessa maksukyky, sillä n.95% maapallon ihmisistä ei ole koskaan lentänyt. Sopiva termi voisi olla elitismi, joka ikävä kyllä on nopeasti yleistymässä myös kehittyvissä maissa kuten Kiinassa. “Tarve lentää” on joissain tapauksissa kansainvälisen työn luonteeseen kuuluvaa matkustamista, mutta monessa tapauksessa esim. modernia videoneuvottelutekniikkaa hyödyntäen voitaisiin näistäkin lentokilometreistä supistaa huomattava osa. Osa ihmisistä laskee “tarpeeksi” myös lomalentämisen, sillä he kokevat vuosittaisen aurinkoloman olevan välttämätön osa elämänlaatuaan. Lentäminen ei ole perusoikeus eikä perustarve. Kukaan todellisessa tarpeessa oleva tai selviytymisestään taisteleva ei ole lentomatkustaja.

Nämä viisaat miehet olivat allekirjoittamassa vuoden 1944 Chicagon sopimusta. 2018 vuoden käytäntöihin kyseisillä herroilla tuskin oli näkemyksiä, siksipä sopimus pitäisi vaikeimmiltakin osiltaan uusia.

Palataanpa sitten hetkeksi vuoteen 1944 ja Chicagon kokoukseen, jossa päätettiin kansainvälisten lentojen polttoaineen verovapaudesta. Sotien jälkeen päätös oli varmasti oikea ja jälkeenpäin tarkasteltuna se saavutti tavoitteensa erinomaisesti. Tuolloin ilmastonmuutoksesta ei ollut juurikaan tutkimustietoa eikä lentokoneiden päästöistä puhuttu. Nykyään lentämisen kustannuksista puuttuu kaksi olennaista asiaa, jonka johdosta sen hinta pidetään keinotekoisesti alhaalla: polttoainevero sekä sen aiheuttamista haitoista yhteiskunnalle koituvat kustannukset. Keinotekoisen alhainen hinta aiheuttaa myös sen, että lentokoneiden kehittäjillä ei ole tarvetta ohjata resursseja vähemmän ympäristölle haitallisten teknologioiden kehittämiseen. Lentoliikenteen ympäristöhaitat tulevat kasvamaan ainakin kunnes nämä ulkoiset kulut näkyvät lippujen hinnassa.

Mikä tässä sitten on niin vaikeaa?

Ihmisten pitäisi siis tehdä valinta lentää vähemmän ja yhteiskunnan pitäisi tehdä tästä valinnasta helpompi pakottamalla lentomatkustamisen hinnat nousuun. Lentoteollisuudelle myönnettävät tuet voitaisiin ohjata lentoteknologian sekä vaihtoehtoisten kestävämpien liikennemuotojen kehittämiseen. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty ja sen tajuaa jokainen. Ihmisiä on vaikea saada puolustamaan toimia jotka johtavat kalliimpiin lentoihin, mutta eivät tarjoa mitään suoraa välitöntä hyötyä heille itselleen.

Keskustelu lentämisestä on erittäin polarisoitunutta. Toisella puolella teollisuuden lobbarit vaativat alan etuuksien ja tukien jatkamista ja toisella vihreät aktivistit vastustavat kaikkea lentämistä ja haluavat esimerkkiään seurattavan. Näistä asetelmista on vaikea aloittaa keskustelua koska osapuolet ovat liian kaukana toisistaan. Hallitukset eivät halua ryhtyä pakottaviin toimiin, joista ainoa hyöty saadaan globaalilla tasolla ja vasta jollain kaukaisen tulevaisuuden hallituskaudella. Asia on yhtä vaikea kaikille poliittisille puolueille. Yhdessä toimimalla eri maiden hallitukset voisivat saada nopeasti tarvittavia päätöksiä tehtyä, mutta ne olisivat väistämättä lyhyellä aikavälillä epäsuosittuja. Hallitukset ovat myös huolissaan mm. lentosektorin työpaikkojen menetyksistä ja turismin tuomien rahavirtojen laantumisesta.

"Yksittäisten ihmisten sinänsä mitättömiltä vaikuttavat ilmastoteot alkavat painaa vasta monistuessaan tarpeeksi. Poliitikot uskaltavat tehdä vaikeita päätöksiä vain jos kansa sitä haluaa, sillä silloin ei ole oma työpaikka ja puolueen tulevaisuus vaarassa."

Lentoyhtiöt ovat sijoittaneet valtavia summia kehittääkseen taloudellisempia suihkumoottoreita ja kevyempiä konemalleja ja pelkäävät että uudet vuosikymmeniksi käyttöön suunnitellut konemallit vanhenevat ennen aikojaan kieltojen ja hiipuvan kysynnän vuoksi. Lentoyhtiöiden johtajat pelkäävät että heidän lyhyen aikavälin voittonsa hupenevat ennen kuin he kerkiävät nostamaan bonuksensa. Muutosvastarintaa on siis tarjolla enemmän kuin tarpeeksi ruohonjuurelta vallan huipulle asti. Suurin tarve on poliittisten suuntausten muuttaminen, mutta se ei onnistu ilman painostusta kansalaisilta. Yksittäisten ihmisten sinänsä mitättömiltä vaikuttavat ilmastoteot alkavat painaa vasta monistuessaan tarpeeksi. Poliitikot uskaltavat tehdä vaikeita päätöksiä vain jos kansa sitä haluaa, sillä silloin ei ole oma työpaikka ja puolueen tulevaisuus vaarassa.

Muutos kestävämpään ilmailuun on mahdollista toteuttaa ja se olisi lopulta pitkällä aikavälillä kaikkien osapuolien etu. Tämän tavoitteen tulisi olla muutosta ajava voima. Sen sijaan että käytetään energia ja aika kiistelemiseen toimien tarpeesta tai välittömistä hyödyistä tulisi testata eri keinoja ja teknologioita ja sitä kautta alkaa löytää toimivia ratkaisuita. Lentoliikenne ei tule koskaan täysin loppumaan, eikä sellaiseen pyrkimällä tulisi hukata resursseja. Välimaastosta pitäisi löytää lähtökohtia joissa lentomatkailu on osa tulevaisuutta, mutta sen on tapahduttava kestävällä tavalla ja muiden päästölähteiden kanssa sopeutetussa mittakaavassa. Asia on vaikea, mutta matka kohti vaikeiden asioiden ratkaisua lähtee aina siitä, että ymmärretään miksi asia on vaikea. Vuoden 1944 perustelut eivät nykymaailmassa enää päde.

Businees as usual -tyyli, jossa CO2-päästöjä ei vähennetä nostaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta yli maksimiarvoiksi asetettujen 450-500ppm. Tämä nostaa lämpötilaa yli 2c astetta (pohjoisilla alueilla, kuten Suomessa luku on noin 4c astetta). Ilmasto muuttuu huomattavan erilaiseksi kuin nykyään ja äärimmäinen kuivuus, myrskyt ja elinolojen heikentyminen aiheuttavat epävakaisuutta yhteiskunnissa ympäri maailmaa. Noustessaan yli 3c astetta (tai kenties jo aiemminkin, sillä kyseistä tilannetta voidaan ainoastaan simuloida) ilmasto voi kehittää aiemminkin mainittuja takaisinkytkentöjä, jossa luonto itse alkaa kiihdyttää lämpenemistä edelleen. Kasvihuoneilmiö karkaa käsistä, eikä takaisin paluuta ole. Jo 6c asteen lämpenemisen on arvioitu pyyhkivän suuren osan ihmiskunnasta hengiltä elinolojen muuttuessa ja ilmastosotien raivotessa. Ikaros poltti tarun mukaan lentäessä siipensä, me voimme polttaa business-as-usual -asenteella koko planeetan.

"Ikaros poltti tarun mukaan lentäessä siipensä, me voimme polttaa business-as-usual -asenteella koko planeetan."

Venus sijaitsee aurinkokuntamme elämänvyöhykkeellä, mutta kasvihuoneilmiö on polttanut koko planeetan poroksi.

Osallistuminen ilmastotalkoisiin on lentomatkailun kanssa helppoa. Ei tarvitse tehdä mitään, oikeastaan tarvitsee vain jättää tekemättä. Ensi kerralla kun suunnittelet aurinkolomaa, pitkää viikonloppua ulkomailla tai äkkilähtöä muista lisätä matkan hintaan myös sen todelliset ympäristökustannukset. Yhdellä lennolla nollaat tehokkaasti kaikki muut vuoden aikana tekemäsi ilmastoteot kuten kasvisruoan lisäämisen, kierrättämisen ja yksityisautoilun vähentämisen. Tukemalla halpalentokulttuuria et ainoastaan aiheuta tuleville sukupolville vaikeuksia vaan olet aktiivisesti mukana riistämässä vähempiosaisten paikallisten hyvinvointia turismin telojen myllätessä heidän kulttuurinsa ja ympäristönsä. Rahoitat paikallisten kauppiaiden sijaan pääasiassa ulkomaisia ketjuja ja jopa rikollisjärjestöjä ostellessasi valikoidun rantakohteesi kauppakadulta kopiokrääsää tai sirkushuveja. Joten mieti rehellisesti milloin kaikki tämä on sen arvoista. Hyvää ja lentovapaata kesää kaikille. Muistakaahan nauttia lähympäristöstänne, siellä te elätte!

Lue myös Zeroboysin matkakertomus lentovapaalta Euroopanreissulta kesältä 2018 klikkaamalla tästä!

Utopia syvällisestä keskustelusta

Ennen vuotta 2020 henkilökohtaista hiilijalanjälkeä sivuttaessa esiin nousi yleensä ensimmäisenä vakiintunut kolmikko: vähennä lihansyöntiä, yksityisautoilua ja lentomatkustamista. Toisena asiana esitettiin tyypillisesti monenlaisia lukuja, vertauksia, kaavioita ja käyriä kertomaan edellä mainittujen asioiden hiili-intensiteetistä sekä niiden osuuksien jyrkästä kasvusta edeltävinä vuosikymmeninä. Kolmantena asiana, ellei sitten jo aiemmin, tuli sarkastinen piikittely ja kiukkuisen sävyinen kommentointi. Keskusteluksi sitä ei oikein voinut sanoa koska yleensä osapuolten ajatusmaailmat olivat niin kaukana toisistaan että perusteltujen argumenttien sijaan tyydyttiin vain mollaamaan ja vähättelemään vastapuolen kommentteja kunnes sitten muutamaa kommenttia myöhemmin mentiin henkilökohtaisuuksiin ja epätoivoiseen vitsailuun toisen kustannuksella.

Mainosrahoitteisten sivujen linkkien klikkailu oli kuin itse aloitettu mainoskatko, jonka sisältöä kukaan ei valvonut.

Vaikka tämän dialogin ala-arvoinen taso oli turhauttavaa ja asioiden etenemistä estävää, huomattiin tunnelin päässä 2018 vaiheilla jo valon pilkahduksia. Kaikkein kärkkäin “keskustelu” oli edeltävänä vuosikymmenenä käyty netissä ja lähinnä sosiaalisessa mediassa, josta monen kohun jälkeen alettiin tunnistamaan odottamattomia piirteitä. Ajattelin nyt näin jälkeenpäin kertoa mitä 2020-luvun vaihteessa oikein tapahtui ja miten siihen pisteeseen saavuttiin.

"Ajattelin nyt näin jälkeenpäin kertoa mitä 2020-luvun vaihteessa oikein tapahtui ja miten siihen pisteeseen saavuttiin."

90-luvulla Mooren-lain vauhdittamana kehittyvä tietotekniikka synnytti unelman tietoyhteiskunnasta, jossa internet tarjoaisi kaikille ihmisille kaiken tiedon. Wikipedian nopea kasvu ja maksuttomuus loi uskoa noihin käsityksiin ja kun Google alkoi tarjota ilmaisen sähköpostin lisäpalveluina kasvavaa määrää työkaluja tekstinkäsittelystä taulukkolaskentaan alkoi todella tapahtua. Ainakin siis ruutujen takana, bittimaailmassa jota tavallinen käyttäjä ei näe. Googlehan on pohjimmiltaan hakukone, jonka haku-algoritmi sattui aikanaan päihittämään useimmat kilpailijansa. Parantaakseen haun tuloksia algoritmi käskettiin oppimaan käyttäjän henkilökohtaisten hakujen perusteella ja tällä tavoin “tutustumaan” käyttäjiin. Kun käyttäjien kiinnostuksen kohteet alkoivat erottua hakutiedoista selkeinä piikkeinä syntyi ennennäkemättömän tehokas kohdennettu markkinointityökalu. Ennen suosituimmat hakutulokset listattiin ensimmäisinä, mutta sittemmin paikan ottivat ostetut mainokset. Googlen laariin alkoi sataa rahaa kasvavaan tahtiin.

2000-luvun puolella syntyi sosiaalinen media joka toi mukanaan uudet oppimisalgoritmit. Somen käyttäjät kertoivat itsestään, mielihaluistaan, inhokeistaan ja ennenkaikkea omista verkostoistaan paljon enemmän kuin ennen ja koneet muistivat kaiken. Rahoittaakseen ilmaista palveluaan tekivät Facebook yms. saman tutun valinnan kuin Google aikoinaan ja alkoivat yhdistää palveluun kasvavassa määrin mainontaa. Algoritmit haistelivat käyttäjille mieluisimmat julkaisut näytettäväksi uutisvirtaan ja erilailla ajattelevien julkaisut jätettiin näyttämättä. Käyttäjille alkoi muodostua näkymättömiä sosiaalisia kuplia, joista poikettiin ulkona entistä harvemmin.

Pikkuhiljaa ja useimmilta täysin huomaamatta ilmaisten nettipalveluiden käyttäjät alkoivat ajautua entistä syvemmälle omiin kupliinsa, samoin kuin vaikka poliittisesti ääriaktiiviset ihmiset olivat tehneet jo ennen nettiä. Nyt kuplat syntyivät kuitenkin arkisemmista asioista, kuten autoihmisten kupla ja pyöräilyihmisten kupla, lihansyöjien kupla ja kasvissyöjien kupla, kissaihmisten kupla ja koiraihmisten kupla, mv-lehden lukijoiden kupla ja Guardiania lukevien kupla jne. Kuplien sisällä virtuaalinen viini virtasi ja laulut soivat ja kaikilla oli kivaa, mutta kun kuplat törmäsivät syntyi kärpäsistä härkäsiä ja ohjukset olivat välittömästi ilmassa. Entiset arkisesta face-to-face -maailmasta nettimaailmaan siirtyneet keskusteluetiketit saivat väistyä uuden agressiivisen, välimerkittömän, yhdyssanasäännöistäpiittaamattoman ja USEIN KAPITAALEILLA KIRJOITETTUJEN pseudo-väittelyiden tieltä pois.

"Algoritmit haistelivat käyttäjille mieluisimmat julkaisut näytettäväksi uutisvirtaan ja erilailla ajattelevien julkaisut jätettiin näyttämättä. Käyttäjille alkoi muodostua näkymättömiä sosiaalisia kuplia, joista poikettiin ulkona entistä harvemmin."

Huonolaatuisesta dialogista tuli vähitellen uusi normaali eikä kukaan enää kiinnittänyt siihen huomiota. Mediat tiedostivat tilanteen ja otsikoivat juttunsa aina provosoivasti ja hankkivat näin jutuilleen lukijoita ja omille mainostajilleen asiakkaita. Mitä ärsyttävämpi otsikko, sitä enemmän klikkauksia ja sitä enemmän mainosrahaa, oli täysin yhdentekevää onko someen jaetussa jutussa edes totuuden siementä, kunhan sen otsikko oli yhtenevä oman ajatusmaailman ja ennakkoluulojen kanssa.

2017 Tienoilla järjestelmästä oli kertynyt dataa jo huiman paljon ja sitä tutkimalla pystyttiin vetämään johtopäätöksiä Internetin, sosiaalisen ja perinteisen median sekä ilmaisten palveluiden vaikutuksista netin käyttäjiin. Ilmeni että ilmaiset palvelut, jotka rahoittavat toimintaansa mainostuloilla ja tarjoavat käyttäjilleenkin mahdollisuuden tienata mainostuloilla johtavat vääjäämättä tilanteeseen, jossa käyttäjille sisältöjen suosittelemisesta siirrytään nopeasti käyttäjän ohjailuun tämän sitä yleensä tiedostamatta. Toisin sanoen alettiin ymmärtää että hyvää tarkoittavat ihmiset voivat tehdä mielestään hyvän palvelun hyville ihmisille, mutta jos tärkeintä on lopulta tuottaa mainostuloilla voittoa oman organisaation osakkeenomistajille vääristyy lopputulos ajan myötä väkisinkin käyttäjiä manipuloivaan suuntaan.

Algoritmit eivät välittäneet silloin, eivätkä ne välitä nykyäänkään mitä tietoa niillä välitetään. Myytävänä olimme me, käyttäjien käyttäytymisdata ja huomioaika ja eniten maksava toimija saattoi myydä hyvin tehokkaasti valikoidulle joukolle kenkiä tai vaikka poliittisia ideologioita. Samat algoritmit ohjasivat nettikasinoiden mainoksia eniten niille, joilla ovat käyttäytymisen perusteella havainneet peliriippuvuutta tai jos olit hakenut hakukoneella paljon tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä saatetaan sinulle ohjata mainoksia äkkilähdöistä etelään koska maanisiin kausiin liittyy vahvasti impulsiivinen kuluttaminen. Äkkilähtöjä myyvä matkatoimisto saattoi olla tietämätön perusteista joilla algoritmit valitsevat mainostuksen kohteet joten se ei tuntenut tekevänsä eettisesti hataria valintoja. Myöskään algoritmit eivät ole koskaan poteneet eettistä morkkista. Järjestelmä oli eettisesti kyseenalainen vaikka kukaan sen tekijöistä tai käyttäjistä ei olisi tätä tarkoittanut. Tämä oli suora seuraus ainoastaan siitä, että koko systeemi perustui mahdollisimman tehokkaaseen mainostamiseen.

"Järjestelmä oli eettisesti kyseenalainen vaikka kukaan sen tekijöistä tai käyttäjistä ei olisi tätä tarkoittanut. Tämä oli suora seuraus ainoastaan siitä, että koko systeemi perustui mahdollisimman tehokkaaseen mainostamiseen."

Palataanpa takaisin siihen aiemmin mainittuun valoon tunnelin päässä. Näennäisesti ilmaisten palveluiden alettiin 2018 vaiheilla ymmärtää maksavan valeuutisineen, trolleineen ja mielipidevaikuttamisineen huomattavasti enemmän kuin kiinteästi maksulliset palvelut. Aiemmin toimimattomalta vaikuttanut toimintaperiaate jonka musiikkipuolella Spotify sekä elokuva- ja televisio-sisältöjä tarjoavat palvelut kuten Netflix ja HBO osoittivat yllättäen toimivaksi alettiin nähdä mahdollisuutena myös sosiaaliselle medialle, hakukoneille ja muille netin suosituimmille, näennäisesti ilmaisille palveluille. Saatiin aikaan yhteisymmärrys siitä, että kahden tai useamman ihmisen halutessa keskustella keskenään välikädeksi ei tarvittukaan kolmatta osapuolta joka yritti vaikuttaa molempien mielipiteisiin. Lainsäädännöllä, kuten vaikka GDPR (General Data Protection Regulation) estettiin vapaa käyttäjädatan siirtely ja ohjattiin mainostajan ja kuluttajan välistä vuorovaikutusta määrän sijaan laadullisempaan suuntaan.

Suuret toimijat kuten Google, Facebook ja Amazon alkoivat laajamittaisen palveluidensa hinnoittelun, kohdentaen muutoksen ensin länsimaihin ja porrastetusti myös muuhun maailmaan. Kuukausimaksut olivat ainoastaan muutamia euroja, jotka saattoi myös helposti kuitata tekemällä muutaman tunnin kuvantunnistusta, käännöstöitä tai muita keinoälyä avustavia tehtäviä, joihin saattoi omilla tunnuksillaan rekisteröityä. Huimat käyttäjämäärät sekä kaikki odotukset ylittänyt kiinnostus kehitystehtäviin johti automatisoitujen AI-palveluiden kuten älykkäiden kuvahakujen ja käännöspalveluiden laadun nopeaan parantumiseen ja samalla tuottivat palveluntarjoajille rahanarvoista etua.

On-demand mainokset muuttuivat nopeasti entisestä kolmen pennin tuputus-giffeistä kehittyneiksi ja onnistuneesti kohdennetuiksi tuote-esittelyiksi, joissa saattoi itse määrittää saatavuuden, hinnan tai laadun määräävimmäksi tekijäksi. Keinoälyyn pohjautuvat mainokset laskivat itse käyttäjän sijaintiin perustuen sopivimmat vaihtoehdot ja algoritmi lisäsi hintaan myös tuotteiden ympäristövaikutukset sekä käyttäjien palautteeseen perustuen tuotteiden odotetun elinkaaren, luoden näin ennennäkemättömän tehokkaan keinon valita aidosti edullisin tuote. Tämä vähensi huomattavasti valtamerten yli kuljetettavan kertakäyttöisen elektroniikan, vaatteiden sekä kulutustavaroiden menekkiä. Äkkiä olikin jälleen järkevää valmistaa kestäviä ja pitkäikäisiä tuotteita paikallisesti ja vastuullisesti.

Myös yhteiskunnallisesti Internetin ulkopuolella alettiin havahtua nopeasti muuttuvaan kulutuskulttuuriin ja omaksua netissä toimiviksi todettuja toimintamalleja. Automatisaation välittömästi ja välillisesti lisäämä kroonistuva työttömyys ja sen luoma rahoituspaine alkoi helpottua kun kansalaispalkan esiasteet hivuttautuivat järjestelmään ensin netin AI-koulutuksen inspiroimina. Keinoälyn sijaan ihmisiä kannustettiin jakamaan omaa osaamistaan muille, liittymään laajaan HI-tietoverkkoon (Human Intelligence) joka käytännössä oli moderni versio entisajan kyläyhteisön vaihtotaloudesta. Osaamishakuja saattoi tehdä yksin tai yhdessä oman yhteisön kanssa ja useimmiten tietoa löytyi lähempää, nopeammin ja inhimillisemmin kuin aikoihin. Yhdessä tekeminen opetti ihmisiä kohtaamaan toisiaan kasvotusten luonnollisissa tilanteissa ja kommunikoimaan arkipäiväisistä ja merkittävistä asioista aidommin. Netissä syntyneiden keinotekoisten kuplien kaltaisia eriytymisiä ei enää syntynyt kun nähtiin, että mielipiteiden ja sanojen takana oli ihminen eikä esim. Aurinkolaseja pitävän kissan luoma avatar.

"Käynnistävä voima muutokseen löytyi epäkohtien tiedostamisesta, siitä että tavallisina hyväksytyt asiat kuten huomiohakuinen klikkiotsikointi ja sosiaalisten kuplien ylläpitämä provosoiva itkupotkuraivari-kirjoittelu alettiin kyseenalaistaa ja vaatia yhdessä parempaa."

Toki meillä on tekemistä yhä edelleen monen asian suhteen, mutta tässä tiivistettynä pääkohdat vuosien 2017-2022 tapahtuneista muutoksista länsimaisessa keskustelukulttuurissa. Käynnistävä voima muutokseen löytyi epäkohtien tiedostamisesta, siitä että tavallisina hyväksytyt asiat kuten huomiohakuinen klikkiotsikointi ja sosiaalisten kuplien ylläpitämä provosoiva itkupotkuraivari-kirjoittelu alettiin kyseenalaistaa ja vaatia yhdessä parempaa. Yhteistyössä on voimaa, paremmin keskusteleva yhteiskunta tuottaa ajattelevia yksilöitä ja ymmärrystä erilaisuudelle. Olipa tämä muutos isossa osassa myös ilmastonmuutoksen torjunnan läpilyömisessäkin, mutta se on tarina toiselle kertaa.

Paljonkos on vuodessa säästetty?

Noin vuosi sitten kirjoittelin blogauksen sähkön kulutuksesta kotioloissa. Mittasin kodin sähkölaitteita sähkönkulutusmittarilla ja merkkailin tuloksia ylös excel-taulukkoon. Omilla mittauksillani vahvistin jo aiemmin lukemani tiedon herätevirtojen merkittävästä roolista sähkön kulutuksessa. Tällä tarkoitetaan siis sitä virtaa, jota laitteet vievät kun niitä ei käytetä, eli esim. Telkkarissa se pieni punainen ledi palaa merkkinä siitä että yksikin klikkaus kaukosäätimestä niin laite käynnistyy.

Laitteista kannattaa mitata valmiusvirta- ja käyttöaika erikseen ja niitä vertaamalla todeta todelliset kulutukset.

Tavallisen 32-tuumaisen taulutelevision tapauksessa mittasin että kuukaudessa virtaa menee 5x enemmän television ollessa pois päältä kuin n.1,5h päivittäisellä laitteen päällä pitämisellä. Totesin että on täysin järjetöntä pitää useimpia laitteita herätevirroilla ja asensin katkaisintöpselit kotimme (ja työpaikkani) keskeisimpiin elektroniikkakeskittymiin. Nyt vuotta myöhemmin on aika tarkastella objektiivisesti projektin edistymistä.

"Pieni lapsikin osaa niksauttaa töpselin päälle ja itseasiassa monen laitteen käynnistyminen samalla napsauksella on helpompaa kuin etsiä oikeita kaukosäätimiä ja käynnistellä laitteita erikseen."

Laittamalla olohuoneen ja kahden makuuhuoneen viihde-elektroniikat (televisiot, pelikonsolit, dvd- ja cd-soittimet, vahvistimet yms) katkaisintöpseleiden päähän on sähköä säästetty vuodessa n.577kWh. Tämä vastaa suunnilleen meidän 2-lapsisen perheen pesukoneen ja astianpesukoneen vuosittaista käyttöä! Nykyisellä sähkönhinnalla 3kpl katkaisintöpseleitä (á 6€/kpl) maksoivat itsensä takaisin ensimmäisen 5kk aikana ja sen jälkeen ne tuottavat “voittoa” koko käyttöikänsä, joka on varmasti vielä monta vuotta. Sähkölaskuun suhteutettuna saatu 44€ vuosittainen säästö tarkoittaa sitä että olen maksanut 12 kuukauden sijaan vain 10kk sähkölaskut.

Pieni lapsikin osaa klikata laitteisiin virran töpselistä turvallisesti päälle ja pois.

"Vuokratilaan jossa toimistomme sijaitsee sisältyy sähkö vuokraan joten mitään rahallista hyötyä emme itse ole katkaisintöpseleistä saanut, mutta kuten niin monessa muussakin asiassa: rahan ei pitäisi olla ainoa motivaattori järkevälle toiminnalle."

Työpaikallani katkaisintöpseleillä hallitaan lähinnä monitorien, tulostimen ja tietokonekaiuttimien valmiustilakulutusta, sillä itse keskusyksiköiden tulee useimmiten tehdä töitä vuorokauden ympäri. Monitoreja on töpseleiden päässä tällä hetkellä 9kpl ja niiden herätevirtojen leikkaaminen on vuodessa tuottanut n.506kWh energiansäästön. Vuokratilaan jossa toimistomme sijaitsee sisältyy sähkö vuokraan joten mitään rahallista hyötyä emme itse ole katkaisintöpseleistä saanut, mutta kuten niin monessa muussakin asiassa: rahan ei pitäisi olla ainoa motivaattori järkevälle toiminnalle.

Entäpä sitten töpseleiden käyttäminen, olemmeko kokeneet vaivalloiseksi käynnistää ja sulkea laitteet töpselistä kaukosäätimen sijaan? Lyhyt vastaus on: emme ole. Pieni lapsikin osaa niksauttaa töpselin päälle ja itseasiassa monen laitteen käynnistyminen samalla napsauksella on helpompaa kuin etsiä oikeita kaukosäätimiä ja käynnistellä laitteita erikseen. Vaikka käynnistyviä laitteita on useita en ole kertaakaan huomannut ongelmia sulakkeiden kanssa, varmasti nykylaitteet ovat siinäkin mielessä vanhoja kuvaputkitelevisioita ja muita antiikkivehkeitä parempia ketjutettaviksi.

Työpaikoillekin katkaisintöpselit ovat ehdottomasti hyvä ja kestävä investointi. Varsinkin suurissa yrityksissä ja vaikkapa julkisissa laitoksissa kuten sairaaloissa kymmenet, sadat ja tuhannet monitorit, tulostimet ja harvemmin käytettävät tietokoneet syövät herätevirtaa 24h päivässä, 7 päivää viikossa. Mitä kaikkea säästetyillä rahoilla voisikaan tehdä? Työntekijän kouluttaminen painamaan töpselin katkaisinta työpäivän päätteeksi ei vaadi kalliita seminaareja ja kun säästetyistä energiamääristä tiedottaa avoimesti (jopa palkitsee) niin järkevämpi energiakulttuuri leviää paremmin myös töistä koteihin. En näe tässä ketään häviäjää, joten haastan kaikki yritykset mukaan talkoisiin!

"Varsinkin suurissa yrityksissä ja vaikkapa julkisissa laitoksissa kuten sairaaloissa kymmenet, sadat ja tuhannet monitorit, tulostimet ja harvemmin käytettävät tietokoneet syövät herätevirtaa 24h päivässä, 7 päivää viikossa."

Muutettuamme viime vuonna kerrostalosta rivitaloon olen joutunut toteamaan, että vaikka neliöiden määrä ei lisääntynyt on sähkönkulutus lisääntynyt arviolta 30-40%. Syynä tähän varmasti osaltaan lattialämmitetty pesuhuone, koneellinen ilmanvaihto sekä muut itselleni tuntemattomat talotekniset seikat. Rivitaloasuminen tuo kuitenkin mukanaan myös mahdollisuuksia ja ehkä lähivuosina aurinkopaneeleiden asentaminen katolle voisi tuoda energiaomavaraisuuden taas muutamaa askelta lähemmäksi.

Muuttaessa (ja vanhan sopimuskauden loppuessa) kannattaa sähkösopimuskin aina kilpailuttaa ja itse päädyin nyt Nordic Greening täysaurinko-sähköön sen hyvän hinta-laatusuhteen ansiosta. Tällä tavoin kaikki kuluttamamme sähkö on määrästä riippumatta mahdollisimman puhdasta.

Jos et siis vuosi sitten ottanut blogauksestani vaaria ja hankkinut katkaisintöpseleitä omiin elektroniikkalaitteisiisi niin tee se nyt. Tai esitä ainakin jotain vasta-argumentteja miksi et näin tekisi, jotta osaan paremmin ajatella tätäkin asiaa eri näkökulmasta ja viisastun. Yhden ihmisen energiansäästö on marginaalista, mutta jos onnistuisin vaikka vain 8 ihmistä innostamaan vastaavaan energiansäästöön olisi lopputulos laskennallisesti koko kotitaloutemme vuosittaisen sähkönkulutuksen täydellinen nollaaminen. Rahallisen säästön, mielihyvän ja ajan hengen epäonnistuessa motivoimaan sinua voit aina miettiä asiaa myös pelinä, jossa sähkölasku on kuukausittainen scoreboard ja tarkoitus on saada mahdollisimman vähän pisteitä (kWh). Energistä kevättä kaikille!

Maalataan muutos

Olen visuaalinen ihminen ja hahmotan maailmaa ympärilläni vahvasti visuaalisuus edellä. Luonnon kauneus eri vuodenaikoina osuu silmääni enkä voisi kuvitella käveleväni vaikka lumisen metsän keskellä edes hetkeksi pysähtymättä kuuntelemaan sen hiljaisuutta ja ihailemaan sen yksityiskohtia. Kirjoitin viime syksynä blogauksen Näetkö metsää puilta, jossa puhuin ilmastonmuutoksen monimutkaisesta luonteesta. Ilmastonmuutos koostuu lukuisista eri ilmiöistä joista montaa ei edes heti osaisi ajatella samaan asiaan liittyväksi. Tuo kirjoitus kannattaa ehkä lukea ennen tämänkertaista. Ajatus ilmastonmuutoksesta rykelmänä toisiinsa sekoittuneita rihmastoja jäi mieleeni pyörimään enkä saanut sitä järjellä käsiteltyä miksikään konkreettisemmaksi. Sittenpä päätin lähestyä asiaa omalla visuaalisella tavallani, ottaa pensselin käteen ja katsoa mihin se minua vie. Valmistautukaa siis lähtemään kanssani tutkimusmatkalle maalaamaan jotain niin abstraktia kuin muutos. Mukana tällä kertaa enemmän kuvitusta sekä ajatuksen virtaa maalaushetken flow-tilan inspiroimana.

Pieni yksityiskohta valmiista kuvasta on abstrakti eikä kerro katsojalle kokonaisuudesta juuri mitään, aivan kuin ei yksittäinen muutos luonnossa kerro isommasta kokonaisuusta. Ennen kuin paljastetaan kokonainen kuva katsotaan miten se mistä osista se koostuu.

Jo muinaisilta ajoilta ihmisillä on ollut taipumus kertoa tarinoita ja käyttää mielikuvitustaan luodessaan myyttisia sankareita, hirmuisia hirviöitä ja kaikkivoipia jumaloita. Näiden tarinoiden tarkoitus on usein ollut viihdyttää ja synnyttää tunteita kuuntelijoissa, mutta tämän lisäksi ne ovat olleet tärkeässä osassa liittämässä ihmisryhmiä toisiinsa, kyliä kaupungeiksi ja kaupunkeja valtioiksi. Kertomuksista on tullut yhteisiä syntytarinoita ja ne elävät edelleen, tuhansia vuosia myöhemmin liittäen ihmisiä yhteen milloin miksikin kultiks, uskonnolliseksi ryhmäksi tai vaikka kansakunnaksi.

Kaikissa näissä tarinoissa on ainakin yksi yhteinen piirre: niissä kerrotaan jostain konkreettisesta asiasta kuten henkilöstä tai tapahtumasta. Koko tarina voi toki olla mielikuvituksen tuotetta, mutta tarinassa sitä kuvataan tarpeeksi tarkasti jotta kuuntelijalla syntyy selkeä käsitys mistä puhutaan. Tarinan päähenkilölle, oli se sitten jumala, sankari tai paholainen, annetaan kykyjä ja ominaisuuksia, joita kuuntelija voi mielessään kuvitella, taistella vastaan tai mahdollisesti jopa hyödyntää omassa arjessaan. Tehokkaimmat tällaiset tarinat kuullaan usein luotetuista lähteistä, kuten omilta vanhemmilta, isovanhemmilta tai muilta arvostetuilta auktoriteeteiltä.

Mikään muu eläin ei tarinoita kerro ja yllättäen siitä syystä ihminen onkin ainoa eläin, joka pystyy toimimaan erittäin suurissa yhteisöissä sujuvasti tuntematta kaikkia kenen kanssa hän on vuorovaikutuksessa (ennen kuin kukaan vetää muurahais- tai mehiläiskorttia niin todettakoon, että molemmat lajit toimivat ainoastaan oman “perheen” piirissä. Yhteistyö pesien välillä ei muuten onnistu.) Aiemmin mainitut uskonnot ja kansalliset identiteetit ovat osa nykyihmisen kykyä toimia yhteistyössä tuntemattomien kanssa, mutta lukematon määrä muitakin mielikuvituksen tuotteita kuten raha, lakipykälät ja ihmisoikeudet tekevät arjesta huomattavasti vähemmän pelottavaa. Niiden ansiosta uskallan itsekin liikkua tuntemattomien keskellä. Tarinoiden kertominen on tehnyt ihmisestä maapallon itsekruunatun kuninkaan.

Kuvan pohja-ajatus oli risteilevä toisiinsa kiinittyvien rihmojen verkosto, joista yhdessä koostuu jotain suurempaa kuin osiensa summa. Lähdin siis luonnostelemaan sellaista...

Ilmastonmuutoksen tarina sai alkunsa jo yli 100 vuotta sitten, jolloin yksittäiset tutkijat teorisoivat, että hiilidioksidin lisääminen ilmakehään voisi aiheuttaa lämpenemistä. Tuohon aikaan keinot suorittaa mittauksia olivat jokseenkin alkeellisia ja vähintäänkin paikallisia. Tarina oli kuitenkin syntynyt ja ajan kuluessa uudet kertojat tarkensivat yksityiskohtia, korjasivat aiempia virheitä ja tekivät uusia kunnes taas seuraavat tutkijat veivät viestikapulaa eteenpäin. Tietokonesimuloinnin avulla tarinaan saatiin liitettyä uusia vaikutuksia ennennäkemättömällä tarkkuudella. Kyse ei ollutkaan pelkästään lämpenemisestä vaan myös kuivumisesta, makean veden varantojen hupenemisesta, jäätiköiden sulamisesta, merenpinnan nousemisesta, meriveden happamoitumisesta, metsä- ja maastopalojen lisääntymisestä, myrskyjen voimistumisesta sekä monimutkaisista takaisinkytkennöistä jotka voisivat aiheuttaa nopeita sykäyksiä muutosten etenemiseen. Missään vaiheessa tämä tarina ei ole ollut kiinalaisten keksimä huijaus, vaikka joku asioista tietämätön niin väittäisikin.

Tämä tarina kehittyy jatkuvasti ja nykytiedon määrä on jo huikaisevan kattava, sisältäen lukemattomia yksityiskohtaisia ja monin tavoin todistettuja prosesseja, jotka vaikuttavat yhdessä muodostaen kokonaisuuden jota kutsumme ilmastonmuutokseksi. Tarinassa on kuitenkin eräs iso ongelma: tarinan “päähenkilö” on kuin iso nippu risteäviä rihmoja, levittyen niin alueellisesti kuin ajallisestikin laajalle alueelle. Sitä on vaikea hahmottaa ja siitä johtuen se on usein helpompi unohtaa kuin kohdata.

Köynnöksiä lähdin tekemään pohjaltaan vihreiksi, mutta sitten sain idean että toisiinsa kietoutuessa rihmat vahvistavat toisiaan ja kuumetessaan hiiltyvät ja tummentuvat.

Kvanttifysiikka on yksi tiedemaailman hankalimmista asioista. Se on tieteenhaara jota monet ihmiskunnan välkyimmistä ihmisistä Einsteinistä lähtien, jo yli 100 vuoden ajan ovat koittaneet ratkaista tai edes ymmärtää siinä onnistumatta. Newtonin, Einsteinin ja muiden tieteen merkkipaalujen luomat teoriat ajasta, energiasta ja massasta kuvaavat hyvin tarkasti mm.tähtien, planeettojen ja tykinkuulien liikkeitä, mutta kun tutkimuksen kohteena ovat atomit, niiden sisältä löytyvät elektronit, protonit ja neutronit ja vielä niiden sisältä löytyvät kvarkit niin saavutaan mittakaavaan, jossa meidän kaikkien normaalina pitämät “luonnonlait” eivät enään päde. Kvanttimittakaavan maailmaa on toistaiseksi äärimmäisen vaikeaa kuvailla mitenkään järkevästi vaikka sen olemassaolo voidaan vahvistaa tutkimuksilla. Ainoastaan kehittyneen matematiikan kielellä päästään jossain määrin ymmärrettävästi selittämään kvanttimaailman tapahtumia.

Kuvitteleppa seuraavaksi uskonnollisin tuntemasi henkilö. Kysyttäessä hän varmasti osaisi kuvailla omaa jumalaansa hyvin monin tavoin, kertoisi mahdollisesti siihen liittyviä tarinoita ja omakohtaisia kokemuksiaan. Mieti hänen jumalaansa. Mitään mikä liittyy jumalaan ei voida mitata tai testata millään lailla. Jos kuvitellaan kuitenkin että jokin mittaamaton jumala olisi olemassa on varmaan oikeutettua päätellä että kaikki mikä liittyy tuon olennon olemassaoloon on vaikeampaa ymmärtää kuin kvanttifysiikka. Mitkään tuntemamme lait eivät päde. Sukupolvesta toiseen jumalan tutkiminen ei etenisi mihinkään suuntaan ja normaalin tieteellisen tutkimuksen parissa edeltäjiensä olkapäillä seisovat tutkijat lähtisivätkin aina edeltäjiensä kanssa samalta viivalta. Voisi ihan yhtä hyvin todeta, että jumalan ymmärtäminen on käsityskykymme tuolla puolen eikä Jumala siis ole mitään mitä pystymme kuvittelemaan. Eli heti jos pystyt mielessäsi ajattelemaan jumalaasi tiedät että olet väärillä jäljillä.

Kuvan keskellä lomittuvien rihmojen taustat hehkuvat valkoisena ja tulisena. Hiiltyneet rihmat ovat täysin mustia vahvaa valoa vasten.

Jos kysyisit nyt uskovalta tutultasi miltä tuntuisi uskoa jumalaan joka ei olisi koskaan ollut mitään mitä voimme ymmärtää, itseasiassa on väärin jopa sanoa että “se ei ole koskaan” koska meidän kokemamme aika ei päde. Se ei myöskään olisi mikään mitä voisi kuvailla sanalla “se” tai millään muullakaan. ____ ei yksinkertaisesti ole mitään eikä siihen päde mikään ihmisen aivoilla kuviteltava laki, sääntö tai teoria. Olematonta ei myöskään voi rukoilla tai edes ajatella. Tällainen jumala kävisi äkkiä tylsäksi, siksipä ihmiset ovat tehneet omista jumalistaan mielenkiintoisempia ja helmpommin lähestyttäviä. Sellaisia parta-ukkeleita poikineen, haaremeineen ja monenlaisine kieltoineen.

Jottei ilmastonmuutokselle kävisi kuin yllämainitulle unohdetulle jumalalle, pitäisi siitä tehdä helpommin ymmärrettävä. Nykyisellään Mr.Ilmastonmuutosta ei oikein voi visualisoida yhdeksi ymmärrettäväksi kuvaksi tai ikoniksi takan päälle asiasta muistuttamaan. Parhaillaan tässä itse koitan kuvaa ilmastonmuutoksesta maalata ymmärtääkseni sitä paremmin. En valitettavasti osaa arvioida helpottaako tämä kenenkään muun pähkäilyä kuin omaani, mutta yrittänyttä ei laiteta. Monisyinen ilmiö, kuvaamani rihmastoverkko tuskin ajan myötä sen yksinkertaisemmaksi muuttuu, mutta ehkä sen tarinaan voisi lisätä uuden hahmon, joka helpottaisi samaistumista: itsesi.

Lisäsin kuvaan itseni. Tai sinut. Tai oikeastaan kenet vaan joka kuvaa katsoo. Kuvan alaosan tausta hohtaa puolestaan sinistä valoa aivan kuin ilmastonmuutoskin toisaalla kuumentaa ja toisaalla kylmentää odottamattomilla tavoin.

Itse olen kiinnostunut lukemaan ilmastouutisia ja kirjallisuutta. Olen todennut että kaiken hyödyllisen tiedon lisäksi niissä toistuu yleensä muutama sama teema yleistyksiä, joita tarjotaan ratkaisuksi maailmanlaajuiseen ongelmaan. Harvoin on kuitenkin niin, että samat keinot soveltuvat heti kaikille ihmisille, jokaisen olisi hyvä valita itselleen parhaiten soveltuvat keinot ja aloittaa niistä. Jos ottaa maailman pelastamisen sijaan tavoitteeksi tehdä yksi muutos omiin totuttuihin tapoihin ja sen jälkeen toisen niin pian voi huomata kuinka paljon tyydytystä onnistumiset tuottavat.

Tällä tavoin jokainen meistä on ilmastonmuutostarinassa mukana. Keneen olisikaan helpompii samaistua kuin omaan ystävään, isään, äitiin, puolisoon, idoliin tai vaikka naapuriin, jotka onnistuvat soveltamaan kestävämpää elämäntapaa arjessaan. Mitä useammat meistä tavallisista pikkuihmisistä alkavat kiinnittää huomiota omiin elintapoihinmme, sitä nopeammin myös yhteiskunta ympärillämme alkaa muuttua.

Kuvan ylälaitaan halusin savua, jota syntyy teollisuuden lisäksi kasvavassa määrin maasto- ja metsäpaloista sekä sademetsien polttamisesta.

Jos keskityn miljardin parempaa elintasoa tavoittelevan intialaisen tekemisiin tai yhdysvaltain presidentin ailahteleviin twiittauksiin niin ilmastonmuutoksen jyrä tuntuu pysäyttämättömältä. Jos luen suomalaisten poliitikkojen toilailuista tai suurten yritysten veronkierrosta ja orjatyöstä tuntuu asioihin vaikuttaminen hyvin vaikealta. Jos kuitenkin keskityn omaan tekemiseeni ja huomaan että pystyn nauttimaan lomastani junamatkan etäisyydellä lentokoneen sijaan tai korvaamaan 20, 40, 50, 90 tai jopa 100% syömästäni lihasta kasviperäisellä ravinnolla niin tunnen oloni aikaansaavaksi ja hyvinvoivaksi. Jos onnistun järjestämään töihin kimppakyydit tai kuljen polkupyörällä tai julkisella oman auton sijaan säästän rahaa ja ympäristöä ja samalla saan itselleni aikaa liikkua tai vaikka lukea niin olen varmasti onnellisempi kuin kököttäessäni peltilehmän sisällä neljän ruuhkassa.

Kyse ei ole siitä, että joka päivä pitäisi keksiä uusia tapoja pienentää hiilijalanjälkeään vaan siitä että kestävämmät tavat otetaan kiinteäksi osaksi omaa arkea. Kunnon naudanlihapihvi juhlapäivänä tuottaa pienen murto-osan niistä päästöistä, joita halvin sika-nautajauheliha tai eineslihapullat jos niitä syö jatkuvasti.

Helpoin tapa aloittaa oma muutos on alkaa tietoisesti vähentää juuri lihansyönnistä, yksityisautoilusta sekä lentomatkailusta. Lentomatkailun tuottamat hiilipäästöt ovat niin valtavia, että yhdellä edestakaisella lomalennolla keskiverto suomalainen voi lisätä 50% omiin vuosittaisiin päästöihinsä. Sellaista määrää on mahdoton korvata soijaa tai Nyhtökauraa syömällä vaikka olisi kuinka nälkäinen.

Alalaitaan halusin lisätä viitteitä nousevaan veteen sekä kuivumiseen ja autioitumiseen. Korostelin myös kirkkaita kohtia tekemällä niistä valojuovia ulospäin.

Vuoden alussa tehdään perinteisesti lupauksia tulevalle vuodelle. Olen itse huomannut että välittömästi täytäntöön laitetut tapamuutokset jäävät useammin pysyviksi kuin kuukauden päähän ajoitetut. “Aloitan vasta kuukauden päästä” tai “lopetan vasta kuukauden päästä” ei toimi. Tee tänään päätös aloittaa hiilijalanjälkesi pienentäminen, luit tätä sitten tammikuussa tai heinäkuussa. Aloita itsellesi sopivimmalla tavalla ja ole oman tarinasi päähenkilö. Älä päätä vastustaa ilmastonmuutosta  vaan päätä vahvistaa itseäsi enemmän, sillä tavoin asiat pysyvät järkevissä mittasuhteissa.

Lopulliseen kuvaan vahvistelin hiukan tummia kohtia ja lisäsin hahmon päälle punaisen "olet tässä"-merkin. Kuvan oikeaan laitaan lisäsin vielä palavaa metsää. Valmis kuva vastaa aika hyvin sitä mielikuvaa joka minulla ilmastonmuutoksesta on. Lukuisat rihmat yhdistyvät ja muodostavat yhteisvaikutuksillaan voimakkaampia ja odottamattomia vaikutuksia. Mitä useampi meistä seisoo itsevarmana ja asiat tiedostavana kallion reunalla, sitä harvemmat pitää työntää reunan yli alas.

Lukeminen kannattaa aina, kirjallisuustärppejä jouluksi...

Sanonta menee niin, että "Tieto lisää tuskaa", mutta omasta mielestäni tieto lisää kuitenkin ensisijaisesti tietoa. More is more, niinkuin ynkkäkin sanoo. Nyt siis mars kirjastoon ja faktat haltuun.

Täällä Zeroboysien toimituksessa on luettu ahkerasti koko syksyn bussimatkailut ja näin joulunkin lähestyessä on hyvä mahdollisuus suositella lukemistoa ilmastoasioista kiinnostuneille. Kovin syvällisesti en tässä kirjoista ala kertoa vaan lähinnä mistä on kyse ja kenelle kirjaa suosittelen. Lähtökohtana oli koittaa saada tuoretta tietoa ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista ja mahdollisimman paljon kotimaista näkemystä.

Ensimmäinen kirja on Loppupeli (2015), alunperin 2015 julkaistu ja 2017 suomennettu teos, joka kertoilee ilmastonmuutoksesta kokonaisuutena käyden läpi laajasti sen eri vaikutusalueita. Läpi käydään syyt nykytilanteeseen päätymiseen, seurauksia joita tästä koituu ja lopuksi myös hyvin eritellen tarjotaan mahdollisia suunnanmuutosehdotuksia. Kirja on helppolukuinen ja kirjoitettu tekijöidensä (Anthony Bardosky ja Elizabeth Hadly) omasta näkökulmasta, käyttäen esimerkkeinä heidän omia kokemuksiaan paleontologisilta tutkimusmatkoiltaan ympäri maailmaa.

Loppupeli voisi hyvin olla asiasta kiinnostuneen ensimmäinen kirja, sillä se kattaa hyvin perustiedot eikä sen tutkimuspohja ole vielä parissa vuodessa olennaisesti vanhentunutta. Kirjasta tuli hiukan mieleen Naomi Kleinin - Tämä muuttaa kaiken -kirja, joka tosin oli kerronnaltaan kärjistävämpi ja keskittyi katsomaan asioita kapitalismin vinkkelistä.

"Jos 100-vuotias Suomi on sinulle rakas niin olet ehkä kiinnostunut miltä se näyttää myös lähitulevaisuudessa, siihen tämä kirja tarjoaa hyvää ja tieteeseen perustuvaa näkemystä."

Toisena kirjatärppinämme on tuore kotimainen Hyvän sään aikana (2017). Kyseessä on vuoden 2017 aikana toteutettu yhteishanke, jossa Tampereen Yliopiston jourmalistiikan vierailijaprofessori Hanna Nikkanen työryhmineen käsittelee muuttuvaa ilmastoa nimenomaan Suomessa. Kirja koostuu lyhyistä kokonaisuuksista, joissa keskitytään ymmärrettävän kokoisiin asioihin. Jokaisen kappaleen lopussa on yhteenveto, joiden avulla luettu tieto on helppo ymmärtää tai vaikka myöhemmin palauttaa muistiin.

Kirja on kaikista tämänkertaisista teoksista selkeästi tyylikkäin sisältäen kymmeniä kauniita valokuvia, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään kontekstia sekä sijoittamaan tietoa kotimaiseen perspektiiviin. Lukuisat tutkijoiden ja päättäjien haastattelut liittävät kirjan todelliseen maailmaan, pois pelkän teorian ympäriltä. Ilmastonmuutos on käynnissä nyt, merkkejä siitä on näkyvissä joka puolella ja ehkäisevä toiminta pitäisi aloittaa heti, jotta vältyttäisiin radikaaleilta takaisinkytkennöiltä.

Jos 100-vuotias Suomi on sinulle rakas niin olet ehkä kiinnostunut miltä se näyttää myös lähitulevaisuudessa, siihen tämä kirja tarjoaa hyvää ja tieteeseen perustuvaa näkemystä.

Vaihtoehtoiset energiamuodot ovat jatkuvasti puheenaiheena. Tuulivoima ja aurinkovoima käyvät näennäisesti haastamaan likaisia fossiilisia energialähteitä, mutta harvoin puhutaan esim. vesivoimasta, jota suomessa on jo vuosikymmeniä valjastettu tuottamaan puhdasta energiaa. Aki Suokon ja Rauli Partasen Energian aika (2017) lähtee selvittämään ihmiskunnan energiankäytön kehittymistä teollisesta vallankumouksesta lähtien aina nykypäiviin ja tuleviin ratkaisuihin asti.

Energian käytön tehostamisella voitaisiin IEA:n mukaan saada aikaan 50% koko maailman kasvihuonekaasujen päästötavoitteista joten kyseessä on siis merkittävä asia. Yksilön tasolla energiaa voi lähteä säästämään optimoimalla turhat kulutukset pois esim. asumisesta ja liikkumisesta, mutta entä teollisuuden puolella? Teollisuus kuluttaa suomessa noin puolet kaikesta energiasta ja tällä hetkellä Suomessa käytettävä energia ei järin puhdasta ole. Sipilän hallituksen bioenergia-kärkihankkeen päästövähennysten tieteellinen näyttö on vähintäänkin hataralla pohjalla eikä lämpenevä ilmasto näillä leveysasteilla aurinkoisten päivienkään määrää ole lisäämässä joten mikä ratkaisuksi?

Kirjassa käytettävä kirjoitustyyli on välillä maallikkolukijalle haastava viitatessaan talousteorioihin ja -oppeihin, mutta toisaalta se tarjoaa hyvää pohjaa asioiden syvemmälle tarkastelulle. Siirryttäessä yksilön asioista valtion ja globaalien markkinoiden äärelle ei maalaisjärki enää oikein riitä. Maailmanlaajuinen kauppa investointeineen ja fuusioitumisineen elää omaa elämäänsä, eikä hyvin rasvattu rahantekokone käänny helposti kestävämpään suuntaan. Kirjaa voi ehdottomasti suositella kaikille eri energiamuotojen toiminnasta kiinnostuneille ja siitä saa hyvää ja ajankohtaista tietoa ja näkökulmaa usein liian pelkistetysti esitetystä energiateollisuudesta.

"Olisiko nyt hyvä aika tarkastella ydinvoiman edut ja haitat uudelleen ja lyödä niin sanotusti kaikki kortit pöytään ilmastonmuutoksen torjunnassa, polittisista linjavedoista viis?"

Luettuani Energian aika -kirjan jäin pohtimaan ydinvoiman osuutta hiilivapaassa tulevaisuudessa. Fossiilisten energialähteiden poistuessa eetteristä jää uudistuville energialähteille valtava kuoppa täytettäväksi eikä ainakaan toistaiseksi mikään (ainakaan minun lukemani) anna uskottavia viitteitä siitä, että pelkästään aurinko-, tuuli- ja vesivoima pystyisivät tuon kuopan täyttämään. Musta Hevonen - Ydinvoima ja ilmastonmuutos (2016) on Rauli Partasen ja Janne M. Korhosen tietokirja ydinvoimasta ja sen roolista muuttuvan ilmaston maailmassa.

Kirjassa käydään läpi ydinvoiman historia, nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät sekä teknologisessa että yhteiskunnallisessa mielessä. Ydinteknologian ainutlaatuinen kehityskaari puhtaan ja lähes ehtymättömän energian keulakuvasta pelätyksi ja vieroksutuksi haastajaksi on kiinnostavaa luettavaa. Ydinenergiasta harva tietää paljoakaan, mutta lähes kaikilla on siitä selvä mielipide.

Olisiko nyt hyvä aika tarkastella ydinvoiman edut ja haitat uudelleen ja lyödä niin sanotusti kaikki kortit pöytään ilmastonmuutoksen torjunnassa, polittisista linjavedoista viis? Jos haluat muodostaa oman mielipiteesi ydinvoimasta mittavan tutkimusaineiston pohjalta niin suosittelen lukemaan Mustan hevosen. Kirjan lopussa mittavat lähdeviitteet luovat tukevan pohjan kirjan kertomalle tarinalle ja poissulkevat turhan arvailun ja omien mielipiteiden listaamisen.

Viimeinen tämän syksyn kirjatärpeistä on Martin Fordin Robottien kukoistus (2015). Kyseessä ei ole jatko-osa Tripodien aika-klassikolle vaan kirja siitä miten automaatio on viime vuosikymmenten aikana vaikuttanut työllisyyteen ja miten yhä kehittyvä älyteknologia jatkaa työmarkkinoiden mullistamista tulevaisuudessakin.

Pari vuotta vanhana kirjana sitä lukiessa huomasi jo muutamissa kohden tiedon olevan vanhentunutta, lähinnä keinoälyn viimeisimmistä saavutuksista puhuttaessa. Kirja on kirjoitettu helppotajuiseksi ja se maalailee välillä todella hyvin perusteltuja ja uhkaavia tulevaisuudennäkymiä. Uhkaaviksi näkymät tekee pääasiassa ymmärrys siitä kuinka vaikea yhteiskunnan rakenteita on muuttaa, vaarallista ei niinkään ole se että koneet voisivat tulevaisuudessa tehdä suurimman osan töistä vaan se, että yhteiskunnan on hyvin vaikea sopeutua arkeen ilman työntekoa.

Nykyään tuhannen työntekijän yritys voi tehdä tuplaten saman tuloksen kuin 20 vuotta sitten 100 000 työntekijän yritys. Talouden taantumat vähentävät kertaheitolla suuria määriä keskiluokkaisten työpaikkoja, jotka eivät aiemmista taantumista poiketen talouden noustessa jaloilleen enää palaakaan takaisin vaan joko poistuvat täysin tai osittain muuttuvat matalapalkkaisiksi töiksi. Miten tämä kaikki sitten liittyy ilmastonmuutokseen? Ilmastonmuutos on ns. uhkien moninkertaistaja, joka vaikuttaa kaikilla elämänaloilla ja on siis osaltaan mukana tekemässä koko järjestelmästä epävakaampaa. Kirjaa voin suositella kaikille omasta työpaikastaan huolissaan oleville sekä niille, jotka vielä kuvittelevat ettei automaatio voi koskaan korvata heidän työpanostaan.

Antoisia lukuhetkiä ja hyvää joulunaikaa T: Zeroboys!

Arjen myytit ilmastotekojen esteenä

Maailmassa moni asia menee parempaan suuntaan jatkuvasti. Konfliktit ja köyhyys ovat vähenemään päin, lukutaitoisten määrä (sitämyöden sivistyksen taso) kasvaa, lääkehodot yleistyvät ihmistä aina ennen kiusanneisiin tauteihin ja ruokaakin saadaan koko ajan paremmin jopa syrjäisiin maailmankolkkiin. Kaikki nämä positiiviset uutiset (joista ei muuten juuri uutisoida) ovat huikean teknologisen kehityksen sekä tietoisten poliittisten päätösten seurausta. Yhteiskuntamme pystyy siis halutessaan keskittämään voimiaan (kunnallisella, valtiollisella sekä kansainväliselläkin tasolla) ja selättämään suuriakin esteitä.

Aikojen saatossa tutkijat ovat kääntäneet suurennuslasinsa useaan otteeseen kohti tätä hyvin rasvatuksii koneeksi luultua markkinatalouden pyörittämää yhteiskuntajärjestelmäämme ja kas kummaa sieltä on löytynyt valuvikoja ja myyttejä, jotka vaikuttavat monella tavoin jokaisen meidän maailmankuvaan ja arvoihin. Näiden myyttien henkilökohtaisesta tarkastelusta siis tämänkertaista blogausta. Kuppi kuumaa käteen, here we go.

Ennen vanhaan kuninkailla oli kaikki rahat ja muilla vaan veroja maksettavana. Nykyään tilanne on toinen, vai onkos oikeastaan sittenkään?

Markkinatalouden, eli Kapitalismin historiaan sen pidempään menemättä todettakoon lyhyesti, että kapitalismilla tarkoitetaan yhteiskuntajärjestelmää jossa on kansalaisten omistamia yrityksiä, jotka voivat käydä kauppaa sovittujen sääntöjen mukaisesti toistensa kanssa. Tätä kauppaa säännöstellään vaihtelevasti, tarkoituksena välttää väärinkäytökset (monopolit, orjakauppa jne) ja aikaansaada kaikille tasa-arvoinen järjestelmä. Siis teoriassa. Tästä kuvauksesta on helppo tunnistaa, että nykyään lähes koko maailmassa eletään markkinataloudessa (muutamia sosialistisia poikkeuksia lukuunottamatta). Tässä talousjärjestelmässä on kuitenkin se synnynnäinen taipumus, että siinä ajan kuluessa raha tuppaa kasaantumaan harvoille. Näiden ns.rikkaiden alapuolelle jää keskiluokka ja sen alle vielä köyhimmät. Jos rahalla saisi ainoastaan ruokaa ja taloon enemmän neliöitä ei ongelma olisi välttämättä niin vakava. Rahalla pystyy kuitenkin myös ostamaan vaikutusvaltaa ja sekä vaikuttamaan päätöksentekijöihin (lobbaus). Näillä keinoilla voidaan edistää omaa menestymistä ja saada sitä myöden vielä enemmän rahaa, valtaa jne.

Käsillä oleva ilmastonmuutos ja sen minimoiminen on maailmanlaajuinen ongelma, jonka vaikutukset eivät ensi vaiheissaan juurikaan suoraan uhkaa tätä kapitalistisen maailman eliittiä vaan heikommassa asemassa olevia alempia yhteiskunnan osia (kutsukaamme heitä (meitä) tästä edespäin taviksiksi). Kuten edellisessä kappaleessa kerrottiin, on näiden tavisten vaikeampaa päästä valtaan tai saada edes omia mielipiteitään kuuluville elinolojaan parantaakseen. Ja jos jotenkin tällainen poikkeus pääsisi tapahtumaan ovat eliitin edustajat edelleen valmiita liikuttamaan rahojaan ja laittamaan kapuloita rattaisiin, ainakin jos heidän etunsa ovat vaarassa.

Poliittisen vaikutusvallan puuttumisesta huolimatta taviksille jää jäljelle mahdollisuus laittaa alulle sosiaalinen liike, joka lähtee vaikuttamaan hallitsevaan tilanteeseen alhaalta ylöspäin. Tämä lähestymistapa on useissa tapauksissa ollut ratkaisevassa osassa asioiden edistymisessä esimerkiksi ihmisoikeus ja ympäristökysymyksissä, mutta olisiko siitä kapitalismin muuttajaksi?

"Useimmat meistä olemme vain katsoneet vanhemmista ja kavereista mallia ja sen enempää ajattelematta jatkaneet samaa rataa."

Miksi sitten ihmiskunta ei toistaiseksi ole saanut kasattua vaaditunlaista sosiaalista liikettä, vaikka on selvää mihin suuntaan olemme menossa ilman sellaista? Pääosin syypää löytyy peilistä, jep, me kaikki olemme osallisena tähän tilanteeseen ja business-as-usualin jatkumiseen. Ja ennen kuin hätäännyt ja lopetat lukemisen niin ei, tämä ei tarkoita että meistä kaikista pitäisi tulla aktivisteja ja sännätä kaduille plakaatit käsissämme.

Meidät kaikki (ja jep nyt yleistän, jotta säästyisin joka käänteessä selittämästä että ehkä keskuudessamme on myös poikkeuksia) on kasvatettu kapitalistisessa järjestelmässä. Meille on ostettu kertakäyttöleluja ja viety pikaruokaloihin, meille on tyrkytetty lelu-/vaate-/auto-/aurinkomatka- ja tupakka-mainoksia lapsesta asti eikä meille ole tarjottu juurikaan opastusta kaiken tämän viestinnän sisäistämisestä. Useimmat meistä olemme vain katsoneet vanhemmista ja kavereista mallia ja sen enempää ajattelematta jatkaneet samaa rataa. Kiitos tämän toimintamallin olemme päätyneet tilanteeseen jossa olemme olleet hyviä kuluttajia ja vahvistaneet järjestelmää. Jos järjestelmä toimisi kestävällä ja vastuullisella tavalla niin ongelma olisi huomattavasti pienempi, mutta ikävä kyllä järjestelmän motivaattori on raha eikä ihmisten tai ympäristön hyvinvointi.

"Jos tuntuu että elämästä puuttuu jotain niin ratkaisuna on luultavasti ostaa joku uusi tuote tai palvelu ja taas jaksaa."

Yritykset siis valmistavat kulutustavaroita, ruokaa, vaatteita, puhelimia autoja, energiaa, taloja ja ihan kaikkea muutakin vain saadakseen niitä myytyä. Tähän asti on pääsääntönä ollut että tarkoitus pyhittää keinot. Mainonnan tehtävä on synnyttää tarvetta uusille asioille ja saada jo omistamasi tavarat vaikuttamaan riittämättömiltä. Y.N.Harari selittää asiaa helppotajuisesti mainiossa Sapiens-kirjassaan. Hän kertoo että jopa henkilökohtaisimmatkin halumme ovat usein ympäristön ja sitä hallitsevien kaupallisten järjestelmien tuotteita. Esimerkkinä vaikka ulkomaanmatkailu, jolle ei löydy mitään luonnollista perustetta. Muinaiset egyptiläiset tai vaikka simpanssit eivät koskaan ole nähneet perustetta viettää vapaa-aikaansa kaukana kotoa.

Kyseessä on markkinatalouden kylkiäisinä kehittynyt asioiden romantisointi, joka kehottaa ihmisiä jatkuvasti kokemaan uusia elämyksiä, uusia tunteita, uudelaisia ihmissuhteita, uudenlaisia ruokalajeja, arvostamaan uudenlaista musiikkia ja taidetta. Mikä sen parempi tapa toteuttaa tätä kuin matkustaa kauas pois. Kaukana voi kokea uuden kulttuurin, sen hajut ja maut ja tavat. Romanttiset myytit kertovat meille kuinka “se kokemus muutti elämäni”. Romantisoinnin kanssa käsi kädessä kulkee myös konsumerismi, eli usko siihen että ollaksemme onnellisia meidän pitää kuluttaa mahdollisimman paljon tuotteita ja palveluita. Jos tuntuu että elämästä puuttuu jotain niin ratkaisuna on luultavasti ostaa joku uusi tuote tai palvelu ja taas jaksaa.

Yhdessä romantisointi ja konsumerismi ovat luoneet pohjan elämysmarkkinoille, joka toimii pohjana mm. Turismille. Matkoja kiehtoviin ulkomaan kohteisiin myydään seikkailuina ja elämyksinä, mahdollisuuksina laajentaa omaa kokemuspohjaa ja tietysti lisätä onnellisuutta. Kaikki matkustaminen tai elämyksien kokeminen ei tietenkään ole huono asia, mutta ennen lippujen ostamista kannattaa tiedostaa mikä on matkalle lähtemisen tarkoitus ja onko esim pitkä lentomatka valtavine hiilijalanjälkineen oleellinen osa ratkaisua vai voisiko elämyksiä oikeastaan löytää vähän lähempääkin? Luultavasti vastaus löytyy paremmin hetken mietinnällä kuin halpamatkojen nettisivuja pläräten.

Ymmärtäen nyt tämän pitkän vaikutusketjun toimintaa on helppo arvata miksi tavikset eivät nouse barrikaadeille vaatimaan vähemmän CO2 päästöjä: se voisi vaikuttaa tuotteiden ja palveluiden hintoihin ja sitämyöden vähentää onnellisuutta. Rahallahan saa onnea, vai saako?Todellisuudessahan onnellisuudella ei ole paljonkaan tekemistä ostetuiden tuotteiden tai tehtyjen etelänmatkojen kanssa. Kyseessä on sitkeä (ja isolla mainosrahalla ylläpidetty) myytti jota kuluttajat itse eivät halua särkeä, ainakaan niin kauan kun tilillä on rahaa tehdä vielä se yksi mielihaluostos.

"Havahtuessasi huomaamaan halusi haastaa jonkun tottumasi toimintamallin olet asian ytimessä, muutoksen äärellä."

Jos halutaan muuttaa omia elintapoja kestävämpään suuntaan (ja jos luit tänne asti niin ehkä tämä on totta sinunkin kohdallasi) pitäisi ensin tarkastella omia kulutustottumuksiasi. Ostatko paljon tuotteita, jotka tehdään toisella puolella maailmaa ja rahdataan sieltä monen mutkan kautta valitsemaasi ostoskeskukseen? Ostatko uusia vaatteita yhtä käyttöä varten tai jos et tietoisesti niin onko kaappiisi vaivihkaa kertynyt useampia vain kerran käytettyjä vaatteita? Ostatko tottumuksesta ison pussin halvimpia espanjalaisia tomaatteja, joista usein osa ehtii pilaantua, ja samalla rahalla saisit ainakin kesällä ostettua kotimaisia tomaatteja sopivan määrän? Kruisailetko autolla lähikauppaan, töihin ja harrastuksiin vaikka kävellen tai bussillakin pääsisi hyvin? Alkaako ensi vuoden etelänmatkasi suunnittelu pian tämän vuoden reissulta kotiutumisen jälkeen?

Kaduilla näkyvät etelänmatkamainokset ovat helppo tapa tunnistaa kulutusta ja kokemusta ihannoivien arvojen esillepanoa. Tästä ei ole enää pitkä matka They Live -elokuvan suoriin "CONSUME" -mainoksiin.

Jos haluamme mielummin olla osa ratkaisua kuin ongelmaa alamme kaikki miettiä miltä osin oma kuluttamisemme on markkinatoimistojen aikaansaamaa ja mikä asia elämässämme oikeasti tuottaa meille onnellisuutta. Tiedostamalla omat ennakkoasenteemme voimme alkaa asennoitumaan meille kaikille tyrkytettyyn “tietoon” kriittisemmin. Ihmisen aivot korostavat luontaisesti sitä osaa viestistä, joka vahvistaa omaa asennetta asiaa kohtaan, on siis luontaisempaa nyökytellä hyväksyen kuin haastaa totutut tavat. Havahtuessasi huomaamaan halusi haastaa jonkun tottumasi toimintamallin olet asian ytimessä, muutoksen äärellä.

"En voi väittää olevani minkään edellä mainitun asian erikoisosaaja, mutta olen havahtunut useampaan kertaan löytäessäni omasta ajattelustani sinne selkeästi markkinavoimien istuttamia myyttejä."

Pienet teot ja niiden jakaminen synnyttävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joka taas muuttuu ilmiöksi ja liikkeeksi. Perinteisesti sosiaaliset liikkeet ovat yhdistäneet ihmismassoja taisteluun yhteistä vihollista vastaan. Ilmastonmuutos itsessään on liian laaja käsite voidakseen toimia kohdistettavana vihollisena, mutta sitä edesauttava arkinen kulutushysteria ei. Kulutushysteriaa ylläpitävät markkinavoimat voivat kuitenkin taistella tietoisesti ja tehokkaasti vastaan, häiritä liikkeen toimintaa ja heikentää sen tehokkuutta. Ollakseen tehokkaampi ilmastonmuutosta vastaan toimivan kansanliikkeen olisi ehkä parempi muiden vastustamisen sijaan keskittyä yhteisten heikkouksiensa selättämiseen. Jokainen meistä voi tietoisesti alkaa muuttaa omaa toimintaansa ja ajatteluaan. Havahtuminen omaan ajattelutapojen muutokseen on palkitsevaa ja pikkuhiljaa havahtumisen hetkiä voi alkaa tarjota myös muille. Rikkinäisen ja omia etujaan ajavan järjestelmän myyttien tilalle on luotava omia ja kestävämpiä myyttejä, vaikka elokuvista tuttua tarinaa sankarin matkasta, jossa sankarina olisi jokainen ihminen.

Tieto lisää tuskaa, tämän vanhan sanonnan paikkansa pitävyyden olen itsekin viimeisen parin vuoden aikana useampaan kertaan todennut. Tieto lisää kuitenkin myös valmiuksia ajatella ja keskustella asioista. Keskusteleminen ja väitteleminenkin vahvistaa sosiaalista kanssakäymistä ja motivoi ajattelemaan vieläkin pidemmälle. Aluksi olin kiinnostunut tietämään ilmastonmuutoksesta, mutta lukemani kirjallisuus johdatti minut pidemmälle, tutustumaan psykologian, talouden, energiatuotannon ja kapitalismin syvempiin olemuksiin sekä tietysti myös historiaan.

Niinkuin edellisessä blogauksessani kirjoitin, kaikki nämä asiat kietoutuvat yhteen ja tarjoavat tarkemman kuvan tilanteesta, siihen johtaneista olosuhteista ja käsityksistä mitä on odotettavissa. En voi väittää olevani minkään edellä mainitun asian erikoisosaaja, mutta olen havahtunut useampaan kertaan löytäessäni omasta ajattelustani sinne selkeästi markkinavoimien istuttamia myyttejä. Näiden myyttien murtaminen on olennainen osa omien kulutustottumusten muuttamista ja siten kestävämmän kehityksen suuntaan kulkemista. Tervetuloa siis mukaan, itse olen jo matkalla!