Miksi en tajunnut tätä aiemmin?

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisee maanantaina 8.10.2018 erikoisraportin Pariisissa vuoden 2015 ilmastokokouksessa tähtäimeksi asetetusta 1,5c-asteen lämpenemisestä. Raportissa tullaan käsittelemään myös globaaleita keinoja lämpenemisen muutoksiin varautumisesta, kestävästä kehityksestä ja köyhyyden vähentämisestä. Eli toisin sanoen kaikesta siitä minkä eteen ei sitten vuoden 2015 tehtyjen päätösten jälkeen ole politiikan huipulla juuri tikkuja ristitty. Raportista odotetaan melko murskaavaa, sillä vaikka IPCC esittelee ja konsultoi raportteja tehdessään sisältöjä myös poliitikoille, ei se anna poliittisen lobbauksen vaikuttaa raporttien sisältöön. Tässä verkkaisesti ja nytkähdellen etenevässä näytelmässä oppilaita esittävät valtionjohtajat tulevat siis oletetusti saamaan elämänsä puhuttelun rehtorilta. Harmi kyllä tässä tapauksessa rehtorilla ei ole käytössään sanoja kovempia keinoja ohjata sen paremmin mallioppilaita kuin luokan häiriköitäkään siirtymään tehokkaammin sanoista tekoihin.

Pariisin ilmastokokouksen päätöslauselma astui voimaan 4.11.2016 kun sen oli allekirjoittanut vähintään 55 maata, joiden yhteenlaskettu hiilijalanjälki oli vähintään 55% kaikista ihmiskunnan päästöistä. Syyskuussa 2018 sopimukseen on liittynyt jo 181 valtiota. Yhdysvallat ilmoitti elokuussa 2017 että se irtautuu sopimuksesta ja ymmärrettävästi tämä oli suuri isku sopimukselle, onhan Yhdysvallat Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin CO2-päästölähde. Yhdysvaltain eroilmoituksen jälkeen presidentti Trumpin hallitus on päätöksillään selväksi, että heidän aikomuksenaan on ajan myötä eristäytyä sekä kaupallisin, poliittisin, että fyysisin muurein muusta maailmasta ja jatkaa surutta kasvavaa luonnonvarojen hyväksikäyttöä seurauksista piittaamatta. Viimeisin hallituksen raportti ei enää edes yritä väittää ilmastonmuutosta huijaukseksi vaan myöntää sen olevan totta. Sitä vastaan taisteleminen yhdessä muun maailman kanssa ei ilmeisesti vaan ole hyvä diili.

"Puoluekuri ja saavutettu elintaso pitävät huolta etteivät asiat muutu."

Suomen hallitus Juha Sipilän johdolla on maininnut ilmastonmuutoksen torjunnan olevan valtava globaali haaste, jonka torjumisessa pelkät puheet eivät enään riitä. Harmi että näillä puheilla Sipilä ilmeisesti viittaa maailman tiedeyhteisön puheisiin, jotka melko yksiselitteisesti ovat tuominneet hallituksen kärkihankkeen metsienlisähakkuista. Hakkuut tulevat tieteellisten tutkimusten perusteella pienentämään Suomen hiilinieluja tulevina vuosikymmeninä niin merkittävästi että myös muilla sektoreilla (mm.liikenne ja energiantuotanto) toteutuvat päästövähennykset tulevat mitätöitymään. Suomessa perinteisesti hyvin merkittävässä osassa olevan metsäteollisuuden lobbarit ovat ymmärrettävästi kuiskutelleet Juhan korviin hyvin erilaisia lukuja ja kuunteleehan business-veljiä aina mielummin kuin kaiken maailman dosentteja.

Politiikan huipulla meno on siis melko yhtenäistä globaalilla tasolla: Puheita muutoksista pidetään ja suuntaviivoja vedellään, mutta vain sen verran että annetaan vaikutelma asioiden muuttumisesta. Todellisuudessa money talks ja rahavirrat ohjataan edelleen entisille uomilleen eikä näköpiirissä ole puhettakaan rohkeista tai jollain tavalla omaan tai hyväveli-verkoston elämäntapaan muutoksia aiheuttavista päätöksistä poliittisella tai henkilökohtaisella tasolla. Puoluekuri ja saavutettu elintaso pitävät huolta etteivät asiat muutu.

Ellei sitten…

Ellei sitten ilmastotietoisuutta ja aktivoitumista onnistuta muuttamaan ihmisten mielissä asioiksi, joissa on järkeä ja joista hetken päästä voi vain miettiä että “miksi en tajunnut tätä aiemmin?”. Tupakoinnin, rattijuoppouden ja uusien HIV-tartuntojen merkittävä väheneminen näkyy tilastoissa selkeänä ja vuosikymmeniä jatkuneena pudotuksena. Moniko suree tupakoinnin lopettamistaan ja ikävöi kroonista ja yleiskuntoa rappeuttavaa yskimistä? Häpeääkö joku nykyään kuljettaa mukanaan kondomeita? Ja jos sinun kaveriporukassasi bileistä kännissä ajamaan lähteminen ei aiheuta yleistä pahennusta ja aktiivista reagointia niin suosittelen oman ja muiden turvallisuuden takia vaihtamaan maisemaa (mutta en autolla).

IPCC:n ensi viikolla julkaistava raportti tulee luultavasti kertomaan että meillä ei ole vuosikymmeniä aikaa muuttaa asenteita ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen. Ei silti ole välttämättä aihetta joutua epätoivoon sillä yhteiskunnassamme on viime aikoina tapahtunut useampiakin merkittäviä asennemuutoksia huomattavasti nopeammalla tahdilla. #metoo-ilmiö on näistä ehkä merkittävin ja laajimmalle levinnyt yleistä asenneilmapiiriä muuttanut tapaus ja sellainen jonka jokainen meistä on huomannut. Useimmat länsimaisesta aikuisväestöstä ovat varmaan tämän seurauksena edes ohimennen pohtineet omia asenteitaan naisten aseman ja kohtelemisen suhteen ja monet löytäneet aihetta muutoksellekin. Myös kertakäyttömuovien vähentäminen ja kasvisruokavalio ovat nopeasti lisänneet kannatustaan, kestäviä kehityshankkeita molemmat. Yhdistävänä tekijänä näillä muutoksilla on tietoisuuden nopea leviäminen sosiaalisen liikkeen ja sosiaalisen median avulla. Asennemuutos kaikissa näissä tapauksissa tapahtuu ihmisten sisällä, eikä läheskään aina tarkoita julkista aktivoitumista tai edes asiasta muiden kanssa puhumista. Ja se on monille helpotus. Nopea asenteiden muutos näissä tapauksissa luo toivoa myös ilmastoaktiivisuuden liukkaasta arkipäiväistymisestä. 

On varmasti helpompaa valita kaupassa kasvisruokaa ostoskärryyn nyt kun ei tarvitse pelätä että joku huomaa, tuomitsee tai vähintään katseellaan leimaa ituhipiksi. On myös helpompaa tehdä kestävämpiä valintoja asumisessa, liikkumisessa ja kuluttamisessa kun ei tarvitse pelätä joutuvansa kenenkään silmätikuksi vaihtaessaan vaikka vanhan autonsa bussilippun ja sähköpolkupyörään tai hyviin lenkkitossuihin. Eikä myöskään ole pakko tehdä joka kerta vihanneshyllyn edestä pro-vege-some-päivitystä. Muutoksia ja päätöksiä voi yksinkertaisesti vaan tehdä.

Kuten useasti aikaisemminkin olen todennut, ei politiikan huipulla tapahdu mitään ennen kuin tavalliset ihmiset pakottavat muutoksen ilmaisemalla halunsa selkeästi. Tämä voi tarkoittaa äänestämistä, aktivismia, tietoisuuden levittämistä tai vaikka pelkästään pieniä omia tekoja. Pienistä puroista kasvaa iso joki ja kun sen voima lopulta valjastetaan pitää poliitikkojenkin lopulta siirtyä sanoista tekoihin. Ja nimenomaan tekoihin jotka perustuvat parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen tietoon.

Aikaa ei ole paljoa. Jään itse odottamaan IPCC:n raporttia ja siitä syntyvää uutisointia ja toivon että myös te lukijat kiinnitätte huomiota ensi viikolla asian uutisointiin sekä omiin asenteisiinne siihen liittyen. Voisitko sinä tehdä jonkun muutoksen ja pian todeta “miksi en tajunnut tätä aiemmin”?