Pariisin ilmastokokouksen
päätöslauselma astui voimaan 4.11.2016 kun sen oli allekirjoittanut vähintään
55 maata, joiden yhteenlaskettu hiilijalanjälki oli vähintään 55% kaikista
ihmiskunnan päästöistä. Syyskuussa 2018 sopimukseen on liittynyt jo 181
valtiota. Yhdysvallat ilmoitti elokuussa 2017 että se irtautuu sopimuksesta ja
ymmärrettävästi tämä oli suuri isku sopimukselle, onhan Yhdysvallat Kiinan
jälkeen maailman toiseksi suurin CO2-päästölähde. Yhdysvaltain eroilmoituksen
jälkeen presidentti Trumpin hallitus on päätöksillään selväksi, että heidän
aikomuksenaan on ajan myötä eristäytyä sekä kaupallisin, poliittisin, että
fyysisin muurein muusta maailmasta ja jatkaa surutta kasvavaa luonnonvarojen
hyväksikäyttöä seurauksista piittaamatta. Viimeisin hallituksen raportti ei
enää edes yritä väittää ilmastonmuutosta huijaukseksi vaan myöntää sen olevan
totta. Sitä vastaan taisteleminen yhdessä muun maailman kanssa ei ilmeisesti
vaan ole hyvä diili.
"Puoluekuri ja saavutettu elintaso pitävät huolta etteivät asiat muutu."
Suomen hallitus Juha
Sipilän johdolla on maininnut ilmastonmuutoksen torjunnan olevan valtava globaali haaste, jonka torjumisessa pelkät puheet eivät enään riitä. Harmi että
näillä puheilla Sipilä ilmeisesti viittaa maailman tiedeyhteisön puheisiin,
jotka melko yksiselitteisesti ovat tuominneet hallituksen kärkihankkeen metsienlisähakkuista. Hakkuut tulevat tieteellisten tutkimusten perusteella
pienentämään Suomen hiilinieluja tulevina vuosikymmeninä niin merkittävästi
että myös muilla sektoreilla (mm.liikenne ja energiantuotanto) toteutuvat
päästövähennykset tulevat mitätöitymään. Suomessa perinteisesti hyvin
merkittävässä osassa olevan metsäteollisuuden lobbarit ovat ymmärrettävästi
kuiskutelleet Juhan korviin hyvin erilaisia lukuja ja kuunteleehan
business-veljiä aina mielummin kuin kaiken maailman dosentteja.
Politiikan huipulla meno
on siis melko yhtenäistä globaalilla tasolla: Puheita muutoksista pidetään ja
suuntaviivoja vedellään, mutta vain sen verran että annetaan vaikutelma
asioiden muuttumisesta. Todellisuudessa money talks ja rahavirrat ohjataan
edelleen entisille uomilleen eikä näköpiirissä ole puhettakaan rohkeista tai jollain
tavalla omaan tai hyväveli-verkoston elämäntapaan muutoksia aiheuttavista
päätöksistä poliittisella tai henkilökohtaisella tasolla. Puoluekuri ja
saavutettu elintaso pitävät huolta etteivät asiat muutu.
Ellei sitten…
Ellei sitten
ilmastotietoisuutta ja aktivoitumista onnistuta muuttamaan ihmisten mielissä
asioiksi, joissa on järkeä ja joista hetken päästä voi vain miettiä että “miksi
en tajunnut tätä aiemmin?”. Tupakoinnin, rattijuoppouden ja uusien HIV-tartuntojen
merkittävä väheneminen näkyy tilastoissa selkeänä ja vuosikymmeniä jatkuneena
pudotuksena. Moniko suree tupakoinnin lopettamistaan ja ikävöi kroonista ja
yleiskuntoa rappeuttavaa yskimistä? Häpeääkö joku nykyään kuljettaa mukanaan
kondomeita? Ja jos sinun kaveriporukassasi bileistä kännissä ajamaan lähteminen
ei aiheuta yleistä pahennusta ja aktiivista reagointia niin suosittelen oman ja
muiden turvallisuuden takia vaihtamaan maisemaa (mutta en autolla).
IPCC:n ensi viikolla
julkaistava raportti tulee luultavasti kertomaan että meillä ei ole
vuosikymmeniä aikaa muuttaa asenteita ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen. Ei
silti ole välttämättä aihetta joutua epätoivoon sillä yhteiskunnassamme on
viime aikoina tapahtunut useampiakin merkittäviä asennemuutoksia huomattavasti
nopeammalla tahdilla. #metoo-ilmiö on näistä ehkä merkittävin ja laajimmalle
levinnyt yleistä asenneilmapiiriä muuttanut tapaus ja sellainen jonka jokainen
meistä on huomannut. Useimmat länsimaisesta aikuisväestöstä ovat varmaan tämän
seurauksena edes ohimennen pohtineet omia asenteitaan naisten aseman ja kohtelemisen suhteen
ja monet löytäneet aihetta muutoksellekin. Myös kertakäyttömuovien vähentäminen ja
kasvisruokavalio ovat nopeasti lisänneet kannatustaan, kestäviä
kehityshankkeita molemmat. Yhdistävänä tekijänä näillä muutoksilla on
tietoisuuden nopea leviäminen sosiaalisen liikkeen ja sosiaalisen median
avulla. Asennemuutos kaikissa näissä tapauksissa tapahtuu ihmisten sisällä,
eikä läheskään aina tarkoita julkista aktivoitumista tai edes asiasta muiden
kanssa puhumista. Ja se on monille helpotus. Nopea asenteiden muutos näissä tapauksissa luo toivoa myös ilmastoaktiivisuuden liukkaasta arkipäiväistymisestä.
On varmasti helpompaa
valita kaupassa kasvisruokaa ostoskärryyn nyt kun ei tarvitse pelätä että joku
huomaa, tuomitsee tai vähintään katseellaan leimaa ituhipiksi. On myös helpompaa
tehdä kestävämpiä valintoja asumisessa, liikkumisessa ja kuluttamisessa kun ei
tarvitse pelätä joutuvansa kenenkään silmätikuksi vaihtaessaan vaikka vanhan
autonsa bussilippun ja sähköpolkupyörään tai hyviin lenkkitossuihin. Eikä
myöskään ole pakko tehdä joka kerta vihanneshyllyn edestä
pro-vege-some-päivitystä. Muutoksia ja päätöksiä voi yksinkertaisesti vaan
tehdä.
Kuten useasti
aikaisemminkin olen todennut, ei politiikan huipulla tapahdu mitään ennen kuin
tavalliset ihmiset pakottavat muutoksen ilmaisemalla halunsa selkeästi. Tämä
voi tarkoittaa äänestämistä, aktivismia, tietoisuuden levittämistä tai vaikka
pelkästään pieniä omia tekoja. Pienistä puroista kasvaa iso joki ja kun sen
voima lopulta valjastetaan pitää poliitikkojenkin lopulta siirtyä sanoista
tekoihin. Ja nimenomaan tekoihin jotka perustuvat parhaaseen mahdolliseen
tieteelliseen tietoon.
Aikaa ei ole paljoa. Jään itse odottamaan IPCC:n raporttia ja siitä syntyvää uutisointia ja toivon että myös te lukijat kiinnitätte huomiota ensi viikolla asian uutisointiin sekä omiin asenteisiinne siihen liittyen. Voisitko sinä tehdä jonkun muutoksen ja pian todeta “miksi en tajunnut tätä aiemmin”?
Aikaa ei ole paljoa. Jään itse odottamaan IPCC:n raporttia ja siitä syntyvää uutisointia ja toivon että myös te lukijat kiinnitätte huomiota ensi viikolla asian uutisointiin sekä omiin asenteisiinne siihen liittyen. Voisitko sinä tehdä jonkun muutoksen ja pian todeta “miksi en tajunnut tätä aiemmin”?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti