Varsovassa meille oli suositeltu nähtäväksi Kopernikus-tiedepuisto, joka paljastui suureksi rakennukseksi täynnä erilaisia tieteellisiä kojeita ja esimerkkejä, joita sai itse kokeilla. Lukemattomien eri kojeiden jälkeen kävimme kahvilassa, jossa orastavaa väsymystä torjuakseni join capuccinon ja toivoin että se toimisi piristäjänä, sillä normaalisti en kahvia lainkaan juo. Puiston yhteydessä oli myös hieno planetaario, jossa kävimme katsomassa tunnin mittaisen 3D-elokuvan avaruusajan alkuhetkistä. Yksi hienoimmista hetkistä koettiin kuitenkin rakennuksen pihassa olevalla nurmikkoalueella kun makasimme kaksin auringon paahteessa hatut silmillä, jutellen niitä näitä. 9-vuotias poikani oli matkan aikana osoittautunut huomattavasti aikuisemmaksi kuin mitä kotiympäristössä oli vaikuttanut ja olin todella iloinen että saimme seikkailla yhdessä.
Teimme pitkän kävelylenkin vanhaan kaupunkiin, jossa sai taas valita ruokapaikan lukemattomista idyllisistä kapeiden katujen ravintoloista. Kasvisruokaa oli tarjolla melko hyvin, mutta maistellakseni paikallisia makuja en parien kasvishampurilaisten ja -pizzojen lisäksi juuri muuta vegeä matkalla syönyt. Illalla vetäydyimme kämpille hiukan tavallista aikaisemmin ja mietimme mihin seuraavana päivänä matkustaisimme.
"On ehdotettu että ihmisen mieli toimii 5km/h. Tällä nopeudella, eli kävelyvauhdilla pystymme sisäistämään ympäristömme, ymmärtämään sitä paremmin ja luomaan kytköksiä paikkojen välille."Nyt olimme siis Varsovassa, matkamme eteläisimmässä paikassa. Olimme matkustaneet sinne monien vaiheiden kautta, laivalla, busseilla ja junilla. Lentämällä Helsingistä Varsovaan voi parissa tunnissa siirtyä jokseenkin erilaiseen ilmastoon, kulttuuriin ja ympäristöön. Tällainen muutos on omiaan vahvistamaan käsitystä että täältä tulemme me ja paikalliset ovat he, eikä meitä yhdistä kovinkaan moni asia, vaikka oikeastaan kaikki vaan sopeudumme omaan ympäristöömme erilaisin tavoin. On ehdotettu että ihmisen mieli toimii 5km/h. Tällä nopeudella, eli kävelyvauhdilla pystymme sisäistämään ympäristömme, ymmärtämään sitä paremmin ja luomaan kytköksiä paikkojen välille. Viikossa meille oli kertynyt kävelykilometrejä yli 50 ja olimme todellakin olleet kosketuksissa monenlaiseen ympäristöön.
Illalla karttaa selatessa tajusimme, että ennen Liettuaa matkan varrella olisi Bialystok-niminen kaupunki joka vaikutti sopivan pieneltä ja lyhentäisi yhden päivän matkaosuutta puoleen ja kun kaupungista löytyi vielä kylpylähotelli niin homma oli selvä. Varasin hotellin puhelimitse ja totesin että junia Varsovan ja Bialystokin välillä menee noin tunnin välein. Päätimme että aamulla saa nukkua pitkään ja matkaan lähdetään sitten kun siltä tuntuu. Sängyssä nukkuminen oli luksusta bussiin verrattuna.
 |
| Bialystokin keskustan kävelykadut olivat helteisenä kesäiltana täpötäysien terassien valtaamia. |
Bussimatka Kaunasiin oli viihtyisä, bussi oli tähän asti hienoin ja jalkatilaa roimasti. Liput ovella katsottuaan bussin rahastaja ojensi meille molemmille vesipullotkin matkalle, tämä oli hyvää palvelua. Ikkunoista seurattiin maiseman vaihtumista ja bongailtiin haikaroiden pesiä. Hidasta maanpintaa pitkin matkaamista maustavat kaikki hauskat ympäristön pikku yksityiskohdat kuten kaukaa katsottuna jättimäisiltä makaavilta lehmiltä näyttävät autonrenkailla peitetyt (ilmeisesti) rehukasat tai maatilojen pihoihin pystyyn jätetyt vanhat tuulimyllyt, joiden takana horisontissa massiiviset modernit tuulivoimalat jauhavat tuulen avulla jauhojen sijasta sähköä.
Ihmiset sitovat itsensä elinympäristöönsä aina omalla tavallaan ja vaikka matkamme sijoittuikin ilmastoltaan ja luonnoltaan melko suomen tyyliselle alueelle, saattoi muutoksia silti havaita. Saksassa ja puolassa tienvarsilla yleisiä maissipeltoja ei Suomessa juuri näe, vielä, mutta lämpiävä ilmasto ja pidentynyt kasvukausi voi muuttaa asiaa. Tosin sanansa sanottavana on myös leviävillä tuhohyönteisillä ja yleistyvillä ääri-ilmiöillä. Valtioiden rajat olivat maisemassa huomaamattomia. Jos missasi varsinaisella rajalla olevat kyltit niin puhelimeen saapuva tekstiviesti operaattorin vaihdosta kertoi hetkeä myöhemmin saapumisesta uuteen maahan.
Kaunas oli upea kaupunki ja poikani sanoin “svägä” hotellimme aivan vanhan kaupungin vieressä. Kaikki oli taas kävelyetäisyydellä, joten täälläkään ei paikallisliikennettä tarvinnut käyttää. 1300-luvulta peräisin oleva Kaunasin linna oli hieno nähtävyys ja muutenkin puistot ja kaupungin kadut kutsuivat kuluttamaan lenkkarinpohjia. Hyvää ruokaa vanhan kaupungin kaduilla ja futismatseja paikallisten kanssa ravintoloissa, tuntui ihan lomalta.
Kaunasista matka jatkui Riikaan, johon ostimme bussiliput netistä edellisenä iltana. Bussiasema oli sama johon pari päivää aikaisemmin saavuimme, joten sinne oli helppo löytää. Bussissa viihtyi taas helposti muutaman tunnin ja perillä meitä odottikin sitten erilainen majoitus. Vanhempani olivat pari päivää aiemmin saapuneet Riikaan lomailemaan ja vuokranneet ison apartemento-tyylisen huoneiston. Saimmekin siis saapuessamme bussiasemalle bongailla tuttuja kasvoja meitä vastaanottamassa, eikä majoituksesta tarvinnut huolehtia.
"Jurmalan yli 30km hiekkarannat panevat miettimään miksi tällaisiakin rantoja pitäisi lähteä etsimään 3000km kauempaa. Polttava hiekka, meren ja aurinkovoiteen tuoksu sekä terasseilta kantautuvat 90-luvun hitit loivat uskottavan rantalomakohde-fiiliksen."Riika oli taas muutaman pienemmän kaupungin jälkeen suurkaupunki. Liikennettä ja ihmisvilinää oli tarjolla modernissa keskustassa, mutta onneksi myös täällä oli iso vanhakaupunki, jonka katuja tutkien vietimmekin valtaosan vierailustamme. Kaupungin kupeesta löytyvät Jurmalan yli 30km hiekkarannat panevat miettimään miksi tällaisiakin rantoja pitäisi lähteä etsimään 3000km kauempaa. Polttava hiekka, meren ja aurinkovoiteen tuoksu sekä terasseilta kantautuvat 90-luvun hitit loivat uskottavan rantalomakohde-fiiliksen. Itse en kovin montaa tuntia rantaympäristössä jaksa viihtyä, mutta onneksi rannan lähellä oli myös massiivinen Liivin vesipuisto (Līvu Akvaparks), joka oli myös yksi matkamme kohokohtia lukemattomine vesiliukuineen.
Riikasta matkustimme sitten Tallinnaa kohti (Pärnussa poikkesimme lounaalle) henkilöautolla nelistään. Soittamalla varasimme vielä Tallinnan keskustasta yhdeksi yöksi hotellin, sillä laiva Helsinkiin oli varattu vasta seuraavalle päivälle. Laivamatkan vietimme aurinkoisella kannella ja koko matkan ensimmäinen vesisadekin koettiin vasta 30min ennen Tampereelle saapumista. Matkapäivänä no.16 saavuimme takaisin kotiin väsyneinä mutta onnellisina.
"Maailma ei ole vaarallinen paikka, jossa on erillisiä turvallisia pesäkkeitä vaan turvallinen paikka, jossa on erillisiä vaarallisia paikkoja."Seikkailumme Euroopassa onnistui yli odotusten. Pääasialliset huolenaiheet eli majoitus ja matkustaminen tulivat molemmat helposti hoidettua. Kielimuuria oli havaittavissa toisinaan varsinkin vanhempien ihmisten kanssa toimiessa, mutta näistäkin selvisi kyllä helposti. Myöskään turvallisuudesta en kokenut minkäänlaista huolta matkan missään vaiheessa. Maailma ei ole vaarallinen paikka, jossa on erillisiä turvallisia pesäkkeitä vaan turvallinen paikka, jossa on erillisiä vaarallisia paikkoja. Tämän asian tiedostaminen vaikuttaa varmasti omaan maailmankuvaan oli sitten kotona tai matkalla. Maapallo ei ole myöskään pieni paikka, vaikka joskus lentokoneen ikkunasta se siltä voi näyttää. Kun kulkee laivalla saksaan, bussilla ja junalla lukuisten kaupunkien läpi puolan ja baltian maiden kautta takaisin suomeen parissa viikossa voi todeta että pelkästään oma lähialueemme on valtava ja täynnä nähtävää.
Tänä kesänä (2018) olemme pohjoisella pallonpuoliskolla saaneet kokea ennätyksellisiä helteitä ja niiden vaikutuksia, epäilemättä ilmastonmuutos on vaikuttanut ilmiöön korostavasti ja sitä pidentävästi. lmastonmuutos liittyy perheeseen ja ystäviin, mutta ei pelkästään tässä ja nyt. Lentämällä nopeasti perheen kanssa lomalle ja takaisin voi myötävaikuttaa siihen, että jonkun muun perhe ilmastoherkemmällä alueella voi lyhyelläkin aikavälillä menettää asuinpaikkansa, elinkeinonsa, vesivaransa tai turvallisen elinympäristön (pidemmällä aikavälillä tämä koskee myös omia lapsiasi). Jos ei suoraan ympäristövaikutusten takia niin ehkä vaikka kasvavan turismin tähden. Intian Mumbaissa oleva Chhatrapati Shivaji Kansainvälisen lentokentän 2014 avattu laajennus pakotti 85000 ihmistä muuttamaan kodeistaan ja valtaosa näistä ihmisistä ei koskaan pääse näkemään lentokonetta sisäpuolelta. Navi Mumbain uusi lentokenttä ei ainoastaan tuhoa 17 kylää vaan myös 170 hehtaaria muutenkin kutistuvaa kosteikkoa. Tämä kosteikko on alueen luonnollinen suoja tulvimista, eroosiota ja meriveden nousua vastaan (ja juuri näitä ongelmia ilmastonmuutos tulee lisäämään). Perinteinen perustelu turismin tuomista positiivisista vaikutuksista ei vastaavien uutisten jälkeen oikein tunnu pätevältä.
Maailman suosituimmat turistikohteet kehittyvät nopeasti ja pääosin kansainvälisten toimijoiden toimesta. Suurin osa turistien tuomista rahoista menevät näille suurille korporaatioille (lentoyhtiöt, hotellit, matkatoimistot) ja paikalliset saavat tyytyä roposiin. Paikallinen kulttuuri muovataan turisteille sopivaksi usein tallomalla heikot. Thaimaan 2004 tsunamin jälkeen isot hotelliketjut ostivat paikallisia virkamiehiä lahjomalla tuhoutuneiden kylien maat ja estivät tavallista väestöä palaamasta omille mailleen jälleenrakentamaan. Tuloksena oli jälleen kerran ympäristöstään täysin irrallaan olevia turistikeitaita, joissa odotti uusi ja ennenkokematon rantakaistale länsimaisille turisteille loppuunpoltettavaksi. Ongelma ei ole läsnä ainoastaan kehittyvissä maissa vaan myös Euroopassa. Barcelona, Venetsia ja monet muut suositut turistikohteet pyörivät yhä enemmän turismin ympärillä ja sen tieltä paikallinen kulttuuri asukkaineen saa väistyä.
Kuten matkablogauksien alussa totesimme, matkustamatta oleminen on ilmaston kannalta paras valinta, eikä mikään matka ole täysin ilmastoystävällinen. On tietysti muitakin kriteereitä ympäristön ja ilmaston lisäksi, joilla perustelemme valintojamme, eikä näitä tulisi myöskään unohtaa. Oman elämän hallinta ja omien valintojen tekeminen on tärkeä osa itsenäisyyttä ja henkilökohtaista kasvamista. Elämästä tulee nauttia perheen ja rakkaiden kanssa ja se on mahdollista myös hyväksikäyttämättä muita. Onko yksi lentolomareissu etelään lasten kanssa maailman hyväksikäyttöä? Ei ehkä, mutta moneksi vuodeksi tämän jälkeen perusteltavissa olevat syyt matkan uusimiseen on kyllä käytetty. Lienee tarpeetonta edes todeta, että vauvojen ja taaperoiden lennättäminen etelään lomalle on järjetöntä.
"Nolostuminen olisi hölmö syy olla tekemättä mitään estääkseen omille lapsille koituvia mahdollisen +4 asteen lämpenemisen mukanaan tuomia katastrofaalisia seurauksia."Edessä on väistämättä suuria muutoksia huonompaan suuntaan lukemattomille perheille ympäri maailmaa. Ensimmäisinä kärsivät perheet ovat todennäköisesti köyhiä ja niitä, jotka ovat vähiten olleet ilmaston lämpenemistä aiheuttamassa. Kestämättömiä valintoja tehdessä kyse on siis lopulta siitä kenen perheellä ja rakkaimmilla on eniten väliä. Harvat ympäristöasioista piittaamattomat keskivertokuluttajat silti myöntävät edustavansa moista itsekkyyttä vaan mielummin kieltäytyvät hyväksymästä totuutta ja vaihtavat puheenaihetta.
Lentomatkailun lopettamisesta on vaikea keskustella julkisesti. Lentämisen arkipäiväisyys on istutettu niin syvälle länsimaalaiseen psyykeeseen että niinkin ihmiselle luontainen asia kuin lentopelko on lääketieteellinen termi. Lastenjuhlissa puolituttujen aikuisten kahvipöytäkeskustelut koskevat usein lomamatkoja ja jos ilmaisee lentämistä vastustavan asenteensa niin saa nähdä hämmästyneitä, jopa loukkaantuneita reaktioita. Samalla tulee myös usein huomattua kuinka vahvana myös sosiaalisen nolostumisen pelkoa pidetään. Nolostuminen olisi kuitenkin hölmö syy olla tekemättä mitään estääkseen omille lapsille koituvia mahdollisen +4 asteen lämpenemisen mukanaan tuomia katastrofaalisia seurauksia.
Hiilijalanjäljeltään minimaalinen junaliikenne kehittyy jatkuvasti parempaan suuntaan, kalusto modernisoituu ja yhteydet paranevat. Kanaalin tunnelin myötä 1994 avattu nopea Eurostar-junalinja osoitti sen, että ennen lentokoneiden hallitsemilla Lontoo-Pariisi-Bryssel -väleillä ihmiset valitsevat nyt mielummin junan kuin lentokoneen. Nopea ja viihtyisä juna hyvine palveluineen on pakottanut suurimman osan lentoyhtiöistä pois näiltä reiteiltä ja jäljelle jääneet ovat joutuneet tiputtamaan hintansa minimiin asiakasmukavuuden kustannuksella. Halpojen lentolippujen hinnoista on nykyään leikattu jo kaikki mahdollinen pois eivätkä hinnat enää voi juuri laskea. Lisääntyneet tarkastukset, turvatoimet ja polttoaineen hinnannousu ovat sen sijaan omiaan nostamaan lentojen hintoja jatkossa. Samaan aikaan raideliikenteen palvelut paranevat ja hinnat laskevat. Myös Suomesta kaavaillaan tunnelia Tallinnaan ja sieltä yhdistävää Rail Baltica -junalinjaa Baltian läpi Varsovaan asti, ehdottomasti siis odottamisen arvoinen hanke.
Seuraavassa blogauksessa ynnäilen yhteen koko matkamme hiilijalanjäljen ja vertailen sitä hiukan muutamiin erilaisen tyypillisiin lomamatkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti