Ulos mukavuusalueelta ja blogaamaan mars!

En ole koskaan ollut mikään mouhottaja, omien asenteideni tai mielipiteideni pakkosyöttäjä, enkä ajatellut olla jatkossakaan. Olen Tampereen seudulla asuva, elokuvia ja musiikkia harrastava kahden alle 10v pojan isä, aviomies ja yrittäjä. Kolmekymppisenä isäksi tultuani olen alkanut arvostaa aikoinaan itse saamaani kasvatusta ja ympäristöäni entistä enemmän, kuten varmasti moni muukin.

Maailma ja siitä kerätty tieto on viimeisessä 35 vuodessa kehittynyt huimasti. Asiat ja arvot joita minulle omassa lapsuudessani opetettiin eivät istu nykyaikaan. Aloin kokea tärkeäksi ajatella asioita hiukan syvemmin sen sijaan, että vain toistelisin vanhoja “totuuksia” omille lapsilleni.

Nykyiseen maailman ja ilmaston tilaan uppouduttuani jouduin myöntämään että lapseni eivät tule elämään samanlaisella maapallolla kuin jossa itse olen saanut elää. Ymmärrettyäni tämän tunsin kuvotusta, mutta en niinkään väistämätöntä ilmastonmuutosta kohtaan vaan sitä, että tunsin olevani mouhottaja, tuomionpäivän profeetta, pelle ja kylähullu. Kaikkia niitä asioita, joita en koskaan aiemmin ole kokenut olevani.

“Hetkinen”, totesin, olen juuri todennut olevani samaa mieltä 97% maailman tiedemiesten kanssa uhkaavasta tulevaisuudesta, mutta tunnen siitä syyllisyyttä, häpeää ja haluan unohtaa koko asian? Olenko antanut aivopestä itseni jos olen niin kenen toimesta? Olenko todella näin ennakkoluuloinen?

Ilmastonmuutos on itselleni ollut pitkään vain sivumaininta uutisissa, hirmumyrsky siellä tai paahtava helle tuolla. En ole kiistänyt sitä enkä edes epäillyt, en vain ole ajatellut koko asiaa. On ollut helppo ajatella että “tämä ei ole minun ongelmani” ja keskittyä vain oman arjen pyörittämiseen. Lopulta Ilmastonmuutoksen saama lisääntynyt julkisuus ja kiinnostukseni luonnontieteitä kohtaan saivat minut liikkeelle ja päätin selvittää mistä tässä ilmastonmuutoksessa oikein on kyse. Ostin Joseph Rommin “Climate Change: What everyone needs to know” (2015) e-kirjan ja aloin lukea. Lukiessani ymmärsin, etten ollut koskaan miettinyt 1) ilmastonmuutoksen konkreettisia vaikutuksia itseeni tai perheeseeni ja 2) voisiko olla jotain mitä itse voisin tehdä asian eteen? Aloin ymmärtää, että omat ennakkoluuloni olivat vain primitiivinen tapa torjua ikäviä tai uhkaavia asioita pois mielestä. Ajattelemisen ja tiedostamisen kautta näitä tapoja voisi kuitenkin tietoisesti muuttaa.

Toisinaan hyvä sanoma jää kapulakielen alle piiloon. Tässä blogissa koitan puhua selkokielellä yksittäisen ihmisen mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Ilmastonmuutos on tieteellinen tosiasia, se on nyt käynnissä ja jatkuu vähintään satoja vuosia meidän sukupolvemme jälkeen. Tällä hetkellä jännitetään onnistutaanko lämpötilan nousu rajaamaan n.2c asteeseen vai nouseeko lämpö enemmän vuoteen 2100 mennessä. Kahden asteen nousu ei kuulosta paljolta, mutta jo sen maailmanlaajuiset vaikutukset ovat vakavat ja peilautuvat jokaiseen maapallon kolkkaan, myös tänne pohjan perukoille. Kahden asteen nousu on tiedemiesten keskuudessa määritelty rajaksi, jonka ylittyessä on todennäköistä että lämpeneminen alkaa ruokkia itseään ja voi lähteä ns.käsistä. 

Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole pelkästään ilmaston lämpenemistä, se on myös ilma- ja merivirtausten muuttuessa kylmenemistä, kuivumista, kostumista, tiheneviä myrskyjä, tulvia ja muita odottamattomia ilmiöitä. Ilmiöitä joihin yhteiskunnan on vaikea tai jopa mahdotonta sopeutua tarpeeksi nopeasti.

"Hämmästyin kun jouduin välittömästi pois mukavuusalueeltani, pelkästään ajatellessani että tekisin asialle jotain, edes jotain pientä, vaikka ihan salaa."

Hämmästyin kun jouduin välittömästi pois mukavuusalueeltani, pelkästään ajatellessani että tekisin asialle jotain, edes jotain pientä, vaikka ihan salaa. Päätin että nyt oli toiminnan paikka. En antaisi omien ennakkoluulojeni, markkinavoimien luomien mielikuvien tai edes oman mukavuudenhaluni estää minua toimimasta ainoalla järjellisesti perusteltavissa olevalla tavalla. Tässä ei ole mitään hävettävää. Tässä ei ole mitään väärää. Vaikka omassa lähipiirissäni (tai edes satojen ihmisten some-ympyrässäni) ilmastonmuutoksesta ei juuri puhuta, minä en ole yksin. En voi olla.

 

En siis ole kirjailija enkä ilmastotieteilijä. Olen monista asioista kiinnostunut tavis, joka aikoo asettaa tavoitteekseen keksiä omasta arjestaan keinoja vähentää omaa CO2-kuormaansa ja kertoa siitä samalla myös muille. Tarkoitukseni ei (ainakaan nyt aluksi) ole puuttua globaalin skaalan politiikkaan tai ratkaisuihin, tai käyttää aikaani maailman talousjättien energiavalintojen murehtimiseen (joskin ison skaalan ymmärtäminen motivoi omiin toimiin). Omiin kirjoituksiini ja ideoihini koitan liittää sopivissa yhteyksissä esimerkkejä erilaisista toimenpiteistä, joilla hiilijalanjälkeä on pyritty pienentämään, erilaisia ilmastonmuutokseen liittyviä lukuja, sekä muita hyödyllisiksi kokemiani asioita, joita olen matkan varrella oppinut. Pelkästään ulkoisia linkkejä jakavia ilmastosivuja on jo yllinkyllin, mutta omia henkilökohtaisia valintoja esitteleviä sivuja ei. 

Ja tahdon vielä painottaa, että tarkoitukseni ei ole pakottaa, kiristää, aivopestä tai ärsyttää ketään, vaikka tähän olisikin jo ehkä syytä. Oma elämäni ei ala pyörimään pelkän ilmastonmuutoksen ympärillä.Ja kuten jo alussa totesin en halua alkaa mouhottajaksi tai profeetaksi. Mielestäni tämä asia ansaitsee kuitenkin kovaan ääneen puhumista, pohdintaa ja arkipäivän tekoja meiltä kaikilta ja näitä aion tässä blogissa jatkossa jakaa. Kenties joku muukin kokee asian tärkeäksi, lukee, jakaa ja kommentoi kirjoituksiani, mutta mikä tärkeintä itsekin alkaa ajatella asioita enemmän ja toimia ilmaston hyväksi. On vaikea uskoa suureen globaaliin murrokseen ennen kuin yksittäiset ihmiset ottavat asian omakseen ja näyttävät päättäjille esimerkkiä. Meistä se lähtee.